Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua viettää synttäreitä – mikä show siitä syntyikään!
13.03.2015 |
Välillä ei tedä itkisikö vai nauraisiko...
Lapsi, 12 v., ei halua viettää synttäreitä. Ei sukulaisia, kakkuja, lahjojakaan. Hän haluaa muutaman parhaan kaverinsa kanssa leffaan, kuulasotaan, keilaamaan tms.
Meidän mielestä tässä ei tietysti ollut mitään vikaa. Kai sankari saa päättää kuinka juhlii?
Mutta sukulaiset saivatkin varsinaisen halvauksen!
Nähtiin mm.
syyllistävyyttä: "Ei vissiin oo tarpeeksi hyviä lahjoja tullut?"
marttyyriutta: "Kai sentään saa lahjan ostaa vaikka ei kylään huolitakaan..."
epäuskoa: "Ootteko te painostaneet sitä?"
ynnä muuta:
"Ei kai sitten tule rippujuhliakaan?"
"Tohtiiko teillä enää käydäkään?"
"Turha sitten itkeä lahjan perään!"
Lapsi on ainoa lapsi. On aina karsastanut meteliä ja keskipisteenä oloa. Vaikka vieraslistaa karsisi minimiin, tietää se kuitenkin vähintään 10 aikuista (+ heidän lapsensa) ja ääntähän siitä syntyy. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä?
Meille on jatkossa kukin tervetullut kylään ihan kuten aina ennenkin. Mutta nyt tämä tuntuu näemmä, että olisimme asettaneet pysyvän porttikiellon, vaikka ei näin toki ole.
Kommentit (38)
Huh, niin tuttua ap!
Meilläkin (yllätys, yllätys) miehen sukulaiset samanlaisia ihmettelyn aiheita herättäviä.
Ei sen puoleen, oma sukunikaan ei paljoa yhteyttä pitele.
Meillä olisi esim miehen vanhempien mielestä pitänyt 15 vuotiaalle pitää synttärijuhlat sukulaisia varten.
Tyttö ei halunnut mitään juhlia viettää vaan meni mielummin kaveriporukalla keilaamaan ja syömään.
Tästäkö appivanhemmat kilahtivat ja pistivät pystyyn sellaisen hullunmyllyn ja huhukierteen, että vaikka tapahtuneesta on nyt jo lähemmäs 3 vuotta niin ei sukulaisia ole kylässä kuulunut kertaakaan sen jälkeen!
Kutsuja ei ole myöskään enään tullut mihinkään yhteisiin juhliin, esim miehen veljen poika on kummilapsemme ja aina ollaan hälle kaikkina merkkipäivinä hyvät lahjat ostettu ja kun esim veneilemme matkaveneellämme paljon niin on hänetkin otettu monesti mukaan niin nyt ei ole hänen merkkipäivilleen kutsuttu ja yhteiset veneretket ovat ilmeisestikkin historiaa.
Kummipojalla oli esimerkiksi rippujuhlat 16 vuotiaana (ruotsinkieliset tääläpäin pääsevät ripille tuossa iässä) ja valmistui lukiosta tuossa niin emme olleet tervettulleita juhliin, enkä ymmärrä miksi?!
Lahjat kyllä hänelle vein mutta ovesta ei ollut sisään mitään asiaa vaikka suhteemme pojan vanhempiin on aina ennen ollut erinomainen.
Ei auta muuta kuin ihmetellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syyllistävyyttä: "Ei vissiin oo tarpeeksi hyviä lahjoja tullut?"
marttyyriutta: "Kai sentään saa lahjan ostaa vaikka ei kylään huolitakaan..."
epäuskoa: "Ootteko te painostaneet sitä?"
ynnä muuta:
"Ei kai sitten tule rippujuhliakaan?"
"Tohtiiko teillä enää käydäkään?"
"Turha sitten itkeä lahjan perään!"
Eli 11 henkilöstä 6 on kuittaillut oudosti, on teillä melkoiset isovanhemmat ja lapsen kummit...
Ei mulla muuta :D
Anteeksi, etten ole vastannut kaikille!
