En hallitse arkea! Kaikki mättää :(

Fiksu mies on iso apu perheen ja työn yhteensovittamisessa. Meillä on kaksi lasta, taapero ja kilpaurheileva koululainen, molemmat vanhemmat kokopäivätyössä ja itse opiskelen yliopistossa (kertyy 60 op vuodessa). Ehdin silti laiskotella ja rauhoittua päivittäin kun molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä aikuisia eikä tarvitse auttaa aamutoimissa.

Siis, no, menemällä aikaisemmin nukkumaan. Siinähän se ratkeaa. Ei kait se, että ei ole parisuhdeaikaa, ole oikeasti mitenkään huonompi tilanne kuin tämä, että mies aina valittaa? Säästys siltäkin valitukselta, kun nukut. ;)

Ongelman myöntämisestä on hyvä lähteä liikkeelle. Eikö mies voi auttaa aamuissa?

Monissa muissa Euroopan maissa on ihan normisysteemi, että nainen tekee lyhennettyä työpäivää, kun on lapsia. Suomessa harvassa työpaikassa suostutaan. Ja palkat on sellaisia, että yhden ihmisen kokopäivätyön palkalla pärjäävät. Suomi on niitä harvoja Länsi-Euroopan maita, joissa molemmat vanhemmat raatavat aamusta iltaan ja tuskailevat arjen kanssa...

istukaa rauhassa miehen kanssa alas ja suunnitelkaa arki. Kuka on aamulla kotona, vie lapset? Toinen voi mennä rauhassa aamulla töihin. Se kuka menee aikaisemmin, niin hakee lapset. Jos mies on mukana aamutouhuissa niin voi hyvin venyttää työpäivää iltapäivällä. Ja käykää kaupassa viikonloppuna (jos teillä siis arkityö), tehdää laatikko/keittoruokia valmiiksi sunnuntaina niin pärjää ainakin keskiviikkoon. Nämä on yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita. Meillä on 4-henkinen perhe, tehdään molemmat vanhemmat vaativaa työtä ja työt tuppaa venymään ja painetta on molemmilla. Kesti meilläkin pitkään, ennen kuin tajusimme, että järkevällä arjen suunnittelulla pääsee helpommalla.  Tsemppiä!

Mikä tässä nyt on ongelma? En tajua...
Esim. Itse teen 2-vuoro työtä. Aamulla menen klo 7 töihin, pääsen kolmelta.
Mies hoitaa tällöin aamuhommat ja vie lapsen päiväkotiin, toinen menee kouluun. Minä haen päiväkodista kun pääsen. Käydään kaupassa jos tarve, teen ruokaa ja muita kotihommia tai sitten käydään lenkillä. Illalla jää aikaa ihan hyvin aikaa yhdessä oloon miehen kotiuduttua. nukkumaan menen klo 22-23. Lapset menee klo 21 maissa.
Iltavuoroon menen klo 14 ja pääsen klo 22. Töllöin mi tietysti olen aamupäivän lapsen kanssa ja vien hoitoon kun lähden töihin. Teen ruuan valmiiksi koululaiselle ja miehelle ja pienemmälle jotka syövät illalla kun tulevat kotiin. Mies siis hakee lapsen päiväkodista klo 18 jälkeen kun pääsee ja hoitaa iltahommat.
Kun minä kotiudun menen iltatoimien jälkeen nukkumaan jos on aamu seuraavana päivänä, jos taas ilta niin ei kiiret nukkumaan ja ehditään viettää sitä parisuhdeaikaa.

Ei jää aikaa parisuhteelle? Hohhoijaa. Aikuiset ihmiset.

Lyhennetystä työajasta haaveilen, mutta valitettavasti ei ole varaa :( Hoitomaksuihin se ei vaikuttaisi. Kunpa vois tehdä edes yhden päivän viikosta etätöinä kotoa. Pakko kai yrittää tuota aamusta töihin -kuviota. Kun ei tunnu sekään hyvältä, mies valittaa kun joutuu hoitamaan aamut, itse olen surkea aamuherääjä ja työteho kärsii enkä saa enää nukuttua ollenkaan. Stten mies valittaa kun en jaksa mitään. Tätäkin on kokeiltu joskus.

