avioon ilman oikeaa halua...

Olet kynnysmatto, halveksuttavin kaikista ihmistyypeistä. Ei ihme, ettei mies arvosta sinua.

Tuskinpa taloutenne heittäisi kuperkeikkaa, jos miehesi ottaisi yhden päivän vapaan ja heti aamusta opastaisit miehellesi päivän töitä:

Herätys, itsensä huolto, lasten huolto aamupaloineen (vaipat yms?), keittiön huolto, pyykkihuolto, lasten huolto (välipala, lounas, ulkoilu), lasten päiväunet (omaa aikaa tunti ja puoli), lasten välipala ja vaate- sekä keittiöhuoltoa ruokailuiden jäljiltä, yleistä huushollinpitämistä ennen äijän kotiin tuloa, äijän vittuilua siitä, kuinka kotona on kaikki niin paljon helpompaa kuin konttorilla istuen. Ruoan valmistus perheelle, ruokailu ja keittiön siivous. Riehuvien muksujen ulkoiluttamista ja ehkä tunnin verran tv-aikaa (lue: laatuaikaa). Iltapala kaikille lapsille (sis. ukon), iltapesu ja muut tarpeelliset iltatoimet. Mahdollinen koiran iltakusetus. Ja kun vihdoinkin kaiken rumban jälkeen suihkusta sänkyyn raahauduttuasi aviopuolisosi toteaa Hästensillä maaten Jack Londonia lukiessaan, että eikö ees pientä suikkaria saa hän, työn raskaan raataja...

Okei, antaahan se uuden kuvan naispuolisiin perhesurmaajiin...

Minullekin on ollut yllätys, että vielä tällä vuosituhannella on miehiä, jotka ottavat vaimon kodinkoneeksi. Surullista, mutta näin se vaan on.

Sinä voit kuitenkin tehdä ihan itse asialle jotain. Hanki elämä! JA aloita se hankkimalla oma auto, jolla pääset itsekin liikkeelle, etkä ole vain lastesi autonkuljettaja. Toiseksi hanki joku harrastus, opiskele vaikka jotain. Ihan sama, onko se helmikorupunontaa kansalaisopistossa vai ydinfysiikkaa avoimessa yliopistossa. Jälkimmäinen voisi olla yllättävän mielenkiintoista ja säilyttäisi suhteellisuudentajuasi.