Lue keskustelun säännöt.
Olen läheisriippuvainen alkoholistin vaimo
06.12.2021 |
Olen ollut yli 13-vuotta naimisissa miehen kanssa, joka on kiltti, huumorintajumme on samaa ja arki rullaa, mutta jokaikinen viikonloppu tämä yli 50-vuotias mieheni juo ja viettää aikaa samanhenkisten ystäviensä kanssa (näin korona aikaan ei niinkään baareissa vaan sitten jonkun poikamies ystävänsä kotona). Juhlat jatkuu yleensä perjantai illasta sunnuntai aamuun, sillävälillä ei kuulu mitään eikä aina vastaa puhelimeenkaan, tosin nykyisin en vaivaudu edes perään soittelemaan. Itse käytän alkoholia enää harvoin, enkä käy oikein missään. Ikää minulla myös yli 50.v ja viihdyn yksin( tai sanotaan näin, että tottunut jo olemaan kaikki viikonloput yksin), seuranani on koirat, myös maalailen tauluja, käyn salilla, minulla on myös paljon ystäviä(tosin melkein kaikki elää suhteessa, on lapsia, omat kuviot eikä aikaa niinusein nähdä, itse olen lapseton). Olen erittäin kyllästynyt ja surullinen tästä kuviosta, aina arjen koittaessa mies katuu ryyppyreissujaan, kunnes tulee uusi viikonloppu ja se unohtuu, kun menokenkä taas vipattaa. Meillä on kohta edessä muutto ja olen miettinyt, että nyt olisi hyvä tilaisuus siihen, että toinen muuttaakin eri kotiin, mutta, se ei ole kuitenkaan niin helppoa, yhteinen 16-vuoden menneisyys takana, paljon hyviäkin muistoja ( ja niinkuin sanoin, arki rullaa) mutta eniten pelkään yksin jäämistä, sitä että olen loppuikäni yksin, ei ketään jakamassa arkea ( ja taloudellisestikkin). Saisin seuraa vielä helpostikin, mutta jo ennen mieheni tapaamista en kiinnostunut siinämielessä kuin harvoista ja nyt kun taaksepäin katsoo, niin aivan vääränlaisista miehistä kuitenkin. Tiedän, että asioiden on muututtava ( ja mies ei halua erota), mutta muuttuuko ne, vai valitanko ystävilleni ( ja nyt tänne) vielä 5-vuoden kuluttuakin tätä samaa, mies viihtyy viikonloput baareissa ja itse katkeroidun kotona. Olenko niin läheisriippuvainen, pelkäänkö enemmän kuitenkin kokonaan yksin jäämistä, että en osaa / jaksa päästä tästä kuluttavasta elämäntilanteesta irti? Neuvoja samassa tilanteessa olevilta?
Kommentit (6)
Jäi edellisestä nimimerkki pois; Päivääkään en ole katunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisti ei tule muuttumaan. Meillä on vain tämä yksi elämä. Kannattaa miettiä miten sen käyttää. Sinulla on vielä elämä edessäsi. Itse olen samoja ikiä kuin sinä. Enää minun ei tarvitse kokea kiusaamista eikä kuunnella huorittelua. Nyt minulla on rauha ja vapaus.
Ap. Mies ei tule muuttumaan, ja miksi muuttuisikaan kun mahdollistat hänelle varsin mukavan elämän viikonlopun ryyppyputkineen. Aina on lämmin koti ja vaimo ja ruokaa pöydässä kun palaa reissultaan. Mikäs sen mukavampaa! Eihän sellaisesta hevin luovu!
Näin tulette elämään lopun elämäänne jos sinä et tee jotain muuta ratkaisua. Siihen voisit hakea keskusteluapua, ja tietääkseni on joitain vertaistukiryhmiäkin olemassa joissa saa uutta näkökulmaa ja ajatuksia. Yksin omasta vinkkelistään kun katsoo, sitä tulee helposti sellainen putkinäkö, ei näe laajempaa kokonaisuutta.
Nyt olet itse myöntänyt itsellesi olevasi läheisriippuvainen alkoholistista. Sen myöntäminen ja ääneen lausuminen on iso askel prosessissa joka sinun pitää läpi käydä jos haluat elämääsi muutoksen. Siihen on hyvänä tukena juuri vertaistuki ja keskusteluapu.
Toisaalta voit päättää jäädä. Tiedät mitä elämäsi on jos sen päätöksen teet, sitä et tiedä mitä se olisi jos teet toisen päätöksen. Niinhän sitä sanotaan että tuttu helvetti on parempi kuin vieras paratiisi.
Saatko palkkaa? Et. Hyväksyntää? Näennäistä, mutta sekin vain siksi ettet lopettaisi palvelemista. Loppuunpalaminen? Ihme ettet ole kaatunut taakan alle.
Juopon hoitajana olet samalla tasolla kuin juoppokin.
Minulla on mies, joka suurkuluttaa. Hän ei ole ilkeä, hän ei petä lupauksia, hän ei siis tee mitään, mitä pitäisi jälkeenpäin katuaja pyytää anteeksi. Siksi en edes harkitse eroa.
Mutta jos hänen juomisestaan koitusi minulle jotain haittaa, niin tilanne olisi eri.
Kerro:
mitä sellaista hyvää saat mieheltä, mistä joutuisit luopumaan erossa?
Jos eroat, niin mitä hyvää siitä sinulle koituu?
Jos ette eroa, vaan teillä olisi omat asunnot - niin miten elämäsi muuttuisi?
Huomenta
Minulla on 30vuoden suhde takana ja viisi lasta. Mies oli alkuunsa huumorintajuinen ja kiltti. Mutta alkoholi oli hänen ensirakkautensa.
Monenlaista mahtuu 30 vuoteen, hyvää ja huonoa. Eropäätös kypsyi monia vuosia. Viimeiset vuodet mies oli niin ilkeä, että ratkaisu oli pakko tehdä. Ajattelin, että en tule mitalia saamaan, vaikka kärsisin kuinka paljon. Erosin keväällä.