Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen päätyy pettämään?
18.03.2015 |
Pohdin tässä sitä, miksi ihminen päätyy pettämään puolisoaan? Miksi ihminen hakee seksiä muulta, vaikka sitä olisi kotonakin tarjolla? Miten ihminen joka pettää, perustelee sen itselleen, miksi se on oikein?
Nyt yritän siis ymmärtää sen pettäjän ajatusmaailmaa, mikä siihen ajaa.
Kommentit (27)
Aika järkyttävä, että suurin osa täällä kuitenkin syyttää sitä puolisoaan pettäessään. Toki ymmärrän sen, että mitä se parisuhteelle tekee, kun seksi ja läheisyys katoaa, mutta eikö silloin pitäisi asioista puhua ja keskustella? Toki tässä kohtaahan kaikki sanoo että olen kyllä yrittänyt, mutta ei se toinen osapuoli suostu blaablaa.. No yritä kovemmin tai loppukädessä, jos asiat eivät muutu ja sinä päätät valita seksin, ota sitten vaikka ero, mutta minusta on ihan kohtuutonta syyttää vain sitä toista osapuolta ja sillä perusteella itselleen että on ihan ok tässä tapauksessa pettää ja vielä yrittää kierrellä pois vastuusta. Mitäpä jos se syy puolison haluttomuudesta kuitenkin löytyy sinusta itsestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:58"]
Naisen nalkutus, pihtaus ja lompakolla loisiminen on ne yleisimmät syyt miehillä. Naiset eivät vain näe vikaa itsessään, koskaan. "Kun mun mielestä meillä oli kaikki hyvin". Oliko miehen mielestä? Tä?
[/quote]
Oiskohan asiasta syytä vaikka puhua sen sijaan, että lähtee etsimään muualta pesää?
En ole pettänyt fyysisesti, mutta kirjoittelen romanttisia meilejä exäni kanssa, joka on myös parisuhteessa. Itselläni syy tähän exän kaipuuseen on se, että aviomieheni on erittäin huono seksissä (potenssi puuttuu täysin, seksi on pelkkää jyystämistä, mies ei laukea, miehellä on lisäksi todella pieni vehje). Lisäksi mieheni haukkuu ja solvaa minua päivittäin mitä ilkeimmillä tavoilla sekä on pahoinpidellyt minua muutamia kertoja, joten luottamus ja rakkaus ovat hiipuneet jo ajat sitten. Mitään hellyyttäkään ei tietenkään ole, ei edes halauksia tai vieressä makoilemista tai mitään romanttista läheisyyttä muutenkaan. Emme edes keskustele mistään muusta kuin käytännön asioista (esim. mitä pitää ostaa kaupasta). Muu syvällisempi keskustelu muuttuu lähes heti riitelyksi, sillä arvomaailmamme ovat hyvin erilaiset. Olen mieheni kanssa liitossa enää vain tiettyjen käytännön seikkojen takia sekä siksi että itsetuntoni on niin runnottu pohjamutiin, että en olisi henkisesti valmis ihan oikeaan uuteen parisuhteeseen. Mielestäni en edes tekisi väärin miestäni kohtaan, jos pettäisin. Enemmän harmittelisin sen exäni kumppanin puolesta. Ja muuten olen kuitenkin hyvin moraalinen ja tunnontarkka ihminen.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:22"]
En ole pettänyt fyysisesti, mutta kirjoittelen romanttisia meilejä exäni kanssa, joka on myös parisuhteessa. Itselläni syy tähän exän kaipuuseen on se, että aviomieheni on erittäin huono seksissä (potenssi puuttuu täysin, seksi on pelkkää jyystämistä, mies ei laukea, miehellä on lisäksi todella pieni vehje). Lisäksi mieheni haukkuu ja solvaa minua päivittäin mitä ilkeimmillä tavoilla sekä on pahoinpidellyt minua muutamia kertoja, joten luottamus ja rakkaus ovat hiipuneet jo ajat sitten. Mitään hellyyttäkään ei tietenkään ole, ei edes halauksia tai vieressä makoilemista tai mitään romanttista läheisyyttä muutenkaan. Emme edes keskustele mistään muusta kuin käytännön asioista (esim. mitä pitää ostaa kaupasta). Muu syvällisempi keskustelu muuttuu lähes heti riitelyksi, sillä arvomaailmamme ovat hyvin erilaiset. Olen mieheni kanssa liitossa enää vain tiettyjen käytännön seikkojen takia sekä siksi että itsetuntoni on niin runnottu pohjamutiin, että en olisi henkisesti valmis ihan oikeaan uuteen parisuhteeseen. Mielestäni en edes tekisi väärin miestäni kohtaan, jos pettäisin. Enemmän harmittelisin sen exäni kumppanin puolesta. Ja muuten olen kuitenkin hyvin moraalinen ja tunnontarkka ihminen.
