Mä en pidä miehestäni

Rauhallisesti näin todeten...

Olemme olleet yhdessä 10v, ja erilaisuutemme on korostunut koko ajan iän myötä. Eihän se mitään, mutta kun mies on niin avuton, jotenkin henkisesti yksinkertainen eikä siedä mitään paineita. Joku pieni asia, niin mies kiroilee, meuhkaa, menee aivan toimintakyvyttömäksi.. tässä välissä minä selvitän ja hoidan sen asian. Samalla kasvattaen meidän kahta lastamme. Jälkikäteen mies ei edes kiitä, vähättelee koko asiaa ja etenkin omaa käytöstään. Kun kerron, miten pettynyt tällaiseen olen, saan kuulla vaan "älä vingu siinä, oot vähän yksinkertainen".

Mies se on yksinkertainen.. ei olisi koskaan pitänyt ottaa häntä puolisoksi. Olemme täysin eri aaltopituuksilla ja täysin eritasoisilla kyvykkyyksillä sekä henkisesti varustettuja. En saa hänestä vahvaa puolisoa rinnalle millään. Olen surullinen. Parhaiten voin, kun mies on poissa. Ja hurjinta, että meille syntyy kolmas lapsi ihan pian. Millaista on olla kolmen pienen yksinhuoltaja? Olen vieläpä määräaikaisessa työssä, humanistilla työkuviot ovat epävakaat varmasti jatkossakin.