Ihan normielämää, mitä ihmettä ihmiset sitten kuvittelee että se on?

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 19:40"]Lyhennetystä työajasta haaveilen, mutta valitettavasti ei ole varaa :( Hoitomaksuihin se ei vaikuttaisi. Kunpa vois tehdä edes yhden päivän viikosta etätöinä kotoa. Pakko kai yrittää tuota aamusta töihin -kuviota. Kun ei tunnu sekään hyvältä, mies valittaa kun joutuu hoitamaan aamut, itse olen surkea aamuherääjä ja työteho kärsii enkä saa enää nukuttua ollenkaan. Stten mies valittaa kun en jaksa mitään. Tätäkin on kokeiltu joskus.
[/quote]
tämä oli ap

Siis eikö mies tee mitään arjen sujuvuuden eteen kuin valittaa? Jopa yh pärjää paremmin kuin sinä ja miehesi... sori.

ja kuutonen jatkaa. Jos miehellä "tökkii" aamut, niin jos on mahdollista niin vaihtakaa "vuoroja" esim joka toinen viikko, eli hoitakaa aamut vuorotellen. Itse teen myös niin, että jos uhkaa töitä kertyä ja tulee liikaa miinussaldoja, teen kaikki kerralla pois. Tuolloin sovin jo hyvissä ajoin muutamaa päivää aikaisemmin miehen kanssa, että aion jäädä töihin pidempään. Vastavuoroisesti joustan kyllä sitten kun miehellä sama homma. 

Minä olen mennyt seiskaan aamusta töihin aina. Sitä ennen vienyt lapsen hoitoon vielä kun oli hoidossa. Kun koulun aloitti, herätin ennen kuin töihin lähdin ja soitin kun piti kouluun lähteä. Oli pakko, olen leski.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 19:36"]istukaa rauhassa miehen kanssa alas ja suunnitelkaa arki. Kuka on aamulla kotona, vie lapset? Toinen voi mennä rauhassa aamulla töihin. Se kuka menee aikaisemmin, niin hakee lapset. Jos mies on mukana aamutouhuissa niin voi hyvin venyttää työpäivää iltapäivällä. Ja käykää kaupassa viikonloppuna (jos teillä siis arkityö), tehdää laatikko/keittoruokia valmiiksi sunnuntaina niin pärjää ainakin keskiviikkoon. Nämä on yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita. Meillä on 4-henkinen perhe, tehdään molemmat vanhemmat vaativaa työtä ja työt tuppaa venymään ja painetta on molemmilla. Kesti meilläkin pitkään, ennen kuin tajusimme, että järkevällä arjen suunnittelulla pääsee helpommalla.  Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos tästä. Olen joslus yritänyt tätäkin, että selkeästi sovittaisiin. Miestä ärsyttää sekin. Mies kyllä tällä hetkellä kantaa suurimman vastuun lasten viemisestä ja hakemisesta sekä ruokahuollosta. Mies on yrittäjä ja työpaikka tässä kotona, joskus tuntuu että se on unohtanut palkkatyöläisen arjen, ettei voi niin vapaasti olla ja tehdä... Toisaalta itse tekee iltaisin töitä kotona, mulle valittaa kun töissä venyy. Itse olen kyllä hirveän huono organisoimaan, tuppaan tekemään liikaa töitä ja aamuheräämiset on ihan luonnottomia, joten vikaa on kyllä minussakin. ap

