Laskuvarjohyppy?

Olen hypännyt yksin neljä kertaa. Itselaukaisuköyden kanssa, kuten alkeiskurssilla on tapana. Laskuvarjohyppääminen on ehkä parasta mitä olen koskaan kokenut. Jäljeenpäin olen ihmetellyt miten uskalsin. Silloin olin rohkeampi kuin nyt. Harmi, etten jatkanut harrastusta. Nyt en varmaan enää uskaltaisi hypätä yksin, vaikka haluaisinkin. Tandem-hyppyyn lähtisin milloin vain. Tandem hypätään korkeammalta ja silloin ei tarvitse itse olla vastuussa hengissä säilymisestä, vaan voi luottaa kokeneen ammattilaisen osaamiseen. :)

Kiitos vastauksesta! Miksi lähdit alunperin hyppäämään? Miltä se putoaminen tuntuu? Entäs hypyn jälkeen?

Ja kuinka vanha olit, kun hyppäsit? Aihe kiinnostaa ja mietityttää nyt kovasti...

Taisin olla 27v. Lähdin kurssille, koska se oli ollut haaveeni lapsesta saakka ja ilmailu on aina kiinnostanut. Olin myös viimeistä vuotta opiskelemassa ja halusin hyödyntää opiskelija-alennuksen vielä kun pystyin. Tuo vuosi oli minulle sellainen "muutosten vuosi" ja halusin kokeilla uusia asioita. Ehkä myös 30v lähestyminen hieman kauhistutti tms. :D
.
Hyppääminen jännitti kovasti, mutta ekaa kertaa ei silti oikein osaa pelätä, koska siihen oli valmistauduttu niin hyvin. Kurssi oli hyvin intensiivinen. Kaikki tekniset tiedot, käytännön asiat ja turvallisuustoimet käytiin todella perusteellisesti läpi. Asioita jankattiin niin paljon, että ne muistaa vaikka unissaan. Siksi hyppääminen oli aika luonnollista. "Pahinta" on ehkä se odotus pienessä koneessa. Ovi avataan vuororellen hyppääjille ja pian on oma vuoro edessä. Ilmavirran voimakkuus yllätti minut. Olen aika hento ja pienikokoinen, tuntui hieman haastavalta kiivetä ovelta koneen renkaalle ja roikkua siiven tukitangossa ennen irti päästämistä, vaikka sitä oli harjoiteltu sata kertaa. Kyllä se kuitenkin onnistui. Hyppääminen ja varjon avautuminen tapahtuu aika nopeasti. Kymmenessä sekunnissa varjo on jo auki. Ilmakuvakarttaa on katseltu ennen hyppyä, joten ilmasta on helppo hahmottaa tutut vesialueet, metsät, pellot, lentokenttä ja laskeutumisalue. Hyppääminen/laskuvarjolla liitely tuntui nautinnolliselta, jännittävältä ja vapauttavalta. Laskeutumiskuvion teko jännitti, mutta sekin onnistuu kyllä kun teiriat on taottu syvälle kalloon. Korkeusmittarista näkee koko ajan millä korkeudella on menossa ja milloin on aika laskeutua. Pari kertaa laskeuduin oikein nätisti, pari kertaa vähän kömpelömmin. Pitää varoa, ettei jarruta liian korkealla, jolloin varjo pysähtyy ja tömpsähtää maahan. Maassa on voittamaton, onnellinen olo. Tulee halu hypätä heti uudestaan. Ymmärrän hyvin niitä, jotka hurahtavat lajiin. :)
.
Minä toivoisin joskus vielä hyppääväni uudestaan. Ja myöskin korkeammalta, jotta voisin nauttia pidempään vapaapudotuksen tunteesta. Olisi myös upeaa hypätä jonkun trooppisen saaren yltä. :) Toivottavasti pääset ap hyppäämään! :) -2