[/quote]
#25 jatkaa vielä: ja ennen kaikkea seksin osalta se, että olemme olleet lähes selibaatissa (huonoa parin minuutin seksiä muutaman kerran vuodessa) nyt lähes kolme viimeisintä vuotta viisi vuotta kestäneen suhteemme aikana. Mies ei myöskään ole halukas tekemään omille potenssi- ja haluttomuusongelmilleen mitään, vaan nauttii enemmän nettipornon katselusta. Lisäksi tosiaan mies on muutenkin ilkeä, väkivaltainen ja naurahtaa tai pilkkaa minua sekä työntää pois luotaan, jos vaikka yrittäisin halata. T. #25
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:22"]
En ole pettänyt fyysisesti, mutta kirjoittelen romanttisia meilejä exäni kanssa, joka on myös parisuhteessa. Itselläni syy tähän exän kaipuuseen on se, että aviomieheni on erittäin huono seksissä (potenssi puuttuu täysin, seksi on pelkkää jyystämistä, mies ei laukea, miehellä on lisäksi todella pieni vehje). Lisäksi mieheni haukkuu ja solvaa minua päivittäin mitä ilkeimmillä tavoilla sekä on pahoinpidellyt minua muutamia kertoja, joten luottamus ja rakkaus ovat hiipuneet jo ajat sitten. Mitään hellyyttäkään ei tietenkään ole, ei edes halauksia tai vieressä makoilemista tai mitään romanttista läheisyyttä muutenkaan. Emme edes keskustele mistään muusta kuin käytännön asioista (esim. mitä pitää ostaa kaupasta). Muu syvällisempi keskustelu muuttuu lähes heti riitelyksi, sillä arvomaailmamme ovat hyvin erilaiset. Olen mieheni kanssa liitossa enää vain tiettyjen käytännön seikkojen takia sekä siksi että itsetuntoni on niin runnottu pohjamutiin, että en olisi henkisesti valmis ihan oikeaan uuteen parisuhteeseen. Mielestäni en edes tekisi väärin miestäni kohtaan, jos pettäisin. Enemmän harmittelisin sen exäni kumppanin puolesta. Ja muuten olen kuitenkin hyvin moraalinen ja tunnontarkka ihminen.
