Lue keskustelun säännöt.
Vela! Osaatko kuvitella tilannetta, jossa voisitkin hankkia lapsia?
09.12.2021 |
Tuon siittiöiden pakastamisketjun innoittamana rupesin miettimään, voisinko jossain olosuhteessa kuvitella olevani äiti. Ja kyllä: voisin tehdä lapsia, jos olisin rikkaampi kuin Elon Musk.
Hankkisin kodikseni valtavan linnan, jossa vilisisi palvelusväkeä, mukaan lukien imettäjä, lastenhoitajia jne. Minun ei ikinä tarvitsisi nähdä eikä varsinkaan kuulla lapsiani, ellen itse sitä nimenomaan haluaisi. Olen vela siitä syystä, etten kestä lasten läsnäoloa. En ole varmaan ikinä aikuisena ollut tilanteessa, jossa läsnä on alle 10-vuotiaita, ilman että aktiivisesti koko ajan toivoisin lasten olevan muualla.
Toisaalta voisi olla kiva myöhemmin viettää perhejuhlia, joissa teinit ja sitä vanhemmat lapset istuvat saman pöydän ääressä ja jutellaan mukavia. Olisin sellainen rikas ja omintakeinen matriarkka, jonka perinnöstä jälkeläiset juonittelisivat keskenään.
Raskaus ja synnytykset ei minua haittaisi yhtään, mutta se kaikki mitä sen jälkeen on luvassa tosiaan sen minimissään 10 vuotta, niin ei kiitos!
Kommentit (75)
En. Maailma on liian julma ja toivoton paikka, ja hullummaksi vaan menee. Lisäksi omat geenit ja kasvatus olleet kehnot, en halua siirtää kumpaakaan eteenpäin. En halua olla raskaana enkä synnyttää enkä imettää. Ällöttää ajatuskin. Jos jostain syystä hormonit menisi niin sekaisin, että alkaisin haluta hankkia lapsen, niin em. Järkisyiden ajattelu kyllä saisi minut takaisin tolkkuihini. Onneksi kohta ikä on este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse vela 39-vuotiaaksi asti. Mutta sitten tuli vaan tunne että jotain puuttuu ja elämä alkoi tuntumaan tyhjältä. Onneksi miehellä tuli sama fiilis. Hänkin oli vannonut koko elämänsä ettei ikinä hanki lapsia.
Nyt olen onnellinen vuoden ikäisen lapsen äiti ja toinen tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähteä siihen järjettömään perhesirkukseen, kun elämän voi elää nauttien koko ajan?
Anteeksi nyt,mutten oikein jaksa uskoa,että kenenkään elämä olisi jatkuvaa auvoa.
Ehkäisy petti ja minusta ei ollut aborttiin. Mutta, ihana tuo muksu on, kaikkein rakkain ja tärkeintä maailmassa. En minä silti pidä muiden lapsista. Tai no, lapseni bestis on ihan mukava muksu ja kuuluu nykyään kalustoon. Mutta kaikki nuo päikyn ja koulun yhteisölliset tapahtumat ja muut on kyllä ihan painajaisia. Arvostan hoitajia ja opettajia ja koulunkäynninohjaajia, huipputyyppejä. Mutta näin mulla. Lapsen isä ei ole kuvioissa. Tietää kyllä lapsen olemassaolon ja elatusmaksut tulee tilille. Mutta hän valitsi ihan itse tiensä. Hänelle abortti olisi sopinut. No, hän ei asiaa päättänyt joten hän sai valita, onko mukana lapsen elämässä.. Hassua sinänsä, että vannoutuneena velana ajattelen lähinnä, että itsepä tiensä valitsi ja on muuten menettänyt paljon.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin aikoinaan pysyväni velana. Kuitenkin elämä meni toisin ja sain kaksi lasta. Suoraan sanottuna en nauttinut pikkulapsiajasta, vaan siitä, kun lapset kasvoivat. Nyt nuorilla lapsillani hyvin saman tyyppiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla ja saan lapsistani näihin seuraa. Lisäksi nautin lasteni seurasta ja meillä on syvällisiä keskuteluja ja sisäpiirin mustaa huumoria, joita ulkopuoliset eivät ymmärrä. Ymmärrän kuitenkin veloja, koska omasta mielestäni raskaus, vauva- ja pikkulapsiaika olivat ihan hirveitä.
Joten lasten hankkiminen on vaikea päätös - Jaksaako sen pikkulapsivuosien alkurankkuuden?
