Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja suvut - voiko vertailua ja kilpailuasetelmaa välttää?
06.12.2021 |
Olen ollut mieheni kanssa pian vuosikymmenen yhdessä. Hänen pieni sukunsa ja minä tulimme juttuun hyvin alusta saakka, perustuen kuitenkin anopin kohdalla pitkälti minun miellyttämiseen taipuvaiseen luonteeseeni. Anoppi on sittemmin useita kertoja yhteiselomme aikana osoittanut olevansa itsekäs luonne, rumasti käyttäytyvä ja kyvytön arvioimaan oman käytöksensä vaikutuksia muihin ympärillään. Olen viimeisten vuosien aikana jotenkin avannut silmäni hänen luonteensa oikuille ja sille, että mieheni lapsuus on ollut melko kurja, ja nyt on tosi hankalaa nähdä anoppia enää hyvässä valossa. Hänellä on paljon vaikeuksia myös muissa ihmissuhteissaan, on yksinäinen eikä ainoa lapsensakaan eli mieheni koe välejä lämpimiksi.
Meillä on laskettu aika ensi keväänä, ja olen hieman huolissani koska oma asenteeni miehen äitiä kohtaan on negatiivinen. Onko mitenkään vältettävissä sitä, että lapsen syntyessä suvut asettuvat jotenkin kilpailuasemaan siinä, kumpi on tärkeämpi ja parempi? Miten siinä onnistutaan, että kumpikin suku olisi tasaisesti tärkeä ja tekemisissä, etenkin kun minullakin jo lapsen äitinä on melko värittynyt mielikuva etenkin anopistani?
Vinkkejä, apua kaipaisin. Ehkä myös vertaistukea, onko joku onnistunut saamaan välejä paremmiksi aidosti, ei hampaita kiristellen?
Kommentit (44)
Kiitos hyvästä keskustelusta, monia juttuja olen saanut mietittäväksi! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On enrmmän sääntö kuin poikkeus että isovanhemmat kilpailee lapsesta.
Voi välttää, mutta se ei ole sen eteen tehdyn työn arvoista.
Jos on vaikea kutsua anoppia kotiin/käydä hänen luonaan kylässä, niin tavataan tekemällä: konserteissa, näyttelyissä, teatterissa, luontopolulla, museoissa yms. Myöhemmin vauvan kanssa muskarissa, värikylvyssä, leikkipuistossa, kirjaston satutunnilla yms. Tällöin keskusteltavaa löytyy siitä tekemisestä.
Aina ihmiset eivät myöskään ole samanlaisia vanhempina ja isovanhempina. Ihmiset, jopa hankalat äidit, voivat muuttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmiset eivät myöskään ole samanlaisia vanhempina ja isovanhempina. Ihmiset, jopa hankalat äidit, voivat muuttua
Hyvin harvoin.
Rajaton äiti on rajaton isoäiti.
Narsisti on ja pysyy narsistina jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se syy, miksi pyrin pitämään etäisyyttä pojan perheeseen. Miniän mielessä on kilpailuasetelma ja minulle heidän lapsensa ei ole mikään pokaali vaan lapsi. En halua olla missään taistelutantereella koko ajan vertailtavana, joten ihan suosiolla luovutan voiton miniän suvulle ja keskityn naapurissa asuviin lapsiin, jotka eivät ole minulle mitään sukua. Heidän vanhempansa eivät vertaile tai vaadi.
Mielenkiintoista minusta on se, että ilmiö on näinkin yleinen. Missä kohtaa mennään vikaan? Mistä sinulla tulee olo, että joudut taistelutantereelle?
Minulla olisi kyllä tavoite antaa isovanhempien olla omia itsejään myös siinä roolissa, vaatimatta mitään. Tässä keskustelussa lähinnä pohdin omaa suhtautumista ja asenteen merkitystä.
