Lue keskustelun säännöt.
Kadun että hain lukioon, voiko yhteishakua enää muuttaa?
09.03.2015 |
Eli hain lukioon naapuripaikkakunnalle, mutta en oikeasti haluaisi mennä sinne, uuteen kouluun ja omaan asuntoon muutto pelottaa. Tämä lukio on lähin, matka on noin 40 km (mutta muutan silti omaan asuntoon koska se on pitkä matka kulkea päivittäin)
Amiskaan ei ole kotipaikkakunnalla, mutta sinne ainakin menee moni kaveri, paras kaveri mukaan luettuani tänne lukioon ei oikeastaan ketään kenet tuntisin. Lukio ja amis on eri paikkakunnilla. Jotenkin tuonne amispaikkakunnalle olisi turvallisempi muuttaa kun pääsisin samaan asuntolaan kavereiden kanssa.
Lisäksi kolmannen asteen (rakennusala) koulutus suunnitelmani kannalta amis olisi itse asiassa ehkä parempi ratkaisu koska saisin käytännön työhön kokemusta, lukiosta saisin vain matikan, mutta opin matikkaa helposti niin en usko että AMKssakaan mitään ylipääsemätöntä tulee eteen, ja voisinhan lisäksi lukea pitkää matikkaa vaikka sen toisen paikkakunnan iltalukiossa.
Kommentit (27)
Opolla on mahdollisuus muuttaa haun tietoja, eli mene nopsaan hänen kanssaan juttusille, yhteishaku on käynnissä 17.3. asti! Itse muutin juuri tänään erään oppilaan hakutoiveiden järjestystä hänen tahdostaan. T. Yläkoulun opo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT, mutta 40km ei ole mikään matka, jos bussit kulkee. Itselläni koulumatka on noin 70km, mistä ekaan 10km ei kulje bussit ollenkaan, eli 140km/pv. Ikä ei riitä vielä muuttamaan lähemmäksi koulua.
t. teini
Suosittelen että menet vain sinne lukioon. Se avaa ovia myös sellaisiin paikkoihin joihin et tiedä vielä haluavasi. Jokin syy siihen on että sinne päätit hakea.
Muutos pelottaa aina, ja se on hyväkin. Kaikki mahtava ja jännittäväkin on aina aluksi uutta ja tarkoittaa siis muutosta. Älä anna pelolle valtaa, vaan kokeile. Menetät paljon, jos päätät luovuttaa suunnitelmasi kanssa jo ennen kokeilemista, ja se voi kaduttaa myöhemmin.
Lukiosta saa yleensä helposti kavereita. Jos vielä asut paikalla, jossa lähin lukio on 40 km päässä, se tarkoittaa aivan varmasti että lukiossa on myös paljon muita jotka eivät tunne sieltä ketään ja ovat valmiita ystävystymään juuri sinun kanssasi. Itselläni nimenomaan lukioaikaiset ystävyyssuhteet ovat kantaneet pisimmälle, vaikka pidän vielä peruskoulukavereittenkin kanssa yhteyttä.
Olisin ehkä myös sitä mieltä että kannattaa asua kotona jos suinkin mahdollista, vaikka olisi vähän pitkät matkatkin. Itse kävin 35 km päässä lukion, ja se ei ollut liian rankkaa kun nukkui matkoilla ja kotona sai ruokaa ja tehdä läksyt rauhassa. Omassa asunnossa menee helposti liikaa voimia rahasta stressaamiseen ja ruokien tekoon. Itselle tuntui myös tärkeältä viettää lapsuusperheen kanssa vielä ne vuodet. Itsenäistyä ehtii sitten myöhemmin, ihan nurkan takana sekin odottaa.
