Miksi ette ennakoi vauvan tuloa sopimalla työnjaosta?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 15:31"]Olemme nuoria, 20-vuotiaita. Muutimme yhteen vasta sen jälkeen, kun saimme tietää odottavamme vauvaa. Vauva syntyi, nyt se kasvaa, kaikki alkaa olla kuten ennenkin (ensimmäiset kuukaudet olivat  valvomisen takia kamalahkoja). En ymmärrä miten on niin vaikeaa pyörittää kotia VAIN YHDEN LAPSEN kanssa. Me kumpikin opiskelemme, meillä on koiria, hoidamme itse kotimme ja perheemme ja otamme vastuun omista asioista ja yhteisistä tasapuolisesti. Jos me kaksi nuorta pystymme tähän, niin miten eivät niin monet vanhemmat/viisaammat? Vai eikö se aina katsokaan ikää.. ;)
[/quote]
Ei olekaan kyse siitä, onko kodin pyörittäminen helppoa vai vaikeaa, vaan siitä, jakautuuko vastuu tasapuolisesti. Minä hoidan nykyään kaiken ihan yksin ja ei tässä ole mitään hankalaa. Aikaa riittää täällä huuhaa-palstalla oleiluunkin. Parisuhteessa ollessa rasitti se, että minä tein lähes kaiken (lapsen hoito + suurin osa kotitöistä, eikä mitään vapaa-aikaa). Saa kai sellaisesta epäoikeudenmukaisuudesta valittaa.
#3

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:43"]

Koko ajan näitä ketjuja siitä miten mies ei tee mitään ja naiset palavat vauva-aikana loppuun. Ei kai se kenellekään yllätyksenä tule millainen mies siellä kotona asuu? Jos kaikki kotityöt ovat naisen vastuulla niin miksi se muuttuisi kun vauva tulee? Nämä asiat pitää olla kunnossa ennen kuin tehdään niitä lapsia! Meillä kotityöt jaettiin 50-50 ennen lasta, ja jako pysyi kun lapsi tuli. Ei riitoja, molemmat ottavat vastuun. En olisi uskaltanut edes raskautua jos en olisi _kokemuksesta_ tiennyt että mies todellakin tekee ja tukee. Ihmettelen vaan.

[/quote]

Miten vauvan tulon voi ennakoida sopimalla työnjaosta? Kyllä kai vauva tulee kun on tullakseen sitten kun on ehkäisy jätetty pois.

Juuri näin.
Yleensä rauhalliset, kotona viihtyvät miehet, viihtyvät kotona vauvan tulemisen jälkeenkin. Nämä wannabe ikiteini pojat(vaikka yli 30-v olisivatkin) kannattaa jättää sinne baariin.

Kyllä meillä sovittiin tasa-arvoisesta työnjaosta, esim. mies osallistuisi yösyöttöihin ja toisena viikonloppuaamuna heräisi vauvan kanssa. Sovimme myös, että tiistai-iltaisin olisi minun vapaa.
Juu ei toteutunut näistä mikään. Vuoden aikana yhtään yösyöttöä ei mies hoitanut eikä myöskään herännyt vauvan kanssa yhtä ainutta kertaa. Oli kuulemma väsynyt (minäkö en?!). Vapaailtoja minulla oli vuoden aikana neljä ja silloinkin mies sanoi, että kolme tuntia on maksimi poissaoloaika. Syynä lapsen syöttöväli (hän ei halunnut syöttää).
Aikana ennen lasta kotitöitä hoidettiin, sanoisin 60-40, eli minä hieman enemmän mutta mieskin säännöllisesti ja nurisematta. Kotiin jäätyäni hän unohti kaikki sopimukset ja lopettipa vielä kotityötkin kaupankäyntiä ja ruoanlaittoa lukuunottamatta.

Meilläkin vaimo valittaa etten tee mitään, mutta itse siivoa ja hoitaa kodin päivällä niin ei minulle jää mitään tehtävää kun työstä tulen. Sitten jos alan jotain tekemään, vaikka siivoamaan vessa, tulee huutamaan että eikö kelpaa hän siivoamansa..