Se näkyy miniän asenteessa, sanoissa, jopa eleissä. Ristiäisissä vauva lykättiin äidinäidin syliin, koska "osaat niin hyvin". MInä en ryhtynyt vauvaa toisen sylistä riistämään tietenkään, mutta kuuntelin sivusta, miten miniän mielestä vauva oli äidinisän näköinen, isän suvusta ei ollut oikein mitään piirrettä. Ja siihen sitten naurua päälle, että toistaiseksi peri isän suvulta vain kaljun (mieheni on kalju). Ristiäislahjat arvioitiin nekin rinnakkain ja vaikka olimme ostaneet juuri sen mitä piti ja oli pyydetty, niin äidinäidin tuomat sukat ja kauluri ylistettiin yli kaiken (minua oli kielletty tuomasta mitään itsetehtyä).
Tuollaisia pieniä asioita, joilla ei oikeastaan ole merkitystä, mutta joiden ansiosta ymmärsin jättää taistelutantereen ja keskittyä niihin lapsiin, joiden vanhemmat eivät vertaile tekemisiäni. Ja se on ollut hyvä valinta, koska nuo naapurin kolme kelmiä ovat hienointa, mitä elämä on tässä iässä antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ressaa, mies varmasti kutsuu äitiään kylään ja kyläilee äitinsä luona, käy konserteissa, näyttelyissä, teatterissaluontopolullamuseossamustarissavärikylvyssäleikkipuistossakirjastonsatutunnilla just niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi. Ei se vauvan ja anopin ihmissuhde ole sun harteilla vaan mies on siinä avainasemassa. Tottakai sun pitää antaa sille sitten tilaa, että kun mies sanoo "ajateltiin lähteä käymään viikonloppuna mummon ja vauvan kanssa xxx" niin et tyrmää sitä vaan oot iloinen, että mies järjestää sulle tällä tavalla omaa aikaa ja samalla lapsenne saa luoda suhdetta isoäitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä se syy, miksi pyrin pitämään etäisyyttä pojan perheeseen. Miniän mielessä on kilpailuasetelma ja minulle heidän lapsensa ei ole mikään pokaali vaan lapsi. En halua olla missään taistelutantereella koko ajan vertailtavana, joten ihan suosiolla luovutan voiton miniän suvulle ja keskityn naapurissa asuviin lapsiin, jotka eivät ole minulle mitään sukua. Heidän vanhempansa eivät vertaile tai vaadi.
Mielenkiintoista minusta on se, että ilmiö on näinkin yleinen. Missä kohtaa mennään vikaan? Mistä sinulla tulee olo, että joudut taistelutantereelle?
Minulla olisi kyllä tavoite antaa isovanhempien olla omia itsejään myös siinä roolissa, vaatimatta mitään. Tässä keskustelussa lähinnä pohdin omaa suhtautumista ja asenteen merkitystä.Se näkyy miniän asenteessa, sanoissa, jopa eleissä. Ristiäisissä vauva lykättiin äidinäidin syliin, koska "osaat niin hyvin". MInä en ryhtynyt vauvaa toisen sylistä riistämään tietenkään, mutta kuuntelin sivusta, miten miniän mielestä vauva oli äidinisän näköinen, isän suvusta ei ollut oikein mitään piirrettä. Ja siihen sitten naurua päälle, että toistaiseksi peri isän suvulta vain kaljun (mieheni on kalju). Ristiäislahjat arvioitiin nekin rinnakkain ja vaikka olimme ostaneet juuri sen mitä piti ja oli pyydetty, niin äidinäidin tuomat sukat ja kauluri ylistettiin yli kaiken (minua oli kielletty tuomasta mitään itsetehtyä).
Tuollaisia pieniä asioita, joilla ei oikeastaan ole merkitystä, mutta joiden ansiosta ymmärsin jättää taistelutantereen ja keskittyä niihin lapsiin, joiden vanhemmat eivät vertaile tekemisiäni. Ja se on ollut hyvä valinta, koska nuo naapurin kolme kelmiä ovat hienointa, mitä elämä on tässä iässä antanut.