Minulla on kokemusta siitä mitä sinä nyt tunnet. Se ajatus, että olisi helpompi tyytyä vähän vähempään ja luopua tavoitteesta että jännitys katoaisi. Olen kerran antanut sille periksi, ja helpotuksen jälkeen seurasi alakulo. Tulevaisuus ei tuntunut enää kivalta eikä jännittävältä. En odottanut huomista, olin vain. Pala nousi kurkkuun kun näin muita, jotka elivät unelmaansa. Elämäniloni tuli takaisin vasta, kun päätin lähteä taas kohti suunnitelmiani. Siihen polkuun kuuluu jännitys ja pieni pelko, mutta olen oppinyt pitämään niistä. Vain niiden kautta pääsee nauttimaan onnistumisen ja onnellisuuden tunteista.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 14:50"]
Suosittelen että menet vain sinne lukioon. Se avaa ovia myös sellaisiin paikkoihin joihin et tiedä vielä haluavasi. Jokin syy siihen on että sinne päätit hakea.
Muutos pelottaa aina, ja se on hyväkin. Kaikki mahtava ja jännittäväkin on aina aluksi uutta ja tarkoittaa siis muutosta. Älä anna pelolle valtaa, vaan kokeile. Menetät paljon, jos päätät luovuttaa suunnitelmasi kanssa jo ennen kokeilemista, ja se voi kaduttaa myöhemmin.
Lukiosta saa yleensä helposti kavereita. Jos vielä asut paikalla, jossa lähin lukio on 40 km päässä, se tarkoittaa aivan varmasti että lukiossa on myös paljon muita jotka eivät tunne sieltä ketään ja ovat valmiita ystävystymään juuri sinun kanssasi. Itselläni nimenomaan lukioaikaiset ystävyyssuhteet ovat kantaneet pisimmälle, vaikka pidän vielä peruskoulukavereittenkin kanssa yhteyttä.
Olisin ehkä myös sitä mieltä että kannattaa asua kotona jos suinkin mahdollista, vaikka olisi vähän pitkät matkatkin. Itse kävin 35 km päässä lukion, ja se ei ollut liian rankkaa kun nukkui matkoilla ja kotona sai ruokaa ja tehdä läksyt rauhassa. Omassa asunnossa menee helposti liikaa voimia rahasta stressaamiseen ja ruokien tekoon. Itselle tuntui myös tärkeältä viettää lapsuusperheen kanssa vielä ne vuodet. Itsenäistyä ehtii sitten myöhemmin, ihan nurkan takana sekin odottaa.
Minulla on kokemusta siitä mitä sinä nyt tunnet. Se ajatus, että olisi helpompi tyytyä vähän vähempään ja luopua tavoitteesta että jännitys katoaisi. Olen kerran antanut sille periksi, ja helpotuksen jälkeen seurasi alakulo. Tulevaisuus ei tuntunut enää kivalta eikä jännittävältä. En odottanut huomista, olin vain. Pala nousi kurkkuun kun näin muita, jotka elivät unelmaansa. Elämäniloni tuli takaisin vasta, kun päätin lähteä taas kohti suunnitelmiani. Siihen polkuun kuuluu jännitys ja pieni pelko, mutta olen oppinyt pitämään niistä. Vain niiden kautta pääsee nauttimaan onnistumisen ja onnellisuuden tunteista.
[/quote]
No, syy oli se, että ajattelin että haluan paremman pohjan matematiikkaan ja fysiikkaan + paremman yleissivistyksen kun mitä amiksesta saisin, plus ajattelin että jos onnistun pitämään matikan ja fyssan kympissä voisin vaikka hakea yliopistoon, vaikka AMK onkin pääasiallinen suunnitelma.
En silti tiedä onko koko hommassa mitään mieltä kun samalla joutuu luopumaan niin paljosta, ja opintojenkin kannalta käytännön kokemus jää uupumaan ihan kokonaan. Matematiikkaa voin opiskella itsenäisestikin, mutta käytännön hommia ei oikein voi.
Vielä kuukausi sitten ajattelin että lukio on paras ratkaisu, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa nyt se päätös tuntuu hätiköidylle ja yliarvioin oman kykyni suoriutua kaikesta. Lisäksi suoraan sanottuna pelottaa saanko kavereita, ja tiedän että tulen ikävöimään vanhoja :/
-Ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 14:50"]
Suosittelen että menet vain sinne lukioon. Se avaa ovia myös sellaisiin paikkoihin joihin et tiedä vielä haluavasi. Jokin syy siihen on että sinne päätit hakea.
