Onko sinulla joku inhokkikukka, leikkokukka tai ruukkukasvi josta et pidä?

Ruusut kimppuna (tavallisen tylsä), menevät kyllä osana asetelmaa jossa muitakin kukkia. Hyasintti (kuvottava haju).

Ja mikä on se monilla pihoilla oleva lehti, josta voi teetäkin kai tehdä. Peittävä kasvi. siitä en tykkää, selvästikään, kun en nimeäkään muista. Saakohan kukaan kiinni mitä tarkoitan.

Verenpisaraa en välttämättä haluaisi kotiini, vaikka toisaalta se tuo mummolan mieleen ja hyvät lapsuusmuistot, lapsuuden kesät.

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehti. Kaikilla on nykyään sellainen, vaikka ei olisi vähääkään kiinnostunut huonekasveista, niin peikonlehti pitää olla nurkassa kitumassa.

Perseilevä peikonlehti!

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä on se monilla pihoilla oleva lehti, josta voi teetäkin kai tehdä. Peittävä kasvi. siitä en tykkää, selvästikään, kun en nimeäkään muista. Saakohan kukaan kiinni mitä tarkoitan.

Toki. Vuorenkilpi.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä on se monilla pihoilla oleva lehti, josta voi teetäkin kai tehdä. Peittävä kasvi. siitä en tykkää, selvästikään, kun en nimeäkään muista. Saakohan kukaan kiinni mitä tarkoitan.

Vuorenkilpi. Musta se(kin) on ihana kasvi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peikonlehti. Kaikilla on nykyään sellainen, vaikka ei olisi vähääkään kiinnostunut huonekasveista, niin peikonlehti pitää olla nurkassa kitumassa.

Perseilevä peikonlehti! <3

Perseilevä versio kelpaisi minullekin :D Tavalliset ovat tylsiä. Joku voisi ryhtyä jalostamaan perseileviä peikonlehtiä!

vuorenkilpi

Gerbera ruukussa.

Sen sijaan leikkokukkana on kiva, yksinään tai osana kimppua.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää valkoisista kukista. Niistä tulee itselleni vahva mielenyhtymä suruun ja hautajaisiin. 

Ja tiedän kyllä, että valkoisia kukkia yleisesti pidetään tyylikkäinä ja sisustuselementtinäkin . 

Muut valkoiset menee, mutta Kalla aiheuttaa mulle kylmiä väreitä. En voi ymmärtää niitä hääkimpussa. Jonkun mielestä toki tyylikäs valinta.

Kaktus! Ainakin tällä hetkellä. Ostin minun pojalle riippukaktuksen, ja heitin sen korin pohjalle. Piikikäs paskiainen pisti sitten halkeilevaan peukalonpäähän, auts!

Minä en välitä gerberasta, se on kovin tylsä, samoin harsokukka, vaikka sille toki löytyy oma paikkansa. Mutta niin tai näin, kyllä minä kaikista kukista ilostun, kun saan.

Huh, mä en osaa kuvitella inhoavani yhtäkään kasvia. En voisi ystävystyä tai seurustella henkilön kanssa, joka inhoaisi jotain kasvia. Sen ymmärtäisin, jos joku kasvi toisi liian surullisia muistoja, vaikka jostain hautajaisista, ei siinä mitään. Mutta mulle kaikki kasvit ovat melkein pyhiä, parempia ja tärkeämpiä kuin ihmiset. Samoin eläimet ovat korkealla arvoasteikossani, ihan kastemadotkin, ovat hyödyllisempiä kuin ihmiset.

Ei siinä minusta ole mitään pahaa tai julmaa, jos ei kaikista kasveista pidä. Onhan meillä muutenkin erilaisia mieltymyksiä, kuka tykkää talvesta, kuka kesästä, joku inhoaa jotakin ruokaa josta toinen taas tykkää. Sama on kukkien kanssa. Niitä on niin monenlaisia että kaikille löytyy suosikit.

