Kommunikaatio-ongelma

Miehelläni ja minulla on kommunikaatio-ongelma, johon kaipaan ulkopuolista näkemystä:

Miehellä on tapana vetää pitkiä (synkkiä) monologeja mm. siitä kuinka Suomessa kaupunkisuunnittelu on ihan perseestä. Nämä samat jurnuttavat valitusvirret olen kuullut yhteisten vuosiemme aikana jo niin monta kertaa, että mitta on täynnä. Mies tietää kyllä, että minua risoo tämä hänen jatkuva valittamisensa, mutta hänen mielestään hänellä on oikeus tuoda julki omat mielipiteensä (niinkuin tietysti onkin).

Mutta miten tästä nyt eteenpäin; koen että meidän yhteiset hetkemme (emme asu yhdessä) menevät liian usein pilalle siitä syystä, että miehen on pakko pyörittää tuota samaa vanhaa levyä. Tuolloin en viihdy yhtään hänen seurassaan. Mies pitää kiinni oikeudestaan sananvapauteensa.  Pitäisikö minun oppia olemaan kuuntelematta? Pitäisikö erota? Vai pitäisikö miehen ajatella meidän yhteistä hyväämme?

Miten te muut ratkaisette kommunikaatio-ongelmanne?