Lue keskustelun säännöt.
Vela! Osaatko kuvitella tilannetta, jossa voisitkin hankkia lapsia?
09.12.2021 |
Tuon siittiöiden pakastamisketjun innoittamana rupesin miettimään, voisinko jossain olosuhteessa kuvitella olevani äiti. Ja kyllä: voisin tehdä lapsia, jos olisin rikkaampi kuin Elon Musk.
Hankkisin kodikseni valtavan linnan, jossa vilisisi palvelusväkeä, mukaan lukien imettäjä, lastenhoitajia jne. Minun ei ikinä tarvitsisi nähdä eikä varsinkaan kuulla lapsiani, ellen itse sitä nimenomaan haluaisi. Olen vela siitä syystä, etten kestä lasten läsnäoloa. En ole varmaan ikinä aikuisena ollut tilanteessa, jossa läsnä on alle 10-vuotiaita, ilman että aktiivisesti koko ajan toivoisin lasten olevan muualla.
Toisaalta voisi olla kiva myöhemmin viettää perhejuhlia, joissa teinit ja sitä vanhemmat lapset istuvat saman pöydän ääressä ja jutellaan mukavia. Olisin sellainen rikas ja omintakeinen matriarkka, jonka perinnöstä jälkeläiset juonittelisivat keskenään.
Raskaus ja synnytykset ei minua haittaisi yhtään, mutta se kaikki mitä sen jälkeen on luvassa tosiaan sen minimissään 10 vuotta, niin ei kiitos!
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
En. En halua lapsia, koska en halua lapsia. Sitä ei mitkään olosuhteet muuksi muuta.
No okei, myönnyn sen verran, että jos uhattaisiin kuolemalla niin sitten tekisin lapsen. Kyllä paska elämä aina kuoleman voittaa, jos se nyt ei jatkuvaa sietämätöntä kärsimystä sisällä, mikä tosin on suuri riski lapsiperhe-elämässä... Mutta ottaisin riskin tässä tapauksessa.
Sinulla ei selkeästi ole käsitystä millaista on paska elämä
T. Kuolemaa toivova
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen jättänyt lapset tekemättä koska meitä on jo muutenkin muutama miljardi liikaa enkä halua osaltani pahentaa liikakansoitusta ja ekokatastrofia, joten en missään tilanteessa hankkisi lapsia. En vaikka koko ihmiskunta olisi kuolemassa sukupuuttoon.
Ap, ymmärrätköhän ihan oikeasti mitä vela tarkoittaa? Ei, en voisi ajatella sellaista tilannetta koska se muun muassa tarkoittaisi etten olisi vela, enkä olisi silloin sitioutunut olemaan vela. En edes halua suhteeseen miehen kanssa kellä on lapsia entuudestaan, koska ne lapset (pahinta, ne eksät). En vihaa lapsia, päinvastoin pidän esim sisarusteni lapsista todella paljon ja vietän heidän kanssaan aikaa mutta omia en halua enkä toisen pesän lapsia huoli (ei kiitos uusperheelle).
Ollaanko yhdenvertaisia miesten kanssa , on paljon miehiä jotka ei halua lapsia ja jotka ovat homosuhteessa eikä halua lapsia ja on lesboja joilla on lapsia sekä niitä jotka ei halua ,sitten on suuri joukko ihmisiä jotka ei voi saada lapsia ja joilla on joku sairaus ollut tai leikattu. Sitten on prostituoidut osalla on lapsia osalla ei. Sitten on miehiä joilla on aviottomia lapsia joita he eivät koskaan tapaa ja naisia joilla on lapsia miesten kanssa joita ei tapaa ja lapsi on äidin nimissä. Sitten on raiskattuja naisia nuoria jotka on synnyttänyt rauskaajille lapsia niitä on eniten orpokodissa ja kun vanhemmat on kuollut. Siis kaikki ei olekaan vapaaehtoisesti saanut lasta ja kaikki eivät saa lasta sairauden tai vamman takia. Monelle raiskatulle tulee niin kova kammo seksiä kohtaan ettei koskaan harjoita sitä vapaaehtoisesti. Siis on miehiä jotka ei halua lapsia ollenkaan.
Uskon, että kaikki meistä miettii välillä, millaista elämä olisi jos olisi tehnyt erilaisia valintoja. Tai jos elämä olisi yllättänyt vaikka, että lääkäriin mennessä saisi selville olevansa kahdeksannella kuulla raskaana.
Toki myös varmasti vanhemmat miettivät, mitä olisivat tehneet jos lapsia ei olisi.