Vierailija kirjoitti:

Huh, mä en osaa kuvitella inhoavani yhtäkään kasvia. En voisi ystävystyä tai seurustella henkilön kanssa, joka inhoaisi jotain kasvia. Sen ymmärtäisin, jos joku kasvi toisi liian surullisia muistoja, vaikka jostain hautajaisista, ei siinä mitään. Mutta mulle kaikki kasvit ovat melkein pyhiä, parempia ja tärkeämpiä kuin ihmiset. Samoin eläimet ovat korkealla arvoasteikossani, ihan kastemadotkin, ovat hyödyllisempiä kuin ihmiset.

Minusta tuo on paljon, paljon oudompaa kuin jonkin kasvin inhoaminen :D

Kukka kuin kukka on typerän näköinen huonosti hoidettuna, väärässä/typerässä ympäristössä ja huonossa valaistuksessa. On turha viedä kukkaa ihmiselle, joka ei osaa sitä hoitaa, ei välitä mimmoisessa purkissa ja ympäristössä se on jne. Eikä semmoisten ihmisten kannata kukkia hankkiakaan. Mauton epäesteetikko on mauton epäesteetikko eikä muuksi muutu.

Summa summarum: kasvi on kaunis, mutta ihminen ruma.

Neilikka leikkokukkana ei vaan ole mieleeni, liian muovinen (tai ehkä olen vaan kyllästynyt niihin, joskus oli vain ja ainoastaan niitä edullisessa kimpussa...) - erit. vaaleanpunainen on aika karsea. Tulilatva ei oikein ole mieleeni myöskään, kasvavista kukista siis. Joulukukista hyasintti ja joulutähti eivät nekään ole parhaita (hyasintti suorastaan haisee ja on kiva vain pari-kolme päivää, joulutähti taas vaatisi parempaa hoitoa kuin muut kasvini).

Kotona on n. 40 kukkaa / viherkasvia. Oli enemmänkin, mutta nyt olen saanut vähän karsittua. Yksi perseilevä peikkari lähti uuteen kotiin, koska vei tilaa liikaa. Pienempi persispeikkis jäi. ;) Onneksi kohta on aika uudistaa noista suurin osa, näyttävät vähän kärsiviltä tässä pimeydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh, mä en osaa kuvitella inhoavani yhtäkään kasvia. En voisi ystävystyä tai seurustella henkilön kanssa, joka inhoaisi jotain kasvia. Sen ymmärtäisin, jos joku kasvi toisi liian surullisia muistoja, vaikka jostain hautajaisista, ei siinä mitään. Mutta mulle kaikki kasvit ovat melkein pyhiä, parempia ja tärkeämpiä kuin ihmiset. Samoin eläimet ovat korkealla arvoasteikossani, ihan kastemadotkin, ovat hyödyllisempiä kuin ihmiset.

Minusta tuo on paljon, paljon oudompaa kuin jonkin kasvin inhoaminen :D

Voi ollakin outoa. Olenkin ajatellut olevani jonkinsortin luontouskovainen. Onnekseni mieheni sattuu olemaan samanhenkinen, ja kohtaan aika usein muitakin hengenheimolaisiani. Me ihmiskunta ollaan lähinnä tuhoava plakkikerros tämän planeetan pinnalla. Jos täällä olisi yhä ainoastaan kasvit ja eläimet, kaikki olisi balanssissa ja elämä kulkisi sujuvasti omaa kiertokulkuaan. Se, että me ihmiseläimet ns. osaamme miettiä elämän tarkoitusta ja jumaluus-kysymyksiä, on aiheuttanut pelkkää tuhoa ja kärsimystä tällä planeetalla. Aivan turha ja bugeja täynnä oleva softa koko tämä ihmismieli.

En pidä oransseista kukista.

Kaikki gerberan, krysanteemin, päivänkakkaroiden ym. tapaiset. Ruusubegonia. Saintpaulia.

Tulilatva on mielestäni söpö.