Jaa, mun eno töksäytti, että enemmän on tuon äitinsä näköä (olen siis isä). Enossa muuten ei ole viimeisen 50 vuoden aikana ollut mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne aikuisen tyttären puolison sukua. He eivät halunet minuun tutustua,kun en atkateemisesti sivistynyt ja asun stadin kämpässä. Myöskään samoista syistä en heidän kihlajaiset, maistraatihäät saanut olla läsnä.Vaikka ne pidetiin stadin kämpässä.Vaikavaraisen sisareni perheessä. Molemmat kansakoulun käyneinnä. Olin kuulemma ollut sairas? Sama toistui kirkollinen siunaus ja juhlat.Kuulin: Jossa 100 kutsuvieraista ja enemistö ei akateemisesti sivistyneitä ,asuntoina vuokra asunnot.Sama lastenlasten kasteet.Sain niitä kyllä hoitaa,siihen kelpasin,kuin olemaan yleistalouskone heille.Luulen kun nyt ihmiset 50v. Ja heidän lapset tulevaisuus aviotuvat: Luokkaerot ja akatemisuus ei riko sukuja, ei eristä.Niin että kaikki ihmiset mahtuuvat saman juhla paikaan tai kirkoon: Niin ei akateemiset ja akateemiset.
itä Helsinki kirjoitti:
En tunne aikuisen tyttären puolison sukua. He eivät halunet minuun tutustua,kun en atkateemisesti sivistynyt ja asun stadin kämpässä. Myöskään samoista syistä en heidän kihlajaiset, maistraatihäät saanut olla läsnä.Vaikka ne pidetiin stadin kämpässä.Vaikavaraisen sisareni perheessä. Molemmat kansakoulun käyneinnä. Olin kuulemma ollut sairas? Sama toistui kirkollinen siunaus ja juhlat.Kuulin: Jossa 100 kutsuvieraista ja enemistö ei akateemisesti sivistyneitä ,asuntoina vuokra asunnot.Sama lastenlasten kasteet.Sain niitä kyllä hoitaa,siihen kelpasin,kuin olemaan yleistalouskone heille.Luulen kun nyt ihmiset 50v. Ja heidän lapset tulevaisuus aviotuvat: Luokkaerot ja akatemisuus ei riko sukuja, ei eristä.Niin että kaikki ihmiset mahtuuvat saman juhla paikaan tai kirkoon: Niin ei akateemiset ja akateemiset.
Voi hyvä luoja että inhoan tätä herranpelkoista kurjalistonyyhkettä.
Minulla on tuolöaiset kouluttamattomat appikset eikä se kouluttamattomuus ole se syy miksi heitä våltellään vaan se että he on ihan hirveitä. Kohtelevat miestäni syrjivästi, kinuavat koko ajan jotain, haukkuvat, nälvivät ja vittuilevat aina. Ovat typeriä, likaisia ja sivistymättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmiset eivät myöskään ole samanlaisia vanhempina ja isovanhempina. Ihmiset, jopa hankalat äidit, voivat muuttua
Jonkin verran pelottaa myös anopin historia lasten kanssa. On melko epävakaa kuskina, mieheni ollut pikkupoikana onnettomuudessakin mukana. Viime vuonna anoppi oli yksin 4v lapsen kanssa, ja oli jättänyt hänet yksin sisälle kun oli tehnyt mieli lähteä ulkoilemaan eikä lapsi halunnut mukaan. Pelottaa, ollaanko yhtään samoilla linjoilla esim turvallisuusasioissa.
Vierailija kirjoitti:
itä Helsinki kirjoitti:
En tunne aikuisen tyttären puolison sukua. He eivät halunet minuun tutustua,kun en atkateemisesti sivistynyt ja asun stadin kämpässä. Myöskään samoista syistä en heidän kihlajaiset, maistraatihäät saanut olla läsnä.Vaikka ne pidetiin stadin kämpässä.Vaikavaraisen sisareni perheessä. Molemmat kansakoulun käyneinnä. Olin kuulemma ollut sairas? Sama toistui kirkollinen siunaus ja juhlat.Kuulin: Jossa 100 kutsuvieraista ja enemistö ei akateemisesti sivistyneitä ,asuntoina vuokra asunnot.Sama lastenlasten kasteet.Sain niitä kyllä hoitaa,siihen kelpasin,kuin olemaan yleistalouskone heille.Luulen kun nyt ihmiset 50v. Ja heidän lapset tulevaisuus aviotuvat: Luokkaerot ja akatemisuus ei riko sukuja, ei eristä.Niin että kaikki ihmiset mahtuuvat saman juhla paikaan tai kirkoon: Niin ei akateemiset ja akateemiset.
