Tietävätkö huonot vanhemmat olevansa huonoja?

Ihme vastauksia ap taas saanut. En ehkä itsekään kutsuisi ihmisiä "huonoiksi vanhemmiksi", mutta kyllä molemmilla vanhemilla isoja puutteita vanhemmuustaidoissa. Itse nimittäin työkseni opetan vanhemmille monia ihan perusasioita, jotka ovat itsestäänselviä suurimmalle osalle vanhemmista.

Esim. saatan neuvoa vanhempaa juttelemaan vauvansa/taaperonsa kanssa. Äiti saattaa ihmetellä, että miksi ihmeessä pitäisi puhua vauvalle, joka ei puhetta ymmärrä. Äiti ei tällöin usko, että muutkaan juttelisivat lapsiensa kanssa kaksin lapsen kanssa kotona ollessaan ("ihan hölmöä sellainen").

Usein siis tapaamani vanhemmat eivät tiedä olevansa "huonoja vanhempia" jonkin asian suhteen. Eivät tiedä että perheissä yleensä toimitaan toisin. Mahdollisesti malli on periytynyt lapsuudenkodista, eli äiti itsekään ei ole saanut hyvää äityttä osakseen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:45"]

Uskon, että silloin tällöin huonot vanhemmat nimenomaan uskovat olevansa aivan erinomaisia vanhempia. Ajattelen tässä esim. tuttua, joka ei pysty kohtaamaan erilaisia tunteita, vaan pitää kaikkia ei-aurinkoisia mielialoja ja ajatuksia mielenterveyden häiriöinä. Tällainenhan on vanhemmuutta ajatellen kauhea vajavuus ihmisessä ja lapsille puhtaasti tuhoisaa, mutta kyseinen tyyppi ei näe asiaa näin, vaan katsoo olevansa "tasapainoinen" (vrt. estynyt, tunnetaidoton ja jäykkä).

[/quote]Onkohan meillä sama tuttava....

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:26"]

Huonot vanhemmat ajattelevat olevansa erinomaisia vanhempia. Hyvät vanhemmat miettivät, miten voisivat olla vielä parempia ja miten jonkin ristiriitatilanteen olisi voinut hoitaa toisin.

[/quote]Juuri näin. Pieniä tunnontuskia on hyvä tuntea, koska kukaan ei ole täydellinen.

Eivät tiedä, eikä heidän mielestään välttämättä muut edes ole "niuhoja", "suorittajia" tms. Ihmiset pystyvät yleensä antamaan suhteellisen samalla tavalla kuin heille on annettu - toki on tietoisesti poikkeuksen tekeviäkin, ilman muuta. Mutta siis monen tapa kasvattaa/hoivata tulee omasta kodista, jossa se taas tuli vanhempien omista kodeista jne.

En usko kenenkään olevan ns tahallaan huono vanhempi. Eikä tässä onneksi tarvitse olla "hyvä vanhempi", riittää kun on riittävän hyvä. Täydellinen olisi vähän ehkä jo turhan haastava tavoite.

P.S. Ihan jokaiselle vanhemmalle tekee sitten taas  hyvää välillä vähän syyllistyä. Se on ihan kasvattavaa, että joutuu miettimään omaa kasvatustyyliään ja sitä, miksi toimii niin kuin toimii.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:15"]

Eivät tiedä, eikä heidän mielestään välttämättä muut edes ole "niuhoja", "suorittajia" tms. Ihmiset pystyvät yleensä antamaan suhteellisen samalla tavalla kuin heille on annettu - toki on tietoisesti poikkeuksen tekeviäkin, ilman muuta. Mutta siis monen tapa kasvattaa/hoivata tulee omasta kodista, jossa se taas tuli vanhempien omista kodeista jne.

[/quote]

Tarkoitat siis, että huonot vanhemmat yksinkertaisesti pitävät omaa vanhemmuuden tapaansa normaalina ja riittävänä? -ap

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:15"]

Eivät tiedä, eikä heidän mielestään välttämättä muut edes ole "niuhoja", "suorittajia" tms. Ihmiset pystyvät yleensä antamaan suhteellisen samalla tavalla kuin heille on annettu - toki on tietoisesti poikkeuksen tekeviäkin, ilman muuta. Mutta siis monen tapa kasvattaa/hoivata tulee omasta kodista, jossa se taas tuli vanhempien omista kodeista jne.

