Lue keskustelun säännöt.
jatkuva paniikki vauvaa hoitaessa
15.03.2015 |
Vauvani on nyt 5vk, ja edelleen hoidan vauvaa yhtä epävarmasti kuin ensimmäistä kertaa synnärillä. Pukeminen hidasta, kun pelkään rikkovani hentoiset raajat, kylvetys ihan paniikin rajalla, kynsien leikkuut samaten. Pyllynpesun jälkeen huokaisen helpotuksesta kun en tiputtanutkaan vauvaa.
Neuvolassakin on sanottu jo että vauvan käsittely on varsin varovaista.
Kun joku ihminen seuraa vierestä vauvan hoitoa, mua jännittää niin et kädet tärisee.
Pelkään että vauva alkaa voida huonosti kun aistii äitinsä ahdistuksen. Olen onnellinen kuitenkin pikkuisestani, rauhalliset sylittely- ja imetyshetket olen rentona.
Onko tällainen jotain paniikkihäiriötä? Alkaa olla jo vähän epänormaalia kun ei tää jännitys tasaannu millään. Mietin vain, miten olen jo ehtinyt traumatisoida pienen ihmisen :(
En kehtaa minnekään kauppaa lukuunottamatta mennäkään, kun mietin mitä ihmiset ajattelee kun näkee miten epävarma olen jo 5-viikkoisen käsittelyssä.
Kommentit (10)
Ymmärrän hyvin aloittajaa. Minullakin oli vauvan kanssa samankaltaista, mikä jatkui aika kauan. Tosin mieheni oli kotona pitkään, joten hän hoiti pääasiassa muun vauvan hoidon, kun minä imetin.
Minusta tuonkaltaiset tunteet ovat luonnollisia varsinkin esikoisvauvan kohdalla. Toki jotkut äidit ovat herkempiä ja epävarmempia kuin toiset. Minusta olisi hyvä, että kun vanhemmat kotiutuvat synnytyssairaalasta, joku vauvan hoidossa kokeneempi voisi tulla neuvomaan ja auttamaan. Onhan muutos melkoinen verrattuna synnytyssairaalassa olemiseen, jolloin apu on napin painalluksen päässä, kun kotona vanhemmat jäävät usein yksin vauvan kanssa. Painotan tässä nimenomaan vanhempia, jotka saavat ensimmäisen lapsen ja jotka eivät välttämättä ole aiemmin hoitaneet vauvoja. Jos saisi pientä opastusta alussa, epävarmempikin äiti varmasti rohkaistuu ajan mittaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvasi on vasta 5vk! Se onkin pieni, hento ja avuton. Anna itsellesi aikaa opetella. Ei kaikki ole superäitiä heti, kun napanuora katkaistaan. Vauva kasvaa ja vahvistuu ja samalla sun varovaisuus vähenee ja vauvan käsittelystä tulee luontevampaa. Onnea!
Mä luulen, että on ihan normaalia. Mä suosittelen esimerkiksi äänellä rentouttamaan sekä sua että vauvaa. Laulele vaikka kehtolauluja tai hyräile tai voit ihan vaan laulellaa aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa esimerkiksi hoitotilanteissa. Suosittelen myös hankkimaan ergonomisen kantorepun ja/tai kantoliinan ja kantamaan vauvaa siinä. Tulee luontevaa kontaktia vauvan kanssa. Perhepedissä nukkuminen voisi myös olla hyvä juttu.
Muakin jännitti esikoisen hoito aluksi paljon ja koin oloni kömpelöksi. Halusin esimerkiksi jättää kylvetykset lähes yksinomaan miehelle. Imetin kyllä paljon ja hartaasti (sekin oli kyllä alkuun hankalaa) ja nautin siitä ja vauva nukkui yöt vieressä. Meillä esikoinen oli oikeasti aika pieni ja hauras syntyessään. Kuopusta hoidin heti vastasyntyneestä ihan toisenlaisella otteella ja koen, että hänen hoidossaan olen ollut varma. Kylvetyksestä en tosin oikein oppinut hänenkään kanssaan pitämään, edelleen olin kömpelö siinä ja aloinkin käydä suihkussa vauva suihkuliinassa mikä oli paljon mukavampaa ja kätevämpääkin kun sain samalla pestyä itsenikin.
