Miten helposti lievä masennus muuttuu...

keskivaikeaksi/vaikeaksi? Olen ollut nuoruudesta lähtien alakuloinen. Välillä on ollut aika vaikeitakin kausia, mutta aina olen jaksanut jatkaa eteenpäin ja yrittää. Nyt musta vaan tuntuu siltä, että koko elämä on eletty, ettei musta ole oikeastikaan yhtään mihinkään ja kaikki keinot edetä elämässä on käytetty. Viimeiset kymmenen vuotta olen pitänyt itseäni huonompana kuin muut, luovuttanut helposti ja tehnyt asioita muita miellyttääkseni. Samaan aikaan olen vain haaveillut niistä asioista, jotka halusin tehdä ennen kuin täytän 30. Kohta jo täytän 30, enkä olen ikinä ollut yhtä voimaton elämän edessä. Minulla ei ole perhettä, eikä yliopistotutkintoa, ei rahaa, ei asuntolainaa. En ole käynyt lomamatkoilla tai harrastanut mitään. Olen surkea ihmisparka, jonka elämän tehtävä on ollut muiden miellyttäminen, vaikka kaikki eväät onneen on annettu nenän eteen jo lapsesta asti.