Jännitän koko ajan töissä, en jaksa
Raskasta kun jännitän koko ajan töissä. Propral on käytössä, ei juurikaan apua. Myös lääkitys on. Onko muita? Mikä auttanut?
Kommentit (35)
Millainen lääkitys? Siis tuon beetasalpaajan lisäksi. Terapiaa?
Mä käyn juttelemassa mutta ei ole terapiaa. Lääkkeet on abilify ja olantsepiini. Eli aika tujut lääkkeet.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 16:52"]
Niin minäkin pelkäsin potkuja, vaikka ei ollut oikeastaan mitään järkevää syytä. Niin siitä tuli itseään toteuttava ennuste, kun suorituspaineet olivat kovat ja uuden oppiminen uudessa työpaikassa vaikeaa keskittymispuutteen takia :(
Mutta ei hätää. Onneksi yhteiskunnalla on vielä jonkinlainen tukisysteemi puusta pudonneille. Mutta ikäväähän se on, että tuli opiskeltua ahkerasti vuosikaudet, tehtyä siinä sivussa töitä ja nyt sitten näyttää kohtalona olevan minimitoimeentulolla sinnittely, kun ei töitä saa. T. 8
[/quote]
Lähdet vielä uuteen nousuun, usko pois!:) Alussa jännittäminen on normaalia..
Mies
Onko siellä ketään työkaveria, jolle voisi kertoa, että jännittää ja kysellä neuvoa aina, kun olet jostain asiasta epävarma. Neuvonhan voi sitten kirjoittaa ylös, ettei pääse unohtumaan. Asiakkaatkin ovat varmaan nähneet monenlaisia asiakaspalvelijoita, jännittäjä ei tunnu ainakaan uhkaavalta.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 08:28"]Mä käyn juttelemassa mutta ei ole terapiaa. Lääkkeet on abilify ja olantsepiini. Eli aika tujut lääkkeet.
[/quote]
Siis sinulla on muutakin kuin jännitystä. Siihen kuin ei antipsykootteja määrätä. Ne kun eivät jän.indikaatiolla toimi.
En mä kehtaa kellekään kertoa että jännittää. Olisi tosi vaivaantunutta. Kyllä mä välillä kyselen neuvoa mutta en aina kun pitäisi. Juuri tuo unohtelu on pahin. Varmaan tulee dementia. Mä jännitän tuollaisia sosiaalisia tilanteita. En vaikuta kovin itsevarmalta mitä pitäisi olla.
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:17"][quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 08:28"]Mä käyn juttelemassa mutta ei ole terapiaa. Lääkkeet on abilify ja olantsepiini. Eli aika tujut lääkkeet.
[/quote]
Siis sinulla on muutakin kuin jännitystä. Siihen kuin ei antipsykootteja määrätä. Ne kun eivät jän.indikaatiolla toimi.
[/quote]
Oon jo hoidon piirissä. Huomenna juttelu aika ja voisin kysyä noita diapameja. Eihän tää normaalia ole ja en halua jännittää
Ap
Juu ei. Ei psykoosilääkettä ja neuroleptiä määrätä pelkkään jännittämiseen.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 11:17"]
En mä kehtaa kellekään kertoa että jännittää. Olisi tosi vaivaantunutta. Kyllä mä välillä kyselen neuvoa mutta en aina kun pitäisi. Juuri tuo unohtelu on pahin. Varmaan tulee dementia. Mä jännitän tuollaisia sosiaalisia tilanteita. En vaikuta kovin itsevarmalta mitä pitäisi olla. Ap
[/quote]
Et voi pakottaa itseäsi itsevarmaksi. Se tulee kun tulee. Hyväksy fiiliksesi ja tunteesi ja yritä parhaasi.
Unohtelu johtunee juuri tuosta stressista ja jännistyksestä kun pakan kasassa pitäminen vie kaiken voiman ja keskittymisen.
MIkä siellä töissä jännittää? Onko uusi työpaikka?
Ei ole uusi työpaikka edes. Jännitän vaan että osaanko varmasti tehdä työni. Jännitän myös asiakaspalvelu tilanteita. Työkavereita jännitän. Jännitän virheitä. Lista on pitkä..
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 13:08"]
Ei ole uusi työpaikka edes. Jännitän vaan että osaanko varmasti tehdä työni. Jännitän myös asiakaspalvelu tilanteita. Työkavereita jännitän. Jännitän virheitä. Lista on pitkä.. Ap
[/quote]
Ok. Tuohon varmaan tarvittaisiin ihan terapiaa, jos jännittäminen on kerran yleisesti sinulle iso ongelma elämässäsi. Lääkkeet voi auttaa pahimpaan, erityisesti bentsot, mutta ei niitä ole hyvä jatkuvasti loppuikää syödä, ne on lähinnä hyvä tuki siinä vaiheessa kun hoitaa ongelmaa syvemmin terapiassa. Kognitiivinen terapia esimerkiksi on kohtuullisen lyhytkestoista ja usein tehokasta, ei tarvitse välttämättä sitoutua mihinkään vuosien psykoanalyysiin että jännitysongelma helpottaisi.