Siinäkin asiassa ihmiset ovat kovin erilaisia ja lapsetkin.Kaikki eivät koe pikkulapsiaikaa rankkana vaan se voi olla jollekin elämän parasta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vois olla kiva, jos oveni taakse ilmestyisi joskus joku parikymppinen hlö ja ilmoittaisi olevansa lapseni josta en ole tiennyt ja haluaisi tutustua minuun. Tosin näin naisena se on mahdoton tilanne... Mutta siitä jäisi pois kaikki se pikkulapsiaika ja saisi viettää aikaa aikuisen lapsensa kanssa. Tosin pärjään ilmankin tosi hyvin. Usein mietin millaista elämä tai joku tietty tilanne olisi lapsen kanssa ja kauhistuttaa ajatuskin, että sellaista pitäisi elää 24/7.
Jos nuo käkkäräpäät lähetettäis takas mistä on tulleetkin, niin tänne olis turvallista ja mukavampaa hankkia jälkikasvua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Kuvittelin aina etten halua lapsia ja nykyisen kumppanini kanssa en haluakaan missään nimessä, mutta tapasin toisen ihmisen jonka kanssa kuitenkin haluaisin.
En suostu harrastamaan seksiä, olemaan raskaana tai synnyttämään. Eli en osaa kuvitella, että olisi biologisesti omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Onneksi ei enää tässä iässä tarvitse asiaa miettiä. Olen koko työurani kasvattanut muiden lapsia, joten enköhän ole oman osani tehnyt.
Surullista miten naisia aivopestään lapsivastaisiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua enkä koskaan aiio olla raskaana saati synnyttää, joten pitäisi olla keinokohtu, jossa biologinen lapseni kasvaisi kehoni ulkopuolella. Adoptiolapsi ei käy, vain biologinen.
Sitten jonkun pitäisi hoitaa se. Parhaiten tämä onnistuisi niin, että lapsella olisi hoitaja 24/7 oman asuntoni viereisessä asunnossa. Kävisin siellä vähän lukemassa iltasatuja ja myöhemmin auttamassa läksyissä yms, leipomassa joulun aikaan jne. Hakisin lastani myös satunnaisesti esim eläintarhaan ja leffaan, ja yöksi palauttaisin sen sitten naapuriin hoitajalle, kun itse menisin omaan siistiin järjestyksessä olevaan kotiini nukkumaan.
Shoppailisin kyllä vaatteita ja leluja sille lapselle ihan mielelläni. Silloin siis, kun sattuisi huvittamaan. Toisinaan katoaisin maisemista muutamaksi viikoksi tai jopa kuukausiksi, kun työt antaisivat myöten matkustella. Tai joskus ihan vaan siksi, kun ei varmaan aina huvittaisi nähdä ketään, eikä ainakaan mitään lasta.
Joo, onneksi en ole tehnyt lapsia. Ei olisi koskaan tullut mieleenkään. Haluan elämältä ihan muuta.
N42
Hauskaa että tätä vanhaa ketjuani on nostettu. Olen siis ap ja ajattelen hyvin pitkälti samoin kuin sinä, tosin sillä erotuksella, ettei raskaus ja synnytys haittaisi. Kamalinta lapsessa olisi se, jos siinä joutuisi olemaan kiinni koko ajan. Sen takia tuollainen 24/7 hoitaja olisi tosiaan pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähteä siihen järjettömään perhesirkukseen, kun elämän voi elää nauttien koko ajan?
Niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin upporikas tyyliin kuninkaallinen tai miljardööri. Palkkaisin lapsenvahtiringin jolloin voisin elää lapsista huolimatta suht vapaasti. Rakastaisin kyllä lapsiani ja viettäisin heidän kanssaan aikaa, mutta kaipaan sen verran vapautta etten perheellisenä pystyisi sellaista saamaan tavallisessa työssä käyvänä. En myöskään halua laskea nykyustä elintasoani.
Tiedän että lapsenvahdin voi palkata kuka vaan, mutta ei minulla olisi varaa palkata sellaista viikoksi jos haluan matkustella ilman lapsia.
Kyllä voisin. Jos kohtaisin ihmisen josta tulisi tunne, että haluan hänen kanssaan lapsia, miksipä ei. Pidän kuitenkin epätodennäköisenä että näin enää koskaan tapahtuu. Lisäksi puitteiden pitäisi olla sillä tavalla kunnossa että voisin jäädä kotiäidiksi.