Muutos pelottaa aina, ja se on hyväkin. Kaikki mahtava ja jännittäväkin on aina aluksi uutta ja tarkoittaa siis muutosta. Älä anna pelolle valtaa, vaan kokeile. Menetät paljon, jos päätät luovuttaa suunnitelmasi kanssa jo ennen kokeilemista, ja se voi kaduttaa myöhemmin.
Lukiosta saa yleensä helposti kavereita. Jos vielä asut paikalla, jossa lähin lukio on 40 km päässä, se tarkoittaa aivan varmasti että lukiossa on myös paljon muita jotka eivät tunne sieltä ketään ja ovat valmiita ystävystymään juuri sinun kanssasi. Itselläni nimenomaan lukioaikaiset ystävyyssuhteet ovat kantaneet pisimmälle, vaikka pidän vielä peruskoulukavereittenkin kanssa yhteyttä.
Olisin ehkä myös sitä mieltä että kannattaa asua kotona jos suinkin mahdollista, vaikka olisi vähän pitkät matkatkin. Itse kävin 35 km päässä lukion, ja se ei ollut liian rankkaa kun nukkui matkoilla ja kotona sai ruokaa ja tehdä läksyt rauhassa. Omassa asunnossa menee helposti liikaa voimia rahasta stressaamiseen ja ruokien tekoon. Itselle tuntui myös tärkeältä viettää lapsuusperheen kanssa vielä ne vuodet. Itsenäistyä ehtii sitten myöhemmin, ihan nurkan takana sekin odottaa.
Minulla on kokemusta siitä mitä sinä nyt tunnet. Se ajatus, että olisi helpompi tyytyä vähän vähempään ja luopua tavoitteesta että jännitys katoaisi. Olen kerran antanut sille periksi, ja helpotuksen jälkeen seurasi alakulo. Tulevaisuus ei tuntunut enää kivalta eikä jännittävältä. En odottanut huomista, olin vain. Pala nousi kurkkuun kun näin muita, jotka elivät unelmaansa. Elämäniloni tuli takaisin vasta, kun päätin lähteä taas kohti suunnitelmiani. Siihen polkuun kuuluu jännitys ja pieni pelko, mutta olen oppinyt pitämään niistä. Vain niiden kautta pääsee nauttimaan onnistumisen ja onnellisuuden tunteista.
[/quote]
No, syy oli se, että ajattelin että haluan paremman pohjan matematiikkaan ja fysiikkaan + paremman yleissivistyksen kun mitä amiksesta saisin, plus ajattelin että jos onnistun pitämään matikan ja fyssan kympissä voisin vaikka hakea yliopistoon, vaikka AMK onkin pääasiallinen suunnitelma.
En silti tiedä onko koko hommassa mitään mieltä kun samalla joutuu luopumaan niin paljosta, ja opintojenkin kannalta käytännön kokemus jää uupumaan ihan kokonaan. Matematiikkaa voin opiskella itsenäisestikin, mutta käytännön hommia ei oikein voi.
Vielä kuukausi sitten ajattelin että lukio on paras ratkaisu, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa nyt se päätös tuntuu hätiköidylle ja yliarvioin oman kykyni suoriutua kaikesta. Lisäksi suoraan sanottuna pelottaa saanko kavereita, ja tiedän että tulen ikävöimään vanhoja :/
-Ap
[/quote]
Itseasiassa kyllä juuri toisin päin. Syventävä matematiikka ja fysiikka on aika vaikeaa täysin yksin opiskeltuna, ellet satu olemaan matematiikan opettajan lapsi. Pientä rakentelua ja piirtämistä kaavapaperille ja CAD-ohjelmalla taas voit harjoitella lukion ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 14:50"] Suosittelen että menet vain sinne lukioon. Se avaa ovia myös sellaisiin paikkoihin joihin et tiedä vielä haluavasi. Jokin syy siihen on että sinne päätit hakea. Muutos pelottaa aina, ja se on hyväkin. Kaikki mahtava ja jännittäväkin on aina aluksi uutta ja tarkoittaa siis muutosta. Älä anna pelolle valtaa, vaan kokeile. Menetät paljon, jos päätät luovuttaa suunnitelmasi kanssa jo ennen kokeilemista, ja se voi kaduttaa