Hiljainen tyttö

Huvittavaa, että aspergeristä on tullut jo sellainen muotitermi että jokainen järjenköyhä tarjoaa jo kättelyssä sitä selitykseksi. Kas kun et narsistiksi tyttöäsi epäillyt.

Olin samanlsinen lapsena ja jossain vaiheessa alettiin kiusaamaan. Syytä en tarkkaan tiedä, mutta joskus ekoilla luokilla olin ujo mutten niin hiljainen. Oli kavereita ja vaikken ollut se äänekkäin, en kokenut olevani mikään liian hiljainen. Meillä koulussa alettiin sitten näyttää jotain taulukkoa jonka mukaan kukaan ei ollut valinnut minua erityisen hyväksi kaverikseen. Jokainen sai siis valita 2 ja tämä näytettiin sitten kun vanhemman kanssa tultiin keskustelemaan. Opettajasta oli ongelma etten ollut kenenkään patas kaveri. Tilanne oli hirveä, en tajunnut miksi tällaista pitää näyttää. Olin kolmannella. 

Siitä sitten myöhemmin alkoi sitten toisten haukkuminen. Haukuttiin toisten vaatteita, joitain tyttöjä, kiusattiin. Jossain vaiheessa ei vaan ollut enää mitään sanottavaa. Alettiin sitten suoraan kysymään miksi en puhu mitään ja mene pois ja haukuttiin vieressä niin että kuulin. Olin lesbo jos kävelin liian läheltä. Meillä oli aika surkea luokkahenki. Menin koulussa lopulta ihan lukkoon enkä saanut suutani enään edes auki. Vihasin koulua. Kotona oli naapurissa kavereita, koulussa tuijotin lähinnä kelloa ja odotin että pääsen pois. Viimeinen vuosi meni aika sumussa. Luokkaretkiä en edes muistanut olleen kun vasta viime vuosina. Sillon lähinnä istuin sängyllä ja odotin että pääsen kotiin.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 17:39"]

Perinnolliseltä kuulostaa, en usko mihinkään traumaan. Itsekin olin niin arka etten koskaan viitannut tunnilla.

[/quote]

Näin meilläkin, päättötodistuksessa ka 9,6, vaikka koko kouluajan opettajat valittivat, että pitää viitata, muuten ei saa hyviä numeroita...

No, tällä oli pari ystävää aikanaan, samaa nykyään, samat kaverit, mutta peruskoulun jälkeen sai jopa kavereita!!!

Sano ensi kerralla että lapsessasi ei ole mitään vikaa, itse olet samanlainen, te olette tarkkailijoita jos nyt joku "diagnoosi" välttämättä halutaan saada. Ja niiden opettajien pitäisi olla onnellisia että heillä on oppilaana älykäs tarkkailija eikä mikään keskivertoälykäs häirikkö. Voihan olla että opettajat ahdistuvat tällaisesta tarkkailevasta oppilaasta ja siksi yrittävät tavallaan poistaa ongelman mikä on ainoastaan opettajan päässä poistamalla oppilas jonnekin takavasemmalle diagnoosin taakse.

Itse olen myös tarkkailija, en tosin hiljainen vaan pystyin perustelemaan jo lapsena miksi olen tällainen kuin olen ja osasin vaatia aikuisilta hyväksyntää sellaisena kuin olen. Joillain opettajilla oli vaikea niellä se etteivät saaneet tehdä mitä huvitti vain koska olivat opettajia vaan heidän piti myös perustella miksi koska kyseenalaistin ja haastoin heitä. Koska rehtori oli puolellani, joutuivat nämä opettajat nöyrtymään ja miettimään oikeasti tekojaan tai tekemättä jättämisiään.

Ihmettelen mitä niissä oppilaitoksissa opetetaan tuleville lasten ja nuorten kanssa työskenteleville kun tuntuvat olevan ihan pihalla erilaisita ihmisten persoonista ja tempperamenteista.

Tommonen psykologeilla kierrättäminen voi kyllä traumatisoida. Että epäillään että tytössä olisi jotain "vikaa" (ilman perusteita). Kyllä ton muistaa aikuisenakin...

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:44"]Tommonen psykologeilla kierrättäminen voi kyllä traumatisoida. Että epäillään että tytössä olisi jotain "vikaa" (ilman perusteita). Kyllä ton muistaa aikuisenakin...
[/quote]
Testeissä tai vastaavissa 'kiertäminen' ei tarvitse olla traumatisoivaa. Toki se jos samalla syyllistetään siitä että olet jollakin tavalla viallinen. Haasteita erilaisissa asioissa lapsilla saattaa olla esim. se sosiaalinen arkuus. Mitä paremmin asia on selvillä sitä paremmin niitä asioita jotka lapselle tuntuu hankalilta voidaan tukea. Pelkkä vian diagnosoiminen voi antaa lapselle viestin siitä että hän ei kelpaa.