Voi hyvä luoja että inhoan tätä herranpelkoista kurjalistonyyhkettä.
Minulla on tuolöaiset kouluttamattomat appikset eikä se kouluttamattomuus ole se syy miksi heitä våltellään vaan se että he on ihan hirveitä. Kohtelevat miestäni syrjivästi, kinuavat koko ajan jotain, haukkuvat, nälvivät ja vittuilevat aina. Ovat typeriä, likaisia ja sivistymättömiä.
Voi luoja , minäkin inhoan tälläisiä naukuja minijöitä kuten sinä. On täysin sivistymätöntä aina jokapaikassa haukkua omia/puolison vanhempia/sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itä Helsinki kirjoitti:
En tunne aikuisen tyttären puolison sukua. He eivät halunet minuun tutustua,kun en atkateemisesti sivistynyt ja asun stadin kämpässä. Myöskään samoista syistä en heidän kihlajaiset, maistraatihäät saanut olla läsnä.Vaikka ne pidetiin stadin kämpässä.Vaikavaraisen sisareni perheessä. Molemmat kansakoulun käyneinnä. Olin kuulemma ollut sairas? Sama toistui kirkollinen siunaus ja juhlat.Kuulin: Jossa 100 kutsuvieraista ja enemistö ei akateemisesti sivistyneitä ,asuntoina vuokra asunnot.Sama lastenlasten kasteet.Sain niitä kyllä hoitaa,siihen kelpasin,kuin olemaan yleistalouskone heille.Luulen kun nyt ihmiset 50v. Ja heidän lapset tulevaisuus aviotuvat: Luokkaerot ja akatemisuus ei riko sukuja, ei eristä.Niin että kaikki ihmiset mahtuuvat saman juhla paikaan tai kirkoon: Niin ei akateemiset ja akateemiset.
Voi hyvä luoja että inhoan tätä herranpelkoista kurjalistonyyhkettä.
Minulla on tuolöaiset kouluttamattomat appikset eikä se kouluttamattomuus ole se syy miksi heitä våltellään vaan se että he on ihan hirveitä. Kohtelevat miestäni syrjivästi, kinuavat koko ajan jotain, haukkuvat, nälvivät ja vittuilevat aina. Ovat typeriä, likaisia ja sivistymättömiä.
Voi luoja , minäkin inhoan tälläisiä naukuja minijöitä kuten sinä. On täysin sivistymätöntä aina jokapaikassa haukkua omia/puolison vanhempia/sukulaisia.
No kukas tänne tuli haukkumaan?!
Ja mikä ihme on minijö?
Vierailija kirjoitti:
Älä ressaa, mies varmasti kutsuu äitiään kylään ja kyläilee äitinsä luona, käy konserteissa, näyttelyissä, teatterissaluontopolullamuseossamustarissavärikylvyssäleikkipuistossakirjastonsatutunnilla just niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi. Ei se vauvan ja anopin ihmissuhde ole sun harteilla vaan mies on siinä avainasemassa. Tottakai sun pitää antaa sille sitten tilaa, että kun mies sanoo "ajateltiin lähteä käymään viikonloppuna mummon ja vauvan kanssa xxx" niin et tyrmää sitä vaan oot iloinen, että mies järjestää sulle tällä tavalla omaa aikaa ja samalla lapsenne saa luoda suhdetta isoäitiinsä.
Kiitos tästä kommentista. Onkohan minulta rajojen ylittämistä ja jopa liiallista kontrollintarvetta se, että käytän aikaani esim miehen lapsuuden perkaamiseen, hänen ja äitinsä välien miettimiseen. Mitenhän siitä pääsisi eroon, kun jollain lailla tuo tulee minulta niin luonnollisesti...