[/quote]
#25 jatkaa vielä: ja ennen kaikkea seksin osalta se, että olemme olleet lähes selibaatissa (huonoa parin minuutin seksiä muutaman kerran vuodessa) nyt lähes kolme viimeisintä vuotta viisi vuotta kestäneen suhteemme aikana. Mies ei myöskään ole halukas tekemään omille potenssi- ja haluttomuusongelmilleen mitään, vaan nauttii enemmän nettipornon katselusta. Lisäksi tosiaan mies on muutenkin ilkeä, väkivaltainen ja naurahtaa tai pilkkaa minua sekä työntää pois luotaan, jos vaikka yrittäisin halata. T. #25
[/quote]
Yritän nyt muotoilla tämän asian ilman haukkumista ja moralisointia ja ihan jopa sinun parastasi ajatellen. Ensinnäkin miksi? Miksi olet ja hyväksyt osasi tuollaisessa suhteessa?? Ekana tulee mieleen, ettet itse viitsi nähdä vaivaa lähteäksesi ja vain ns tyydyt osaasi, okei, se on sinun valintasi, mutta mielestäni kun sinulla on kuitenkin vaihtoehto valita toisin, on turha itkeä ja ruikuttaa huonoa liittoa. Minulle heräsi kuitenkin kysymys, että onko sinulla itselläsi oman sinusi kanssa kaikki hyvin? Voisiko olla että tarvitsisit itse apua, että voisit ehkä tulevaisuudessa saada voimaa lähteä tuollaisesta liitosta? (toivottavasti en pahoittanut mieltäsi, se ei ollut tarkoitus!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:58"]
Naisen nalkutus, pihtaus ja lompakolla loisiminen on ne yleisimmät syyt miehillä. Naiset eivät vain näe vikaa itsessään, koskaan. "Kun mun mielestä meillä oli kaikki hyvin". Oliko miehen mielestä? Tä?
[/quote]
Oiskohan asiasta syytä vaikka puhua sen sijaan, että lähtee etsimään muualta pesää?
[/quote]
Miksi? Puheita pidetään ihan liikaa, ainakin naisten taholta, monenkin joutavan kälätyksen sijaan kunnon nainti olisi paljon parempi vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 12:38"]Aiemmin olin täysin varma etten petä koskaan, missään tilanteessa ja hyvin vahvasti pidin siitä kiinni. Tilaisuuksia olisi ollut ja voinut niihin tarttua mutten koskaan kokenut että olisi suuremmin tehnyt edes mieli. Kunnes, parisuhdettamme ravisti kymmenien yhdessäolovuosien jälkeen kriisi. Mieheni oli ihastunut pariinkin otteeseen peräkkäin ja ilmeisesti koki sen vahvasti, koska käyttäytyminen kotona muuttui hyvin radikaalisti. Vaistosin vain ja kyselin kuukausia mikä on. Edes fyysiset sairastelut eivät aiheuttaneet sellaisia kriisejä välilleme kuin nämä julkitulleet ihastukset. Mitään fyysistä niissä ei tapahtunut. Olin monta kuukautta hyvin alamaissa. Koko suhteemme puitiin läpi. Kuitenkin itse ajauduin vieraaseen syliin. Täysin periaatteitani vastaan. Mies käveli vastaan elämässäni ja se vetovoima oli vahvaa ja molemminpuolista. Sitä on nyt kestänyt 2vuotta eikä hiivu. Kostinko miehelleni, en. Halusinko kostaa; en. Suunnittelinko; en. En ole aiemmin kohdannut fyysistä vetovoimaa näin vahvana ja henkiset arvot, luonne, yhdessäolo, ovat sitä mitä elämässänsä voi vain uneksia. Kaduttaako; ei. Omatunto kolkuttaa kyllä. Mutta kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin suora lanka! Oma mieheni omaa narsistisia piirteitä, nämä todettu pariterapiassa jossa kävimme pitkään. Hän tiedostaa ongelmakohdat ja minä sen, että olen niin pelokas lähtemään ja irrottautumaan. Pelkään henkistä väkivaltaa, jopa fyysistä tönimistä, tuuppimista ja uhkailua. Roikun tässä ja eteenpäin pitäisi päästä. Ero, on se mitä haluan, halunnut kauan. Miten sen toteutan, mistä voimaa siihen mitä 10v pyöritellyt. Itsekäs olen kun en meinannut ymmärtää mieheni ihastuksia. Nyt ymmärrän ja tiedän että molemmat olemme tarvinneet muutosta. Ongelma on vain se, että mieheni ei päästä minua. Pitää minua kuningattarenaan. Tosin tietämättä siitä että kuningattarella on toinen "työläinen"
Akka70
[/quote]
Huh..aivan kuin minun kirjoitus!