Mutta juu. Omia synttäreitäni ei niin vietetty. Kaverisynttäreitä koululaisena jonkin verran. Mutta asuimme tosi kaukana muusta suvusta. Miehen perheessä taas vietettiin kissan nimipäivätkin, mutta 90-luvun jälkeen sekin perinne oli hiipunut.
Tässä kritiikissä molempien suku on ollut ihan mukavasti edustettuna ;) Olemme vain olleet äimän käkenä.
Sisarustemme lapsien synttäreitä kyllä vietetään. Eikä tässäkään varsinaisesti "koko sukua" ole. Isovanhemmat (kun näitä eronneita on, niin mummoja ja pappoja piisaa) ja kummit (joista osa on sisaruksiamme, osa ei) vain.
Lapsemme on "tästä serkusryppäästä" vanhin. Seuraavaksi häntä vanhempi on jo aikuinen.
Miten teillä muilla varhaisteinit viettää synttäreitään?
ap
Kyllä meidän suvussa kahvit on keitetty lapsen syntyäreille vaikka 20v asti , sankari ei välttämättä ole itse ollut edes paikalla. Ei sitä sukua turhan usein nähdä joten..
Kannaatko rikkoa välit sukuun tuommoisen takia. Lapsikin voi vähän 'uhrautua'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap:hän tossa just sanoi, että kahvittelemaan on ihmiset tervetulleita muutenkin. Mitä järkeä on "keittää kahvit lapsen synttäreille", vaikka sankari ei itse edes ole ollut paikalla? Sehän on sitten vaan kahvittelua muuten vaan, eikö?
Minua on ruvennut itseäni ärsyttämään se, että meidän lasten isovanhemmat, jotka on nyt 65-72- vuotiaita ovat koko sen ajan, kun seuraavalla sukupolvella on ollut lapsia, jotenkin olettaneet, että se sukulointi tapahtuu enimmäkseen siellä lasten perheissä. Pitää järjestää just jotain lasten maksisynttäreitä sukulaisille, pitäisi "juhlistaa" hääpäivää koko suvun kesken jne., jne. Ja taas aikaisemmin se oli mun oman mummon asia, mummo oli se, jonka oletettiin kutsuvan sukua koolle.
Ne, jotka kovasti kaipaavat niitä suvun kokoontumisia, voisivat mun mielestä ihan itse järkkäillä niitä ja keksiä kivoja juhlateemoja. Minua suoraan sanottuna tympäsee ne iänikuiset juodaan kahvia ja syödään kakkua lasten synttärit. Mielummin viettäisin ihan vaan kesäjuhlaa, jossa voisi olla sitten muutakin ohjelmaa. Tai mentäisiin vaikka porukalla johonkin kivaan paikkaan syömään. Mutta ei, vaan nämä "perinteiset" synttärijuhlat kelpaa "suvun yhteydenpidoksi".
Sori ap, vein vähän sivuraiteille tätä, mutta pääasia on, että synttärisankari saa päättää, mikä mieluisin juhlintamuoto hälle ja sen mukaan mennään. Lähteehän aikuisetkin synttäreitään viettämään aurinkororannoille tai golf-kentille tai järkkäävät isot bileet kavereilleen sen sijaan että kakuttelisivat suvun kanssa.
Ja meidän varhaisteinit viettää synttäreitään kavereidensa kanssa. Oman perheen kanssa meillä on perinne synttäriaamupalasta, siis ihan tän "ydinperheen" kanssa. Muuten sitten ovat just käyneet leffassa, keilaamassa tms. kavereiden kanssa tai järkänneet elokuvaillan tms. kotona. Lisää tuo edellisen vuodatuksen kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt taisi pikku mamin sydän särkyä,kun kakara oppii häirintätoimet muita kohtaan ihan sieltä äidin maidosta.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 11:30"]nyt taisi pikku mamin sydän särkyä,kun kakara oppii häirintätoimet muita kohtaan ihan sieltä äidin maidosta.
[/quote] Mitkä häirintätoimet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin, että mitkä häirintätoimet? Lapsi häiritsee, kun ei tahdo juhlia? :D
Aloitukseni kumpusi tosiaan enemmän hämmästyneisyydestä ja yllätyksestä. Loukkaantunut en oikein osaa olla. Olen kai vieläkin liian ällistynyt.