[/quote]

Tarkoitat siis, että huonot vanhemmat yksinkertaisesti pitävät omaa vanhemmuuden tapaansa normaalina ja riittävänä? -ap

[/quote]

Jep, just näin. Se on heille ns normaalia vanhemmuutta.

Tosin "huono vanhemmuus" on ainakin minulla sitten taas toisen vanhemmuudesta oma, subjektiivinen arvioni. Ja siis tosiaan ei puhuta nyt lastensuojelullisista jutuista, vaan juurikin näistä ""ivät vain ole kasvatukseen, hoivaan, huolehtimiseen, läsnäoloon ja lapsen tarpeisiin vastaamiseen liityvissä taidoissa niin hyviä kuin vanhemmat keskimäärin".

Mulla on tuttavapiirissä oikein mukavia, aidosti ihania ihmisiä, jotka eivät esim. ole lapsen tarpeisiin vastaamisen tai muun kasvatuksen osalta niin hyviä kuin vanhemmat keskimäärin. Kohtuullisen järkeviä heidänkin lapsistaan on yleensä loppujen lopuksi kasvanut :-)

Millä mittapuulla esim. ap arvioi, ovatko vanhemmat hyviä vai huonoja? Mitkä konkreettiset merkit kertovat vanhempien huonoudesta? Liittyykö arviointiisi myös varallisuus ja yhteiskunnallinen asema? Oletko varma, että huonoiksi vanhemmiksi leimaamillasi vanhemmila ei sattumalta ole lasta, jolla on jokin diagnoosi, jota ei voi "parantaa" edes hyvällä kasvatuksella ja hyvällä vanhemmuudella.

Huonot vanhemmat ajattelevat olevansa erinomaisia vanhempia. Hyvät vanhemmat miettivät, miten voisivat olla vielä parempia ja miten jonkin ristiriitatilanteen olisi voinut hoitaa toisin.

Mä en oikein tiedä mitä nyt ajetaan takaa huonolla normaali vanhemmuudella. Itsellä tulee mieleen tuttavaperhe jossa on kyllä eka 2v jaksettu lasta hoitaa, mutta sen jälkeen kasvatus on ulkoistettu päiväkotiin + harrastuksiin. Yhteistä aikaa ei pidetä tärkeänä he eivät näe mitään syytä lapselle pitää lyhyempää päivää/viikkoa muuta kuin lomalla (4vkoa) vaikka mahdollisuus olisi. Ihmettelevät taas meidän tapaa viettää illat rauhassa perheen kanssa ja lapsen lyhyitä viikkoja. Suosittelivat meillekin harrastustoiminnan aloitusta illoiksi ja viikonlopuiksi ettei ole 'turhaa' aikaa lapsen kanssa joka voi olla sillä ajalla hankala. Minä taas ajattelen, että lapsi juuri tarvitsee sen ajan että saa olla hankalakin.

On sitten myös näitä huonoja vanhempia, joilla on "hyvä tarkoitus". Jätetään vaikka lapset rokottamatta ja syötetään ihme juttuja oman ideologian takia. Tai lapsi nähdään niin herkkänä ja ihmeellisenä ettei viedä tätä mihinkään lapsiryhmään ennen kouluikää. Nämä vanhemmat yleensä pitävät itseään jopa toisia parempina, ja osin heidän ratkaisunsa voivat olla ihan hyviä. Kokonaisuus vaan menee överiksi.

On jotenkin koomista ajatella, että on olemassa joukko huonot vanhemmat, jotka ajattelee kaikki samalla tavalla. Ensiksikin, homogeeninen joukko voi ajatella heterogeenisesti ja koska huonot vanhemmat ovat heterogeeninen joukko, voivat he ajatella ihan miten tahansa. 