Itselle kävi niin, että kolmekymppisenä rakastuin ihmiseen, jolla oli 7 vuotias lapsi. En ole koskaan lapsia halunnut, enkä heistä erityisesti ollut kiinnostunut, kavereidenkin lapsista aina enemmän mitä vanhemmiksi ovat kasvaneet, sellaiset huonekasvin verrattavat otukset eivät ole kiinnostaneet. Onhan tämä erilaista mitä oletin elämän olevan, toki meillä on lapsi vain joka toinen viikko. Onneksi oli myös jo vanhempi yksilö, niin puheella on aika lailla pärjätty ja kaikkein ällöimmät vaiheet oli ohi. Nyt teinin kanssa tullaan hyvin toimeen ja on rakas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on vaikeaa että elää suhteessa tai avoliitossa miehen kanssa joka ei koskaan kosi . Toki on naisia jotka kosii miestä ja pakottaa naimisiin mutta usein nainen odottaa että mies kosii ja sovitaan lapsen teosta eikä niin että vaan hillutaan yhdessä sitten lapsia siihen syntyy. Ensin kositaan sitten sovitaan ja sitten tehdään lapset olisi normaali järjestys . Jos nainen yksin tekee lapsia hän on yksinhuoltaja ja lapsilla ehkä on nimellinen isä mutta ei oikeasti.
Sitten on alaikäiset . Meillä on ensikodit täynnä joka vuosi näitä väkisin raskaaksi saatettuja alaikäisiä yksinhuoltajia joten ei kouluissa kovin hyvin ehkäisy asioita ole opetettu pojille. Nainen ei voi tulla raskaaksi kuin pojan siemenistä. Turha syyttää tyttöjä näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En halua lapsia, koska en halua lapsia. Sitä ei mitkään olosuhteet muuksi muuta.
No okei, myönnyn sen verran, että jos uhattaisiin kuolemalla niin sitten tekisin lapsen. Kyllä paska elämä aina kuoleman voittaa, jos se nyt ei jatkuvaa sietämätöntä kärsimystä sisällä, mikä tosin on suuri riski lapsiperhe-elämässä... Mutta ottaisin riskin tässä tapauksessa.
Sinulla ei selkeästi ole käsitystä millaista on paska elämä
T. Kuolemaa toivova
Ja sinulla taas ei ole luetunymmärtämisen taitoa. Lapsiperhe-elämä olisi minulle väistämättä paskaa, mutta ei välttämättä niin paskaa, että se olisi pahempaa kuin kuolema. Paskuudessakin on eri tasoja. Oman elämänsä voi onneksi päättää jos niin paskaksi menee.
Vuosia olin vela, en voinut sietää lapsia, enkä halunnut lapsiperheen kaaoselämää. Asiat muuttui kun tajusin, että voin itse vaikuttaa siihen millainen lapsesta tulee ja millainen elämä meillä on. Lapsia ei tarvitse tehdä montaa, yhden kanssa on rauhallista ja mukavaa. Yhden kanssa saa kokea vanhemmuuden ja yhden kanssa jaksaa miten päin vaan, kun on kaksi vanhempaa.
Olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani, mutta mielestäni on tärkeää ymmärtää omat rajat. Jos ei yhtään kestä ääntä, unettomuutta, sotkua ja sitä että joku tarvitsee sua 247 niin ei kannata tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi niin että kaikista varotoimista huolimatta tulin raskaaksi. Sen jälkeen ajattelin, että olen aikuinen ihminen ja kannan asiasta vastuun. Sillä tavalla minusta tuli kaksosten äiti. Ja vaikka kipuilin kovasti äidiksi tulemista, niin en minä näin 20 vuotta jälkeenpäin tietenkään kadu mitään. Minulla on erittäin ihanat, jo omillaan asuvat, tyttäret.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrätköhän ihan oikeasti mitä vela tarkoittaa? Ei, en voisi ajatella sellaista tilannetta koska se muun muassa tarkoittaisi etten olisi vela, enkä olisi silloin sitioutunut olemaan vela. En edes halua suhteeseen miehen kanssa kellä on lapsia entuudestaan, koska ne lapset (pahinta, ne eksät). En vihaa lapsia, päinvastoin pidän esim sisarusteni lapsista todella paljon ja vietän heidän kanssaan aikaa mutta omia en halua enkä toisen pesän lapsia huoli (ei kiitos uusperheelle).
Ymmärrätkö sinä mitä tarkoittaa olla ihminen? Kyllä suurin osa meistä ajoittain punnitsee ja miettii omia valintojaan. Se, että ajattelet parikymppisen jotain tarkoita, että kolme- tai nelikymppisenä ei voisikaan olla eri mieltä. Ihmiset kasvaa ja kehittyy. Toki jos niitä lapsia on hankkinut jo silloin nuorena, ei se realisaatio, ettei niitä enää haluaisi paljoa varmaan auta. Samoin jos vanhana alkaa miettimään, että lapsia nykyään haluaisikin.
Eikä se, että asioita miettii tee kenestäkään huonompaa velaa tai vanhempaa. Se on minusta huolestuttavampaa, että joku tekee päätöksen mistä tahansa mielipiteestä teininä ja sitten ei enää koskaan mieti sitä uudelleen. Sitten vaan pyöräyttelee lisää lapsia, vaikkei haluaisi tai elää yksin, vaikka biologinen kello huutaa, vain koska on joskus ollut jotain mieltä.
