Lue keskustelun säännöt.
Voiko yksinäinen jaksaa?
10.03.2015 |
Ei aina ihan tunnu siltä.
Yksinäisyys kalvaa joka ikinen päivä. Se sattuu myös fyysisesti. Yksinäisyys lukeutuu elämäni top 3 kamalimpiin asioihin.
Minulla ei ole oikeastaan ketään, kenen kanssa edes puhun päivisin. Elän ns. omaa elämää, vanhemmat ja sisarukset asuu muualla. Tällä hetkellä opiskelen, työpaikkakin on haussa. Minulla ei ole yhtään ystävää. Ne kaverit jotka joskus on olleet, jäi lukion jälkeen, lukiosta pääsin seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen uusia ystäviä tai edes kavereita, ei oikeastaan ole ollut.
Viikonloppu saattaa mennä, etten puhu kenenkään kanssa sanakaan. Kyllä, se on todella ankeaa, ja sitä tuntee itsensä aika ulkopuoliseksi ja turhaksi. Kaipaan ihmisiä, jonka kanssa voisin edes puhua kasvotusten.
Sitten on vielä se läheisyys. Kaipaan myös läheisyyttä. En muista halanneeni ketään vuosiin, ehkä viimeksi 5 vuotta sitten? Joidenkin mielestä se on lapsellista tämän ikäiseltä kaivata halaamisia. Ehkä, mutta kaipaan silti.
Yksin kaikki asiat tuntuvat vieläkin raskaammilta, sen lisäksi että yksinäisyys itsessään on jo taakka. Kai sitten peitän ne oloni niin hyvin. Hymyilen ulkona kulkiessani ihmisille ja moikkaan iloisesti bussikuskia. Feikkaamista se on, mutta minkäs teet.
Kommentit (9)
Voisin kirjoittaa lähes saman tekstin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko käynyt terapiassa? Opiskelujesi kautta varmaan voisi olla helpompaa päästä? Suosittelen lämpimästi! Kyllä asiat vielä muuttuvat, koita jaksaa <3
Hei, yksinäisiä on paljon. Avaa itse silmäsi, niin huomaat ettet ole yksin.!
Siihen tottuu. Itse mahtaisin jo ahdistua jos puhelin vaikka joskus soisi. Miten sitä osaisi puhua edes järkevästi. Ja ei siellä olisi kuitenkaan kuin jollain jotain vaatimuksia, ei kukaan ihan muuten vain ottaisi yhteyttä.
Kirosin hetken, kun puhelinta vaihtaessa kadotin yhteystiedot, kunnes tässä parin kuukauden aikana on valjennut että enhän minä niitä oikeasti tarvitse.
Kavereita minulla ei juuri koskaan ole ollutkaan, eikä varmaan enää tule olemaan.
Hetkinen, ymmärsinkö oikein? Joku on siis jopa viikonlopun ettei puhu kellekään? Huh huh. Ei vaan oikeasti, palataan asiaan sitten kun olette olleet vaikka 6 kk ilman ihmiskontaktia. Koska kyllähän tämä yksinäisyys on kilpalaji ja kurjuus pitää maksimoida :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Työnarkomania auttaa, ja ihana oma koira.
Sit joskus on aivan ihanaa olla yksin ja riippumaton, mutta pahinta on perjantaisin kun kaikkinaisesta hyvää viikonloppua ja itsellä ei ole mitään ihmeellistä tai hauskaa tiedossa. Lue kirjoja, tee pitkiä lenkkejä, ole itsellesi hellä <3
Tää teksti sai mut herkistymään kyyneliin. Se on niin epäreilua, että toiset joutuu kamppailemaan yksin. Ihminen on sosiaalinen eläin, se tarvii muita ympärilleen. Haluisin ihan hirveesti tulla sinne antamaan sulle sellasen jättihalin mikä kestää vähintään 15 minuuttia, ja juttelemaan moneksi tunniksi. Olisi upeaa jos ihmiset välittäisi aidosti toisistaan, jos vaikka joskus kaupassa kun näkisi jonkun surullisen ihmisen, niin menis spontaanisti jutskaamaan. En kestä ku oon ihan pala kurkussa täällä, haluun olla sun ystävä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, toi on kyllä tuttu tunne. Mielelläni olisin sun ystävä! :)
Aaaww, kiitos sanoistanne. Tänään tuntuu jo paljon paremmalta.