Oma kokemukseni kuitnekin on, että ihmiset noin yleensä kokevat olevansa muita "parempia" - esim. yli puolet kuskeista ajaa muita paremmin. Vanhemmuudessa on vielä se juttu, että sille on vielä vähemmän selkeitä normeja, joilla hyvyys ja huonommuus määritellään. Se mikä jollekin on välttämätönä kuria, on toiselle lapsen tarpeetonta nöyryyttämistä jne. 

Uskon, että silloin tällöin huonot vanhemmat nimenomaan uskovat olevansa aivan erinomaisia vanhempia. Ajattelen tässä esim. tuttua, joka ei pysty kohtaamaan erilaisia tunteita, vaan pitää kaikkia ei-aurinkoisia mielialoja ja ajatuksia mielenterveyden häiriöinä. Tällainenhan on vanhemmuutta ajatellen kauhea vajavuus ihmisessä ja lapsille puhtaasti tuhoisaa, mutta kyseinen tyyppi ei näe asiaa näin, vaan katsoo olevansa "tasapainoinen" (vrt. estynyt, tunnetaidoton ja jäykkä).

No minusta huono vanhemmuus on sitä, ettei lapsen perustarpeista huolehdita riittävästi, eikä se täten ole ns. tavallista vanhemmuutta. Ja käsitykseni mukaan heistä suurin osa ottaa apua vastaan vapaaehtoisesti, eli tiedostavat kyllä ettei omat resurssit riitä. Niitäkin toki mahtuu mukaan jotka kiistävät viimeiseen asti mitään ongelmia olevan olemassakaan.

 Jos taas vanhemmuus on riittävää, se on riittävää. Sen jälkeen kyse on marginaalisista eroista vanhemmuuden eri osa-alueiden painottamisessa, mm. niissä mitä mainitsit. Kysymyksesi on siis tässä mielessä outo, vähän kuin sanoisi että olympiajoukkueeseen päässyt pikajuoksija on lajissaan huono, koska sijoittui kilpailussa häntäpäähän.

Minua on sanottu huonoksi äidiksi koska en pue lastani merkkivaatteisiin enkä osaa tehdä ruskeaa kastiketta. Se, että lapset haluavat harrastaa ja musisoida on monen mielestä omituista.

Itse annan heidän tehdä niin koska he haluavat tehdä sitä vapaaehtoisesti. Itse en saanut harrastaa mitään lapsena kun aina vedottiin ettei rahaa ole. Vanhemmillani riitti toki rahaa tupakkaan ja viinaan. Itse olen raitis ihminen ja pidän perhettäni kyllä tiiviinä joukkona. Lapsilla ei ole elossa olevia isovanhempia joiden luokse voisin dumpata heidät välillä. Se ei ole minun syyni.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:23"]

Millä mittapuulla esim. ap arvioi, ovatko vanhemmat hyviä vai huonoja?

[/quote]

Pidän selvänä, että (a) vanhemmuus edellyttää erilaisia taitoja ja kykyjä ja (b) kaikki eivät voi millään olla näissä taidoissa ja kyvyissä yhtä hyviä, vaan osa on (selvästi) huonompia kuin osa. Jätin tarkoituksella erittelemättä, mitä nämä ovat, koska sillä ei ole keskustelun aiheen kannalta merkitystä. -ap

Joskus tuntuu että olen huono vanhempi. Hermostun herkästi enkä ymmärrä mitä lapsi haluaa ilman äidin apua. T.isä

Minusta on lähtökohtaisesti vaarallista alkaa jakaa vanhempia hyviin ja huonoihin, jos jälkimmäiselläkin ryhmällä tarkoitetaan kuitenkin heitä, jotka pystyvät riittävän hyvin huolehtimaan lapsesta. (Jos eivät pysty, silloinhan sitä lastensuojelun tarvetta jo on.) Silloin mukaan astuvat erilaiset kasvatustavat, joita on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Joku haluaa tarjota lapsella monta kivaa harrastusta ja toinen viettää kivoja perheen keskeisiä koti-iltoja - ja ensin mainittu päivittelee jälkimmäisen virikkeettömyyttä ja jälkimmäinen ensimmäisen hektisyyttä. Ja kuten joku jo kirjoitti, niissä lapsissakin on tosiaan eroja, on esim. erityislapsia ja vielä paljon yleisemmin hemmetin haastavia temperamentteja. Minäkin olen kai huono vanhempi esikoiselleni ja hyvä kuopukselle.

