Menetkö herkästi tk:hon hakemaan apua vai sinnitteletkö
vaivojesi kanssa? Miten usein kehtaat käydä siellä? Löytyykö yleensä vikaa vai eikö?
Kommentit (21)
Minä käyn lääkärissä silloin, kun koen sitä tarvitsevani. En ajattele mitään kehtaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Uusien oireiden kanssa menen heti, kun tuntuu etten pärjää omin neuvoin. Vanhojen oireiden kanssa sinnittelen, mutta toisaalta saatan käydä montakin kertaa lopulta saman vaivan kanssa ennen kuin saan hoitoa.
Äh, anteeksi pilkkuvirhe
Sinnittelen, koska aina pidetään luulosairaana ja koitetaan ehdotella että oisko mt-ongelmia. On ne diagnoosit sitten lopulta löytyneet, kun on mennyt niin huonoon kuntoon että päätyy päivystykseen. Siinä kun happisaturaatiomittari näyttää päivystyksessä 70:tä, niin ei enää tarvi ehdotella että oisko se hengenahdistus paniikkihäiriötä tms.
Suomessa sairastaminen on edullista mutta kolikon toinen kääntöpuoli on tämä että tuntee vain olevansa vaivaksi ja nolo kun menee sinne. Varsinkin kun minullakin on ollut kaikenlaista vaivaa jotka ovat osoittautuneet psykosomaattisiksi. Jouduin mm työstressin takia käymään sydänkäyrässä eikä ooneksi mitään ollut vialla. Nanna Karalahti kertoi lehdessä burniksestaan ja "lepattavasta" olosta sydämessä ja tiedän just mitä hän tarkoitti sillä. Kamala epävakaa tunne sydämessä, luojan kiitos meni ohi itsestään. Mutta tällaisten takia on kynnystä mennä sinne. Onko vatsa löysällä vaarattomasta vai vaarallisesta syystä, takuulla ei mitään löydy paitsi että entä jos löytyykin. Ollakko vai eikö olla, mennäkö vai eikö mennä. Ap
En häpeä mennä, olen vänkäämällä saanut asiani kuntoon jos ei oo otettu tosissaan.
Teininä menin kerran tk:hon, kun janotti kokoajan, join hurjasti ja pissa tuli pelkkänä vetenä ja lopulta tuli heikko olo. Hoitaja kyseli, pelkäänkö jotain sairautta, olenko herkkä ihminen, ja mittas verensokerit ym. Kannustavasti sanoi että kaikki on kunnossa, ei ole diabetestä. Aivan ihanasti suhtautui luulosairaaseen tytönhupakkoon! En ole enää sen jälkeen kuvitellut uusia sairauksia.
Käyn kyllä terveyskeskuksessa harva se päivä, mutta en edes muista milloin olisin käynyt siellä asiakkaana hakemassa apua. En kovin herkästi mene. Lasten kanssa vähän herkemmin kuin omien vaivojen.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa sairastaminen on edullista mutta kolikon toinen kääntöpuoli on tämä että tuntee vain olevansa vaivaksi ja nolo kun menee sinne. Varsinkin kun minullakin on ollut kaikenlaista vaivaa jotka ovat osoittautuneet psykosomaattisiksi. Jouduin mm työstressin takia käymään sydänkäyrässä eikä ooneksi mitään ollut vialla. Nanna Karalahti kertoi lehdessä burniksestaan ja "lepattavasta" olosta sydämessä ja tiedän just mitä hän tarkoitti sillä. Kamala epävakaa tunne sydämessä, luojan kiitos meni ohi itsestään. Mutta tällaisten takia on kynnystä mennä sinne. Onko vatsa löysällä vaarattomasta vai vaarallisesta syystä, takuulla ei mitään löydy paitsi että entä jos löytyykin. Ollakko vai eikö olla, mennäkö vai eikö mennä. Ap
Ymmärrän niin hyvin! En itse mennyt lääkäriin vaikka huolissani olin pitkään, nyt onneksi ei ole enää huolta terveydestä.
t. kuukausia löysää ulostanut, nyk. pökylöistään onnellinen
En enää juokse työterveydessä kun ei saa palvelua.
Riippuu oireesta. Jossain flunssassa en mene, ellen tarvitse saikkupaperia. Jos tulee joku hälyttävä oire, menen heti.
Pyrin hoitamaan mahdollisimman paljon työterveyden kautta. Yksityisellä kun ottavat asiat tutkittavaksi ja yritetään edes kliinisillä testeillä löytää oireille syy. Lapsien kanssa valitettavasti joutuu sit juoksemaan tk:ssa monta kertaa samasta asiasta että pääsee tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Sinnittelen, koska aina pidetään luulosairaana ja koitetaan ehdotella että oisko mt-ongelmia. On ne diagnoosit sitten lopulta löytyneet, kun on mennyt niin huonoon kuntoon että päätyy päivystykseen. Siinä kun happisaturaatiomittari näyttää päivystyksessä 70:tä, niin ei enää tarvi ehdotella että oisko se hengenahdistus paniikkihäiriötä tms.
Tämä. Pari vuotta sitten meinasin menettää toisen munuaisen, kun kaikkea epäiltiin vaan psyykkiseksi. "Onneksi" sairastuin ulkomaanmatkan aikana ja pääsin siellä vihdoin hoitoon.
No, sinne ei yleensä pääse muuta kuin silloin kun tilanne sellaiseksi arvioidaan.
