epäsosiaaliset ihmiset

Olen kaupassa töissä ja inhoan sitä kun ihmiset tulevat kysymään asioita mutta onneksi se ei kestä kuin hetkisen. Ja kassalla kun joutuu olemaan niin se on yhtä tuskaa.

Olen vaatekaupan myyjä ja asiakkaiden kesken tuo ei haittaa mitään. Jotenkin siinä on sellainen rooli päällä. Mutta sitten kun oon tauolla työkaverin kanssa, en osaa puhua niille mitään :D Toki oon vasta pari kuukautta ollut nykyisessä työpaikassa, että ehkä se ajan kanssa. No eipä mua niin kiinnostakaan puhua niille paljo mitään!

Mulle maksetaan siitä että olen ystävällinen ja mukava asiakkaille, yritän myydä niille jotakin. Säästä juttelen ja jostakin sattumuksista yleisesti. Työkaverien ongelmat menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Omalla ajallani halusn murjottaa kotona oman väkeni kanssa, kai se minulle sallitaan?

Itse osaan siinä työroolissa olla sosiaalisempi. Omana itsenä kanssakäymisissä on aina pelkona, että minut torjutaan. Työssä teen hommani niin hyvin kuin mahdollista, koska siitä minulle maksetaan. Silloin en voi antaa omien ongelmieni vaikuttaa panokseeni. Kiukuttelevat asiakkaat kuuluvat työn kuvan ja minulle on kunnia-asia saada vihaisena tullut asiakas lähtemään tyytyväisenä.

Olen vanhusten hoidossa ja kokoajan pitää olla sosiaalinen! Vihaan sitä työtä mutta parempaakaan ei ole tarjolla! Vanhukset ovat,vielä ilkeitä

Olen töissä media-alalla - se ei mitään muuta olekaan kuin ihmisten kanssa olemista! En tajua miten olen päätynyt tähän. Ehkä siksi taas valvon ja sydän hakkaa, stressaan huomista työpäivää. Minun pitäisi tehdä jotsin ihan muuta.

Tässä nyt sekoitetaan taas..... ihminen voi olla sosiaalinen, olematta pätkääkään seurallinen.

Seuralliset ihmiset voivat myös olla sosiaalisia, tai hyvinkin epäsosiaalisia.

Sosiaalisuus ei tarkoita seurallisuustta eikä toisinpäin.