Omaa vanhemmuutta on vaikea arvioida, koska yleensä sitä toisten vanhemmuutta ei näe arkipäivässä muulloin kuin päiväkodin eteisessä tai lyhyillä vierailuilla. Silloin siitä omasta ja lähisukulaisten käytöksestä (vanhemmuus on pitkälle mallioppimista) voi aivan helposti vetää sen käsityksen, että muutkin toimivat näin. Vertailukohtaa kun ei ole. Eli ensinnäkään ei voi tietää, miten keskiverto vanhempi jossakin tilanteessa käyttäytyy, ja toisaalta ei milloinkaan pääse näkemään, miten ns. hyvä vanhempi käyttäytyisi tilanteessa, eli ei koskaa näe sitä, mihin voisi pyrkiä, eikä saa tietää että miten sinne pyritään.

Vanhemmuus on usein melko lailla yksinäistä touhua, ja pirstaleista sellaista. Päivät lapsi on joko hoidossa tai koulussa, eikä siitä todellisuudesta tiedä mitään missä lapsi päivänsä viettää, vaikka sen tietäminen auttaisi ymmärtämään lasta kaikin tavoin paremmin. Lapsen kanssa ollaan muutama tunti vuorokaudessa, ja siitä ajasta lapsi on joko väsähtänyt tai ollaan menossa jonnekin. Arkipäivän elämässä on harvoja hetkiä, jolloin omasta vanhemmuudesta voi puhua jonkun tutun, luotettavan ja perheen arjen tuntevan, mutta riittävän ulkopuolisen ihmisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:55"]

Minusta on lähtökohtaisesti vaarallista alkaa jakaa vanhempia hyviin ja huonoihin, jos jälkimmäiselläkin ryhmällä tarkoitetaan kuitenkin heitä, jotka pystyvät riittävän hyvin huolehtimaan lapsesta. (Jos eivät pysty, silloinhan sitä lastensuojelun tarvetta jo on.)

[/quote]

Jako ei kyllä ole todellisuudessa nin jyrkkä. On esimerkiksi aika tyypillistä, että jollakulla vanhemmalla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten teini-ikäisten kanssa toimitaan tai että hänen tehtävänsä on kontrolloida sitä, missä seurassa ja missä puuhissa lapsi liikkuu. Se, että tämä vastuu laiminlyödään, ei vielä välttämättä johda lastensuojelun asiakkuuteen mutta koulumenestyksen romahtamiseen, kiusaamiseen, rikoksiin ja muihin hölmöilyihin se voi hyvinkin johtaa. -ap

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:55"]

Minusta on lähtökohtaisesti vaarallista alkaa jakaa vanhempia hyviin ja huonoihin, jos jälkimmäiselläkin ryhmällä tarkoitetaan kuitenkin heitä, jotka pystyvät riittävän hyvin huolehtimaan lapsesta. (Jos eivät pysty, silloinhan sitä lastensuojelun tarvetta jo on.) Silloin mukaan astuvat erilaiset kasvatustavat, joita on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Joku haluaa tarjota lapsella monta kivaa harrastusta ja toinen viettää kivoja perheen keskeisiä koti-iltoja - ja ensin mainittu päivittelee jälkimmäisen virikkeettömyyttä ja jälkimmäinen ensimmäisen hektisyyttä. Ja kuten joku jo kirjoitti, niissä lapsissakin on tosiaan eroja, on esim. erityislapsia ja vielä paljon yleisemmin hemmetin haastavia temperamentteja. Minäkin olen kai huono vanhempi esikoiselleni ja hyvä kuopukselle.

[/quote]

Kyllä niiltä harrastuksilta jää tavallisesti paljon aikaa yhdessäoloon. Harrastuksissa kun ei tavallisesti kasvateta lapsia minkään lajin ammattilaisiksi.