Terveyskeskuslääkärillä, tai yleensäkin lääkärillä, olen elämäni aikana (60 v) käynyt ehkä noin 10 kertaa. Sairaalassa olen ollut joskus aivan lapsena, asiasta en itse muista mitään.
Hammashoitolassa sen sijaan useammin, mutta nyt ei sinnekään enää pääse... Ei ole kuulemma mitään hoidettavaa... ehkä sitten on kun hampaat mätänevät suuhun...
Taidan olla liian terve.
kerronko taas omia asioitani :)))) Viime viikonloppunakin kaaduin kylpyhuoneessa (selvin päin, mutta tasapaino pääsi muuten pettämään), satutin siinä kaatuessa vasemman olkavarren niin että ylös noustessani meinasin pyörtyä... tai siis kaatuminen vei jonkinlaiseen elimistön shokkitilaan ja sen takia meinasin pyörtyä... Olkavarsi oli saakelin kipeä sinä iltana, kotonakaan ei kuin kaksi parasetamolikapselia... Joku olis lähtenyt päivystykseen, mä en... Mitä sinne turhaan, ei täs mitään vikaa oo kuiteskaan, vähän vaan tärähti... No, nyt on muutama päivä kulunut, ja päivä päivältä tuntuu paremmalta,,, paitsi hieman on liikerajoitusta käsivartta vaakanostossa vartalon eteen viennissä, olisko kuitenkin joku pikku murtuma....
Juu, ei sinne tarvi lähtee, mä en kuulu hoidettavien joukkoon.... Mitäs tänne tulit, ei sul o mitään siteitäkään tänne... Hahahahhaaaa! Ei o mitään tarjottavaa!
Hoidan terveyttäni yksityisellä. Ei tarvitse sinnitellä. Tk:ssa olen käynyt 1980- luvulla
Sinnittelen niin pitkään että olen päivystyskunnossa koska terveysasemalla kaikki johtuu mtdiagnooseistani. Kohta en varmaan mene päivystykseenkään. Aluksi saarnasivat myöhäisestä hoitoon hakeutumisesta ja siitä miten seuraavalla kerralla pitää hakeutua hoitoon aikaisemmin. Nykyään saarna alkaa olla enemmän sävyä teetkö tätä tahallasi, yritätkö you know what ja voisin melkein lyödä vetoa että pian lätkäisevät jonkun uuden mtdiagnoosin jolla voivat potkaista päivystyksestä pois vaikka jokaikisellä päivystyskäynnillä vika on ollut fyysisellä puolella.
Tuo on niin nöyryyttävää ettei hoitoa saa jos on mt-diagnooseja. Ei ihme että mielenterveysongelmat lyhentää elämää.
En ole juurikaan tk:lla asioinut. Julkisella hoidan erikoissairaanhoitoa vaativia vaivojani ihan sairaalassa, helppoa kun voi vaan suoraan varata niihin ajan, ja akuutimmat vaivat menee työterveyden piikkiin. Meillä on myös työpaikalla hyvä vakuutus työterveyden lisäksi, saadaa mennä suoraan erikoislääkärille jolle haluamme, ei tartte kiertää asiaa työterveyslääkärin kautta.
Mut oon kyllä silti aika sinnittelijä, usein kattelen mieluiten pitempään lähtisikö joku vaiva itsestään pois tms. Mutta lopulta sitten saanut vaikka lääkärille mentyä kun on ollut joku mietityttävä oire tms. En vaan tykkää käydä lääkärissä niin tulee pitkitettyä asioita...
Vierailija kirjoitti:
Sinnittelen niin pitkään että olen päivystyskunnossa koska terveysasemalla kaikki johtuu mtdiagnooseistani. Kohta en varmaan mene päivystykseenkään. Aluksi saarnasivat myöhäisestä hoitoon hakeutumisesta ja siitä miten seuraavalla kerralla pitää hakeutua hoitoon aikaisemmin. Nykyään saarna alkaa olla enemmän sävyä teetkö tätä tahallasi, yritätkö you know what ja voisin melkein lyödä vetoa että pian lätkäisevät jonkun uuden mtdiagnoosin jolla voivat potkaista päivystyksestä pois vaikka jokaikisellä päivystyskäynnillä vika on ollut fyysisellä puolella.
Tää on kyllä ihan uskomatonta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinnittelen niin pitkään että olen päivystyskunnossa koska terveysasemalla kaikki johtuu mtdiagnooseistani. Kohta en varmaan mene päivystykseenkään. Aluksi saarnasivat myöhäisestä hoitoon hakeutumisesta ja siitä miten seuraavalla kerralla pitää hakeutua hoitoon aikaisemmin. Nykyään saarna alkaa olla enemmän sävyä teetkö tätä tahallasi, yritätkö you know what ja voisin melkein lyödä vetoa että pian lätkäisevät jonkun uuden mtdiagnoosin jolla voivat potkaista päivystyksestä pois vaikka jokaikisellä päivystyskäynnillä vika on ollut fyysisellä puolella.
Tää on kyllä ihan uskomatonta!
Tuossa on todellinen riski että jos tiedoissa on tuhoinen itseään kohtaan asiat kuitataan sillä että seurausta omasta toiminnasta, lopeta ja mene kotiin.
Uusien oireiden kanssa menen heti, kun tuntuu etten pärjää omin neuvoin. Vanhojen oireiden kanssa sinnittelen, mutta toisaalta saatan käydä montakin kertaa lopulta saman vaivan kanssa ennen kuin saan hoitoa.