En nyt huolestuisi vielä kovin paljon tilanteestasi vaan jatkaisin rauhassa opettelua ja totuttelua uuteen tilanteeseen. Jos siellä missä asut tarjotaan esimerkiksi fysioterapiaa äideille voi sellaisesta saada varmasti jotakin vinkkejä vauvan käsittelyyn samoin kuin jostain äiti-vauva jumpista tai tansseista.
Kiitos asiallisista ja fiksuista kommenteista. Laulaminen on ihan kokeilun arvoinen keino. Manducaa olen harkinnut. Kantoliinaa kokeilin, ja sitä tuskin alan käyttää vielä, kun pelkään että solmut aukeaa tai puen liinan huonosti ja vauva putoaa ym kauhukuvia.
Ihana kuulla etten ole ainut ketä jännittää vauvan hoito pitkänkin ajan päästä.
Koitan olla armollisempi itselleni. En ole käynyt missään, missä on samanikäisiä vauvoja äiteineen, mutta ehkä se vois olla hyväkin juttu. Ehkä siellä ryhmissä on yhtä varovaisia tuoreita äitejä joku muukin mun lisäksi.
Kyllä se siitä muuttuu!
Tulepa tänne parin kuukauden päästä niin katsotaan miten on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me hoidetaan kylvetys miehen kanssa yhdessä ja ammeeseen laitettava kylpytuki kannattaa hommata. Helpottaa hyvin kylvetystä. Kannattaa mennä äideille järjestettyyn toimintaan mukaan, muilta äideiltä saa vinkkejä myös oman vauvan hoitoon. Tsemppiä!
Minäkin oli esikoisen kanssa tosi varovainen ja epävarma muutaman ensimmäisen kuukauden ajan. Pelkäsin koko ajan että pää retkahtaa taikka että vaatteita pukiessa sormet ja varpaat katkeavat :D Sitten kun vauva jäntevöityi niin sain varmuutta. Kuopuksen kanssa olen ollut alusta asti varma otteissani ja hänen kohdallaan hoitaminen tuntuikin jo ihan helpolta. Kyllä se siitä! Pieni vauva on niin hento ja esikoisen syntymä on niin suuri ihme, että sen edessä saattaa herkistyä vähän liikaakin. Uskon että myös sinä saat varmuutta kun vauva jäntevöityy kasvaessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva jäntevöityy jo pian ja homma alkaa sujumaan. Itselläni ihan vastaavia tuntemuksia, mutta kun tutudtuin vauvaani kunnolla alkoi asiat sujua. Olin pitkään arka liikkumaan missään mutta mitä siitä! Kukin tyylillään. Jollain kestää kauemmin kuin toisilla. Tsemppiä, hyvin se menee :)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 23:21"]
Me hoidetaan kylvetys miehen kanssa yhdessä ja ammeeseen laitettava kylpytuki kannattaa hommata. Helpottaa hyvin kylvetystä. Kannattaa mennä äideille järjestettyyn toimintaan mukaan, muilta äideiltä saa vinkkejä myös oman vauvan hoitoon. Tsemppiä!
[/quote]
Minäkin liputan kylvetystuen puolesta. Säästää kylvettäjän selkää ja vaikkei vauvaa tietenkään voi siihen jättää yksinään, niin vaikka pyyhkeen kurottaminen on paljon helpompaa kun molemmat kädet eivät ole varattuna vauvan kannatteluun.
Myös neuvolasta kannattaa pyytää vinkkejä vauvan käsittelyyn.
Se pikkuinen vauva on kyllä hento, semmoisen hoitaminen saa ihmisen miettimään usein tuommoisia juttuja. Tuntuu kuitenkin, että sulla on tullut vähän semmoinen kynnyskysymys tuosta. Auttaiskohan, jos voisit vaikka neuvolapsykologin kanssa jutella, ettei asia kasvais sun mielessä liian suureksi?
Jos jotain käytännön neuvoja antaisin, niin tee vaan kaikki kotona mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti ja laulele vaikka samalla, vauvakin tykkää siitä.