Olen itse saanut aikanaan kognitiivisesta psykoterapiasta apua yleiseen ahdistuneisuuteen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Itse jouduin kyllä terapiani yksityisellä maksamaan.
Katso taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa... ja ymmärrä, että meitä on täällä aika monta miljardia. Miksi sinä olisit jokin erikoinen poikkeus, jota kaikki oikein kyttäisivät? Ihmiset ovat semmoisia otuksia, että pakkaavat ajattelemaan omaa napaansa. Kaikki ne asiakaspalvelutilanteeseenkin tulevat ajattelevat huolestuneina vain itseään, esimerkiksi mahdatko huomata, että heillä on huono hiuspäivä tai reikä sukassa tai mahanmurinaa tai vyötärönauha alkanut kiristää. Ja loppujen lopuksi se työ on vain työtä, ei sen enempää eikä vähempää. Työ ei määritä sinua, ja useimmat meistä tekevät työnsä toisella kädellä rutiinilla, kun on siihen tarpeeksi ehtinyt tottua. Silloin tulee välillä parempia ja välillä taas huonompia päiviä, aina ei voi onnistua. Miksi sinä olisit siinäkään sen kummempi kuin muutkaan?
^Tuosta nyt ei ole mitään apua. Eiköhän ap tajua itsekin ihan järjellä, että jännittämiseen ei ole mitään syytä, mutta syyt siihen ovat aika paljon syvemmällä.
Ootko lukenu Fuck it -kirjan? Kokeile. Ei se ole niin vakavaa, juuri millään ei oikeasti ole väliä. Harrastatko liikuntaa? Se voi olla hyväksi, rentouttaa.
Tämä ei nyt varmasti auta ap:ta, mutta minä sain potkut jännittämisen takia, joten ymmärrän hyvin ap:n jännittämisen. Nyyinen kilpailuyhteiskunta, jatkuvat yt:t ja suorittamisen pakko aiheuttavat valtavia paineita. Sen lisäksi työpaikkakiusaaminen pahentaa ongelmia. Ei minulle suoraan sanottu, että potkut olisivat tulleet jännittämisen takia, mutta en keksinyt mitään muutakaan selitystä. Aina olen yrittänyt tehdä työni hyvin, ollut ahkera ja tunnollinen jne. Opiskeluissa sain hyviä numeroita, joten ei voi olla tyhmyydessäkään vika. Minulla on lisäksi masennus, jota on lääkitty vuosien ajan. En saanut mitään lääkinnällistä apua jännitykseen, kun oireissani keskityttiin masennukseen. Kävin myös kognitiivisessa psykoterapiassa vuoden, mutta se ei auttanut yhtään. Itsetunto on niin maassa, että nykyisin en enää pysty antamaan hyvää vaikutelmaa edes työpaikkahaastattelussa, enkä ole saanut töitä. Olen alkanut luovuttaa, en enää edes jaksa etsiä...
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 13:46"]Tämä ei nyt varmasti auta ap:ta, mutta minä sain potkut jännittämisen takia, joten ymmärrän hyvin ap:n jännittämisen. Nyyinen kilpailuyhteiskunta, jatkuvat yt:t ja suorittamisen pakko aiheuttavat valtavia paineita. Sen lisäksi työpaikkakiusaaminen pahentaa ongelmia. Ei minulle suoraan sanottu, että potkut olisivat tulleet jännittämisen takia, mutta en keksinyt mitään muutakaan selitystä. Aina olen yrittänyt tehdä työni hyvin, ollut ahkera ja tunnollinen jne. Opiskeluissa sain hyviä numeroita, joten ei voi olla tyhmyydessäkään vika. Minulla on lisäksi masennus, jota on lääkitty vuosien ajan. En saanut mitään lääkinnällistä apua jännitykseen, kun oireissani keskityttiin masennukseen. Kävin myös kognitiivisessa psykoterapiassa vuoden, mutta se ei auttanut yhtään. Itsetunto on niin maassa, että nykyisin en enää pysty antamaan hyvää vaikutelmaa edes työpaikkahaastattelussa, enkä ole saanut töitä. Olen alkanut luovuttaa, en enää edes jaksa etsiä...
[/quote]
:( noita potkuja itsekin pelkään ja jännitän. Vaikea luonnetta on muuttaa. Ehkä päiväksi onnistuu.
Ap
Niin minäkin pelkäsin potkuja, vaikka ei ollut oikeastaan mitään järkevää syytä. Niin siitä tuli itseään toteuttava ennuste, kun suorituspaineet olivat kovat ja uuden oppiminen uudessa työpaikassa vaikeaa keskittymispuutteen takia :(
Mutta ei hätää. Onneksi yhteiskunnalla on vielä jonkinlainen tukisysteemi puusta pudonneille. Mutta ikäväähän se on, että tuli opiskeltua ahkerasti vuosikaudet, tehtyä siinä sivussa töitä ja nyt sitten näyttää kohtalona olevan minimitoimeentulolla sinnittely, kun ei töitä saa. T. 8