Tuntuu siltä, että tässä maailmassa lapsi tekee aina väärin; joko ne perkeleet vaativat liikaa huomiota tai sitten liian vähän! Oi tätä nykynuorisoa!
ap
Meidän lapsi ei pitänyt synttäreitä 10. ikävuoden jälkeen. Paitsi sitten 20.v-kestityksen myös lähisukulaisille. Ei mennyt myöskään rippikouluun, koska katsoi, että ei siinä isässä ole kykenevä tekemään sellaista päätöstä, että haluaako seurata Jeesusta... Sanoi, että kaverit menee lahjojen ja kavereiden takia. Mutta lapsemme on viisas eikä joukkosielu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 08:13"]
Mihin ikään asti synttäreitä pitäisi juhlia tuohon tyyliin? Täysikäiseksi saakka? Siitä ylikin? Juhlitko sinä omiasi noin, entä muu suku?
[/quote]
Äiti tuli kutsumatta, joka syntymäpäivä, niin pitkään kun pystyi itsenäisesti liikkumaan.
30v juhlat olin "matkoilla" ja äiti oli paluuaikaan ovella odottamassa. Nyt naurattaa, silloin kiehuin.
40v päivänä hellyin senverran, että ostin kakun ja menin äidin luo kahville, silloin hän asui viimeistä vuotta kotona.
Viimeiset kaverijuhlat halusin 10v. Jotain 15-18 -juhlia vietettiin parin kaverin kanssa just jossain leffassa. En tiedä mitä sukulaiset tuolloin on vanhemmilleni sanonut...tuskin mitään.
Lapsella on 7 kummia? Luulin että 5 on maksimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tehty suvussa vanhempien kesken "hiljainen sopimus" että 18vuotiaaksi asti keitetään sukulaisille synttärikahvit :) toki pappa ja mummo sekä kummit saavat halutessaan tulla synttärikahveille!
36 jatkaa...toki pyöreitä kun tayttää niin on isommat kekkerit ;)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 12:34"]
Lapsella on 7 kummia? Luulin että 5 on maksimi.
[/quote]
Voinhan minä nyt tämänkin selvittää, vaikka ei kai tämä oleellista ole...
Isovanhemmat Pekka ja Liisa
Isovanhemmat Matti ja Anna
Isovanhemi Maija (Matin ex)
Isoisovanhempi (minun mummoni) Helvi
Kummitäti Riikka + aviomies
Kummitäti Raija + aviomies
Kummisetä Keijo (sinkku)
= 11 aikuista
Kummitädeillä perheineen lapsia.
Ja puhuin vain "isovanhemmista", koska en nähnyt aiemmin tarvetta selittää, että yksi on isoisovanhempi.
(Nimet ovat muutettuja.)
Vielä jotakin?
ap
Me ollaan oltu vähän huonoja juhlijoita noin ylipäätään. Mutta silloin kun pidettiin noita synttäreitä sukulaisille, niin lapsi oli lähinnä alle kouluikäinen. En edes jaksa muistaa milloin oli viimeiset sellaiset synttärit, mihin pyydettiin sukulaisia. Jostain 9-10-vuotiaasta eteenpäin on ollut pelkkiä kaverisynttäreitä, vaihdellen kotona ja kodin ulkopuolella. 2-3 kertaa on oltu elokuvissa ja pizzalla, nyt viimeksi oltiin pizzalla ja sitten minigolfaamassa sisätiloissa. Ja kauhean isoja nämä synttärit ei ole, 5-6 parasta kaveria.
15-vuotissynttäreistä ajattelin järjestää vähän isommat, kun rippijuhlia ei ilmeisestikään tule ja tuo on viimeinen vuosi kun luokka on yhdessä, kun kaikki eivät jatka samassa lukiossa. En ehkä tuonnekaan sukulaisia pyydä, vaan pidän jotkut nuorisobileet koulu- ja harrastuskavereille.
Sama juttu meillä, tosin meillä ei ole aikoihin edes sukulaissynttäreitä vietetty kun kaikki sukulaiset eri paikkakunnalla. Mutta 13v täyttävä poika ei halua kaverisynttäreitä, ei minkäänlaisia. Kokee ne ilmeisesti jo lapsellisiksi.