myöhemmin. Lukiosta saa yleensä helposti kavereita. Jos vielä asut paikalla, jossa lähin lukio on 40 km päässä, se tarkoittaa aivan varmasti että lukiossa on myös paljon muita jotka eivät tunne sieltä ketään ja ovat valmiita ystävystymään juuri sinun kanssasi. Itselläni nimenomaan lukioaikaiset ystävyyssuhteet ovat kantaneet pisimmälle, vaikka pidän vielä peruskoulukavereittenkin kanssa yhteyttä. Olisin ehkä myös sitä mieltä että kannattaa asua kotona jos suinkin mahdollista, vaikka olisi vähän pitkät matkatkin. Itse kävin 35 km päässä lukion, ja se ei ollut liian rankkaa kun nukkui matkoilla ja kotona sai ruokaa ja tehdä läksyt rauhassa. Omassa asunnossa menee helposti liikaa voimia rahasta stressaamiseen ja ruokien tekoon. Itselle tuntui myös tärkeältä viettää lapsuusperheen kanssa vielä ne vuodet. Itsenäistyä ehtii sitten myöhemmin, ihan nurkan takana sekin odottaa. Minulla on kokemusta siitä mitä sinä nyt tunnet. Se ajatus, että olisi helpompi tyytyä vähän vähempään ja luopua tavoitteesta että jännitys katoaisi. Olen kerran antanut sille periksi, ja helpotuksen jälkeen seurasi alakulo. Tulevaisuus ei tuntunut enää kivalta eikä jännittävältä. En odottanut huomista, olin vain. Pala nousi kurkkuun kun näin muita, jotka elivät unelmaansa. Elämäniloni tuli takaisin vasta, kun päätin lähteä taas kohti suunnitelmiani. Siihen polkuun kuuluu jännitys ja pieni pelko, mutta olen oppinyt pitämään niistä. Vain niiden kautta pääsee nauttimaan onnistumisen ja onnellisuuden tunteista. [/quote] No, syy oli se, että ajattelin että haluan paremman pohjan matematiikkaan ja fysiikkaan + paremman yleissivistyksen kun mitä amiksesta saisin, plus ajattelin että jos onnistun pitämään matikan ja fyssan kympissä voisin vaikka hakea yliopistoon, vaikka AMK onkin pääasiallinen suunnitelma. En silti tiedä onko koko hommassa mitään mieltä kun samalla joutuu luopumaan niin paljosta, ja opintojenkin kannalta käytännön kokemus jää uupumaan ihan kokonaan. Matematiikkaa voin opiskella itsenäisestikin, mutta käytännön hommia ei oikein voi. Vielä kuukausi sitten ajattelin että lukio on paras ratkaisu, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa nyt se päätös tuntuu hätiköidylle ja yliarvioin oman kykyni suoriutua kaikesta. Lisäksi suoraan sanottuna pelottaa saanko kavereita, ja tiedän että tulen ikävöimään vanhoja :/ -Ap [/quote] Itseasiassa kyllä juuri toisin päin. Syventävä matematiikka ja fysiikka on aika vaikeaa täysin yksin opiskeltuna, ellet satu olemaan matematiikan opettajan lapsi. Pientä rakentelua ja piirtämistä kaavapaperille ja CAD-ohjelmalla taas voit harjoitella lukion ohessa.
[/quote]
Komppaan tälle, vaikka olenkin mm. hankkinut kahden ryhmän ainoan kympin integraalikurssista tenttimällä se on todella työlästä. Minulta meni kirjaimellisesti tuntikausia läksyihin tuon kurssin aikana, tosin silloin minulla olikin yhteensä 3 pitkän matikan kurssia (vaihdoin lyhyestä pitkään kesken lukion) ja vaikka sainkin kaikista 10 se oli aikaavievää ja todennäköisesti vaikutti negatiivisesti saman kurssin muihin ei niin motivoiviin aineisiin kun en jaksanut sitten panostaa niihin sitäkään vähää.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 14:21"]Vauva-palstaltako tälläiset asiat ekana kysytään? Kannattais varmaan lähteä jostain vähän muualta asiaa selvittämään.
[/quote]
Mitä ei avmammat tiedä, sellasta ei tarvita.