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:54"]Kyllä meillä sovittiin tasa-arvoisesta työnjaosta, esim. mies osallistuisi yösyöttöihin ja toisena viikonloppuaamuna heräisi vauvan kanssa. Sovimme myös, että tiistai-iltaisin olisi minun vapaa.
Juu ei toteutunut näistä mikään. Vuoden aikana yhtään yösyöttöä ei mies hoitanut eikä myöskään herännyt vauvan kanssa yhtä ainutta kertaa. Oli kuulemma väsynyt (minäkö en?!). Vapaailtoja minulla oli vuoden aikana neljä ja silloinkin mies sanoi, että kolme tuntia on maksimi poissaoloaika. Syynä lapsen syöttöväli (hän ei halunnut syöttää).
Aikana ennen lasta kotitöitä hoidettiin, sanoisin 60-40, eli minä hieman enemmän mutta mieskin säännöllisesti ja nurisematta. Kotiin jäätyäni hän unohti kaikki sopimukset ja lopettipa vielä kotityötkin kaupankäyntiä ja ruoanlaittoa lukuunottamatta.
[/quote]
Saanko kysyä, mistä nämä alapeukut tuli?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:54"]

Kyllä meillä sovittiin tasa-arvoisesta työnjaosta, esim. mies osallistuisi yösyöttöihin ja toisena viikonloppuaamuna heräisi vauvan kanssa. Sovimme myös, että tiistai-iltaisin olisi minun vapaa. Juu ei toteutunut näistä mikään. Vuoden aikana yhtään yösyöttöä ei mies hoitanut eikä myöskään herännyt vauvan kanssa yhtä ainutta kertaa. Oli kuulemma väsynyt (minäkö en?!). Vapaailtoja minulla oli vuoden aikana neljä ja silloinkin mies sanoi, että kolme tuntia on maksimi poissaoloaika. Syynä lapsen syöttöväli (hän ei halunnut syöttää). Aikana ennen lasta kotitöitä hoidettiin, sanoisin 60-40, eli minä hieman enemmän mutta mieskin säännöllisesti ja nurisematta. Kotiin jäätyäni hän unohti kaikki sopimukset ja lopettipa vielä kotityötkin kaupankäyntiä ja ruoanlaittoa lukuunottamatta.

[/quote]Noin kävi meillekin, minä tein aikaisemmin myös vähän enemmän kotitöitä mutta mies teki oman osansa ja tietysti siivosi omat jälkensä jne. Minä tein lyhyempää päivääkin. Kun lapsi tuli mies jotenkin "jäätyi". Ei osannut enää olla oma-aloitteinen, koko ajan väsymystä vaikka kotityöt ja vauva olivat pääosin minun vastuulla. Mies tekee paljon töitä vieläkin ja harrastaa samalla tavalla kuin ennen lasta. Tosin nyt hän on päättänyt lopettaa harrastuksen kuulemma sen takia että haluaa olla enemmän kotona. Avautui minulle hiljattain siitä kuinka häntä harmittaa se että hän on ollut töissä niin paljon eikä ole ehtinyt nähdä lapsemme kehitystä. Hyvä, että tajusi itse. Vihdoin.

Niin ja toisaalta ei itselleni oo iso asia siivota ja laittaa ruokaa kun mies on töissä. Mutta mun lapset on pienenä kyl ollu semmosia, et ne mielissään seurailee kun äiti siivoaa :)
Ja vähän isompi lapsihan auttaa mielellään kun vähän kehuu

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 15:15"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:54"]

Kyllä meillä sovittiin tasa-arvoisesta työnjaosta, esim. mies osallistuisi yösyöttöihin ja toisena viikonloppuaamuna heräisi vauvan kanssa. Sovimme myös, että tiistai-iltaisin olisi minun vapaa. Juu ei toteutunut näistä mikään. Vuoden aikana yhtään yösyöttöä ei mies hoitanut eikä myöskään herännyt vauvan kanssa yhtä ainutta kertaa. Oli kuulemma väsynyt (minäkö en?!). Vapaailtoja minulla oli vuoden aikana neljä ja silloinkin mies sanoi, että kolme tuntia on maksimi poissaoloaika. Syynä lapsen syöttöväli (hän ei halunnut syöttää). Aikana ennen lasta kotitöitä hoidettiin, sanoisin 60-40, eli minä hieman enemmän mutta mieskin säännöllisesti ja nurisematta. Kotiin jäätyäni hän unohti kaikki sopimukset ja lopettipa vielä kotityötkin kaupankäyntiä ja ruoanlaittoa lukuunottamatta.