Niin kauan kuin lapsi ei ole kykenevä tekemään itse päätöksiä olen tehnyt sen valinnan että lapseni ei ole toisen vanhempani ja hänen sukunsa kanssa missään tekemisissä. Kun alkaa kysellä asiasta ja on riittävän kypsä saa eteensä pinon oikeudenkäyntipapereita ja saa sitten tehdä omat johtopäätöksensä ja valintansa. Jos on kaiken lukemansa jälkeen sitä mieltä että haluaa olla tekemisissä siitä vaan, tietää ainakin mihin on ryhtymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ressaa, mies varmasti kutsuu äitiään kylään ja kyläilee äitinsä luona, käy konserteissa, näyttelyissä, teatterissaluontopolullamuseossamustarissavärikylvyssäleikkipuistossakirjastonsatutunnilla just niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi. Ei se vauvan ja anopin ihmissuhde ole sun harteilla vaan mies on siinä avainasemassa. Tottakai sun pitää antaa sille sitten tilaa, että kun mies sanoo "ajateltiin lähteä käymään viikonloppuna mummon ja vauvan kanssa xxx" niin et tyrmää sitä vaan oot iloinen, että mies järjestää sulle tällä tavalla omaa aikaa ja samalla lapsenne saa luoda suhdetta isoäitiinsä.
Kiitos tästä kommentista. Onkohan minulta rajojen ylittämistä ja jopa liiallista kontrollintarvetta se, että käytän aikaani esim miehen lapsuuden perkaamiseen, hänen ja äitinsä välien miettimiseen. Mitenhän siitä pääsisi eroon, kun jollain lailla tuo tulee minulta niin luonnollisesti...
Yritä keskittyä muihin asioihin ja antaa sun miehelle tilaa hoitaa nämä asiat. Mies ilmeisesti on terapiassa ja on hienoa että jaksat tukea häntä siinä, mutta se ei ole sun terapia vaan miehen. Myös miehen ja anopin välit ovat miehen ja anopin välinen asia, eivät sun. Tiedostamalla omat käyttäytymismallisi pääset niistä pikkuhiljaa eroon. Et heti etkä täysin, mutta tästäkin kannattaa puhua miehen kanssa ja olla myös itselleen armollinen. Voimia odotukseen!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin ehkä epäselvästi, vaikka yritin saada pointtini mahd hyvin pureskeltua tuohon tekstiin. Varmasti kyse onkin eniten juuri meidän aikuisten luomista kilpailuasetelmista, ainakin itse huomaan monesti mielessäni miettiväni että oma äitini todennäköisesti on parempi mummo lapsellemme, koska on aika usealla tavalla ollut parempi äitinäkin. Läsnäoleva, hyvä vanhempi. Samaa ei voi sanoa miehen äidistä.
Koetan järjellä perustella itselleni, että kukin on omanlaisensa isovanhempi ja arvokas sellaisenaan. Mutta miksi jostain alitajunnasta aina hiipii ajatus siitä että oma perheeni olisi "parempi", eli tosiaan tämä on itse luomani kilpailutilanne.
Ap
Kuka ajattelee mitenkin. Mun mies ajattelee varmaan omasta äidistään ja sisarestaan noin. Mä taas arvostan omaa äitiäni siitä, että on antanut mulle älykkään ja itsenäisen naisen mallin. En arvosta naisia, joille äitiys on tärkein identiteetin osa. Toki oon silti miehen suvun kanssa väleissä.
No sillai voi välttää että käyttäydyt itse kuten aikuinen ja ymmärrät että me kaikki ollaan ihmisiä ja meillä on kummallisia luonteita.
Tämä aloitus on niin rasittavan epäkypsä ja tollo.
Mielenkiintoista minusta on se, että ilmiö on näinkin yleinen. Missä kohtaa mennään vikaan? Mistä sinulla tulee olo, että joudut taistelutantereelle?
Minulla olisi kyllä tavoite antaa isovanhempien olla omia itsejään myös siinä roolissa, vaatimatta mitään. Tässä keskustelussa lähinnä pohdin omaa suhtautumista ja asenteen merkitystä.