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 19:49"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 19:36"]istukaa rauhassa miehen kanssa alas ja suunnitelkaa arki. Kuka on aamulla kotona, vie lapset? Toinen voi mennä rauhassa aamulla töihin. Se kuka menee aikaisemmin, niin hakee lapset. Jos mies on mukana aamutouhuissa niin voi hyvin venyttää työpäivää iltapäivällä. Ja käykää kaupassa viikonloppuna (jos teillä siis arkityö), tehdää laatikko/keittoruokia valmiiksi sunnuntaina niin pärjää ainakin keskiviikkoon. Nämä on yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita. Meillä on 4-henkinen perhe, tehdään molemmat vanhemmat vaativaa työtä ja työt tuppaa venymään ja painetta on molemmilla. Kesti meilläkin pitkään, ennen kuin tajusimme, että järkevällä arjen suunnittelulla pääsee helpommalla.  Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos tästä. Olen joslus yritänyt tätäkin, että selkeästi sovittaisiin. Miestä ärsyttää sekin. Mies kyllä tällä hetkellä kantaa suurimman vastuun lasten viemisestä ja hakemisesta sekä ruokahuollosta. Mies on yrittäjä ja työpaikka tässä kotona, joskus tuntuu että se on unohtanut palkkatyöläisen arjen, ettei voi niin vapaasti olla ja tehdä... Toisaalta itse tekee iltaisin töitä kotona, mulle valittaa kun töissä venyy. Itse olen kyllä hirveän huono organisoimaan, tuppaan tekemään liikaa töitä ja aamuheräämiset on ihan luonnottomia, joten vikaa on kyllä minussakin. ap
[/quote]
No ainakin olette molemmat selvästi tunnollisia ihmisiä joten etteköhän saa tämänkin asian yhdessä sovittua kunhan vaan puhutte asiat selviksi ja sovitte jotkut selvät rutiinit ja käytännöt :) Yleisesti ottaen asiat sujuu yleensä helpommin kun on varma tieto siitä miten hommat pitää hoitaa. Epävarmuus päivittäisten asioiden hoitamisen sujuvuudesta väsyttää yleensä eniten.

Mikä on miehen päivärytmi? On aika hassua. Että kaksi päivätyössä käyvää ei saa arkea rullaamaan, tässä maassa on kuitenkin todella paljon perheitä joissa toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kolmivuorotyössä ja hekin onnistuvat pyörittämään arkea. Me olemme siinä onnekkaassa asemassa, että olemme päivätyössä, mies on yrittäjä ja jatkaa yleensä hommia kotona, minä suoritan jatko-opintoja yliopistossa ja teen pari työvuoroa viikko. Meillä mies yleensä vie lapset hoitoon 7.30-8.00 ja menee siitä töihin. Minä menen yliopistolle ja olen yleensä aamusta iltapäivään. Mies vie lapset, koska kulkee autolla, minä menen pyörällä tai julkisilla. Lapset hakee hoidosta Se joka ekana on kotiin tulossa (hoitopaikka kävelymatkan päässä). Jos on koulun ohella työpäivä, menen sinne suoraan koulusta ja tulen vasta illalla 20-21 aikaan. Aamulla aamutoimet hoidetaan yhdessä, vaatteet on illalla katsottu valmiiksi ja iltaisin käydään suihkussa. Aamulla siis pusut, pesut, vaatteet päälle ja päiväkotiin aamupalalle. Iltapäivällä kun tullaan kotiin teen yleensä ruuan (kahdeksi päiväksi) ja lähden salille, siellä menee 1-2h. Mies käy salilla yleensä aamuisin. Vaikka kävisin salilla olen kuitenkin kotona ennen lasten iltatoimia ja en käy salilla joka ilta, yritän painottaa treenaamisen vlopuille, ettei aika lasten kanssa jäisi harrastusten jalkoihin. Lapset menevät nukkumaan klo 20, minä ja mies 23. Siinä kerkeää parisuhteillakin. Kotimme on siisti, mutta en hinkkaa ovenkarmeja, lapset on opetettu asioille jotka helpottavat arkea, eli kaikki laittavat tavaransa paikalleen, tiskit tiskikoneeseen, pyykit pyykkikoriin jne. Arki ei ole hankalaa kun sen jäsentää Suht hyvin. En oikein saa tuosta ap:n tekstistä selvää mihin Se kaikki aika muka menee?

En minäkään oikein tiedä, mihin aika menee. Eihän tämä ongelma muuten olisikaan :) Tuntuu vaan että mitä tahansa teen, niin pieleen menee. En saa tasapainoon. Meiltä selvästi puuttuu sopimukset ja rutiinit. Eri asia sitten, miten ne saisi tehtyä... En tiedä miksi mies ei kestä mitään kotisopimuksia. Hän tykkää että asiat vaan hoituu. Mutta ei ne hoidu. Minä olen luovuttanut yrittämästä, siivotaan joskus ja rutiinit sinnepäin... ap