[/quote]Noin kävi meillekin, minä tein aikaisemmin myös vähän enemmän kotitöitä mutta mies teki oman osansa ja tietysti siivosi omat jälkensä jne. Minä tein lyhyempää päivääkin. Kun lapsi tuli mies jotenkin "jäätyi". Ei osannut enää olla oma-aloitteinen, koko ajan väsymystä vaikka kotityöt ja vauva olivat pääosin minun vastuulla. Mies tekee paljon töitä vieläkin ja harrastaa samalla tavalla kuin ennen lasta. Tosin nyt hän on päättänyt lopettaa harrastuksen kuulemma sen takia että haluaa olla enemmän kotona. Avautui minulle hiljattain siitä kuinka häntä harmittaa se että hän on ollut töissä niin paljon eikä ole ehtinyt nähdä lapsemme kehitystä. Hyvä, että tajusi itse. Vihdoin.
[/quote]
Kiva kuulla, että teillä asiat järjestyy. Minä pistin miehen taipaleelle tuon vuoden jälkeen ja eipä sitä ole lapsi sen jälkeenkään juuri kiinnostanut :( Joskus käy sukulaisilleen sitä esittelemässä kuin mikäkin vuoden isä ja sitten taas häipyy maisemista.

Olemme nuoria, 20-vuotiaita. Muutimme yhteen vasta sen jälkeen, kun saimme tietää odottavamme vauvaa. Vauva syntyi, nyt se kasvaa, kaikki alkaa olla kuten ennenkin (ensimmäiset kuukaudet olivat  valvomisen takia kamalahkoja). En ymmärrä miten on niin vaikeaa pyörittää kotia VAIN YHDEN LAPSEN kanssa. Me kumpikin opiskelemme, meillä on koiria, hoidamme itse kotimme ja perheemme ja otamme vastuun omista asioista ja yhteisistä tasapuolisesti. Jos me kaksi nuorta pystymme tähän, niin miten eivät niin monet vanhemmat/viisaammat? Vai eikö se aina katsokaan ikää.. ;)

Puoliksi jakaminen on siitä haastavaa että kaikki olemme yksilöitä, toinen tarvitsee unta enemmän kuin toinen, toinen kokee raskaampana jotkin asiat mitkä on toisesta pikkujuttuja, lisäksi kasvamme ja muutumme kokoajan.

Itse  laitoin mielelläni ruokaa ja rakastin siivoamista, 6 vuoden jälkeen se alkoi tuntua pakkopullalta enkä enään halunnutkaan hoitaa sitä yksin, siitä tuli suuria ongelmia uudelleen saada talous toimivaksi ja molempia tyydyttäväksi.

Ap.lla on käynyt tuuri kun asiat sujuu mutkattomasti, näin ei vain kaikilla ole vaikka asioista jutellaan ja sovitaan, mielestäni se on inhimillistä.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 15:31"]Olemme nuoria, 20-vuotiaita. Muutimme yhteen vasta sen jälkeen, kun saimme tietää odottavamme vauvaa. Vauva syntyi, nyt se kasvaa, kaikki alkaa olla kuten ennenkin (ensimmäiset kuukaudet olivat  valvomisen takia kamalahkoja). En ymmärrä miten on niin vaikeaa pyörittää kotia VAIN YHDEN LAPSEN kanssa. Me kumpikin opiskelemme, meillä on koiria, hoidamme itse kotimme ja perheemme ja otamme vastuun omista asioista ja yhteisistä tasapuolisesti. Jos me kaksi nuorta pystymme tähän, niin miten eivät niin monet vanhemmat/viisaammat? Vai eikö se aina katsokaan ikää.. ;)
[/quote]
ei ois kannattu laittaa ikää, saat alapeukun jokaiselta av-mammalta kohta ;D

No varmaan puolet av-mammojen penskoista on vahinkoja, eiköhän siitä voi jotain päätellä elämänhallinnasta yllensäkin...