Vaikka se ajatusleikki päättyykin siihen, että haluaa elää elämäänsä juuri näin, ei se silti turhaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ymmärrätköhän ihan oikeasti mitä vela tarkoittaa? Ei, en voisi ajatella sellaista tilannetta koska se muun muassa tarkoittaisi etten olisi vela, enkä olisi silloin sitoutunut olemaan vela. En edes halua suhteeseen miehen kanssa kellä on lapsia entuudestaan, koska ne lapset (pahinta, ne eksät). En vihaa lapsia, päinvastoin pidän esim sisarusteni lapsista todella paljon ja vietän heidän kanssaan aikaa mutta omia en halua enkä toisen pesän lapsia huoli (ei kiitos uusperheelle).
Häh? Ei vapaaehtoinen lapsettomuus ole mikään uskonto tai kultti, johon täytyisi sitoutua. En halua lapsia, koska en halua olla alakouluikäisten tai sitä nuorempien lasten kanssa. Jos saisin lapset siksi ajaksi jonkun muun hoitoon, voisin ehkä harkita lasten hankkimista. Mutta yhtä hyvin voisin jäädä lapsettomaksi.
Kuvittelin aina etten halua lapsia. Vauvakuume ja toive lapsesta heräsikin vasta kun oli liian myöhäistä, yli 45 vuotiaana. Ihmiset miettii ja pelkää nykyään luonnollisia asioita (kuten vanhemmuus) ihan liikaa. Älkää tehkö samaa virhettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin aikoinaan pysyväni velana. Kuitenkin elämä meni toisin ja sain kaksi lasta. Suoraan sanottuna en nauttinut pikkulapsiajasta, vaan siitä, kun lapset kasvoivat. Nyt nuorilla lapsillani hyvin saman tyyppiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla ja saan lapsistani näihin seuraa. Lisäksi nautin lasteni seurasta ja meillä on syvällisiä keskuteluja ja sisäpiirin mustaa huumoria, joita ulkopuoliset eivät ymmärrä. Ymmärrän kuitenkin veloja, koska omasta mielestäni raskaus, vauva- ja pikkulapsiaika olivat ihan hirveitä.
Joten lasten hankkiminen on vaikea päätös - Jaksaako sen pikkulapsivuosien alkurankkuuden?
Myöhäistä ja kaduttaa kirjoitti:
Kuvittelin aina etten halua lapsia. Vauvakuume ja toive lapsesta heräsikin vasta kun oli liian myöhäistä, yli 45 vuotiaana. Ihmiset miettii ja pelkää nykyään luonnollisia asioita (kuten vanhemmuus) ihan liikaa. Älkää tehkö samaa virhettä!
Eli siis hankkikaa lapsia nuorina, vaikka ette missään nimessä niitä halua, ihan vaan koska lapsikuume SAATTAA pamahtaa menopaussin äärellä. Just just. Mikään ei ole parempaa kuin antaa lapselle häntä vihaava koti.
Jos mun ei tarvitsisi synnyttää sitä, mies hoitaisi ekat kolme vuotta, lapsesta koituu yhtä paljon kuluja ja haittaa molempien työnantajalle ja saan vaikka 1 000 000 sen kulujen kattamiseen.
En halua enkä koskaan aiio olla raskaana saati synnyttää, joten pitäisi olla keinokohtu, jossa biologinen lapseni kasvaisi kehoni ulkopuolella. Adoptiolapsi ei käy, vain biologinen.
Sitten jonkun pitäisi hoitaa se. Parhaiten tämä onnistuisi niin, että lapsella olisi hoitaja 24/7 oman asuntoni viereisessä asunnossa. Kävisin siellä vähän lukemassa iltasatuja ja myöhemmin auttamassa läksyissä yms, leipomassa joulun aikaan jne. Hakisin lastani myös satunnaisesti esim eläintarhaan ja leffaan, ja yöksi palauttaisin sen sitten naapuriin hoitajalle, kun itse menisin omaan siistiin järjestyksessä olevaan kotiini nukkumaan.
Shoppailisin kyllä vaatteita ja leluja sille lapselle ihan mielelläni. Silloin siis, kun sattuisi huvittamaan. Toisinaan katoaisin maisemista muutamaksi viikoksi tai jopa kuukausiksi, kun työt antaisivat myöten matkustella. Tai joskus ihan vaan siksi, kun ei varmaan aina huvittaisi nähdä ketään, eikä ainakaan mitään lasta.
Joo, onneksi en ole tehnyt lapsia. Ei olisi koskaan tullut mieleenkään. Haluan elämältä ihan muuta.
N42
HYI hlvetti. En todellakaan. En ikinä, en mistään hinnasta. Vihaan lapsia.
Totaalinen mahdottomuus, koska en halua edes seksiä ja kukaan ei halua minua.