En ole rakastanut vaimoani enää vuosiin

Jos kiintymys riittää, niin eihän silloin kannata erota. Moni vain ei tyydy pelkkään kiintymykseen.

Olette yhdessä, koska kummallakaan ei ole ollut rohkeutta erota.

Minulla on henkilökohtainen puolen vuoden sääntö: jos puolen vuoden ajan koen eläväni epätyydyttävässä suhteessa, eikä tuossa ajassa näy muutosta parempaan, eroan. Kerran olen joutunut tätä sääntöä soveltamaan, ja se pelasti paljon.

Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Tuli surullinen olo viestistäsi. :( Oletteko te vaimon kanssa onnellisia tuollaisessa suhteessa?

Kuvailit juuri exäni ja mun suhteen. Kivaa oli kaverina, mutta parisuhde oli tuota tasoa.

Tuohan on ihan normaali juttu. Tuskinpa vaimollasikaan mitään kovin voimakkaita tunteita sinua kohtaan on. Jos teillä ei kuitenkaan ole muita ja pärjäätte yhdessä niin miksi sitä erotakaan. Eroatte sitten jos toinen alkaa todella ärsyttämään ja hänestä haluaa isomman hajuraon.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:32"]Tuli surullinen olo viestistäsi. :( Oletteko te vaimon kanssa onnellisia tuollaisessa suhteessa?
[/quote]

Emme varmastikaan ole. Vaimon elämää on leimannut koko 2000-luvun pelko erään sairauden puhkeamisesta eikä hän ole varmaankaan uskaltanut rakastaa. No nyt sitten sairaus on puhjennut, mitä tässä on 15 vuotta odotettu. En odota valoisaa tulevaisuutta, vaan huonompaan menee varmasti.

Ap

Älä välitä. En minäkään rakasta miestäni. Muutenkin tuo on kuin minun kirjoittama, mutta niin päin ,että meillä se on mies joka ei halua pussata jne. Ja pannaan vaan miehen halujen takia. Rakkaus on kuollut niinä vuosina kun mies ryyppäsi ja oli tosi paskamainen ja epäluotettava. Yhdessä ollaan kai tottumuksesta ja olis niin hankala etota.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:32"]Tuli surullinen olo viestistäsi. :( Oletteko te vaimon kanssa onnellisia tuollaisessa suhteessa? [/quote] Emme varmastikaan ole. Vaimon elämää on leimannut koko 2000-luvun pelko erään sairauden puhkeamisesta eikä hän ole varmaankaan uskaltanut rakastaa. No nyt sitten sairaus on puhjennut, mitä tässä on 15 vuotta odotettu. En odota valoisaa tulevaisuutta, vaan huonompaan menee varmasti. Ap

[/quote]

Sairauden pelko estää rakastamisen? Jos kyse on vakavasta sairaudesta, eikö silloin juuri haluaisi elää täyttä elämää niin kauan kuin mahdollista? Jos sairaus taas ei ole vakava niin eihän sen pitäisi vaikuttaa parisuhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:32"]Tuli surullinen olo viestistäsi. :( Oletteko te vaimon kanssa onnellisia tuollaisessa suhteessa? [/quote] Emme varmastikaan ole. Vaimon elämää on leimannut koko 2000-luvun pelko erään sairauden puhkeamisesta eikä hän ole varmaankaan uskaltanut rakastaa. No nyt sitten sairaus on puhjennut, mitä tässä on 15 vuotta odotettu. En odota valoisaa tulevaisuutta, vaan huonompaan menee varmasti. Ap

[/quote]

Sairauden pelko estää rakastamisen? Jos kyse on vakavasta sairaudesta, eikö silloin juuri haluaisi elää täyttä elämää niin kauan kuin mahdollista? Jos sairaus taas ei ole vakava niin eihän sen pitäisi vaikuttaa parisuhteeseen.
[/quote]
Ei pitäisi ei. Epäilen, että juuri tuo pelko estää rakastamasta poikaammekaan kunnolla. En muista, koska vaimo olisi häntäkään hellinyt ja pussaillut. Kyseessä on eräs neuroliginen sairaus, joka kyllä on ihan vitun vakava.

Voi miten surkeata elämä joskus on. Olen keski-ikäinen nainen ja rakastan suutelemista yli kaiken.Mieheni ei koskaan ole suutelemisesta eikä halailemisesta välittänyt. Olen täysin kyllästynyt suhteeseemme. Ymmärrän täysin sinua.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:42"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:37"] [quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:32"]Tuli surullinen olo viestistäsi. :( Oletteko te vaimon kanssa onnellisia tuollaisessa suhteessa? [/quote] Emme varmastikaan ole. Vaimon elämää on leimannut koko 2000-luvun pelko erään sairauden puhkeamisesta eikä hän ole varmaankaan uskaltanut rakastaa. No nyt sitten sairaus on puhjennut, mitä tässä on 15 vuotta odotettu. En odota valoisaa tulevaisuutta, vaan huonompaan menee varmasti. Ap [/quote] Sairauden pelko estää rakastamisen? Jos kyse on vakavasta sairaudesta, eikö silloin juuri haluaisi elää täyttä elämää niin kauan kuin mahdollista? Jos sairaus taas ei ole vakava niin eihän sen pitäisi vaikuttaa parisuhteeseen. [/quote] Ei pitäisi ei. Epäilen, että juuri tuo pelko estää rakastamasta poikaammekaan kunnolla. En muista, koska vaimo olisi häntäkään hellinyt ja pussaillut. Kyseessä on eräs neuroliginen sairaus, joka kyllä on ihan vitun vakava.

[/quote]

Vaimosi kannattaisi käydä juttelemassa jonkun psykologin kanssa. Joko hänellä on joku tunne-elämän häiriö tai pelko sairaudesta on liian suuri. Ei ole normaalia kytkeä tunteita pois tuolla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:25"]

En ole rakastanut vaimoa vuosikausiin. Tunne on kiintymystä. Yhdessä kohta 25 vuotta. Rakkaus hiipui ehkä jo 90-luvulla hänen vittumaisuutensa takia. Ihmettelen monesti, miten olemme vielä yhdessä. Kai tottumuksen vuoksi. On meillä kyllä vielä seksiä suht säännöllisesti, mutta suudelleet emme ole vuosikausiin. Vaimo ei halua, koska ei ole koskaan kuulemma hirveästi pitänyt siitä. Seksin aikana tuntuu kuin huoraa panisi. Itse haluisin suudella. Emme pane rakkaudesta, vaan halujen tyydytyksestä. Joskus olisi hienoa panna naista, johon olisi hulluna. Kyllä minua vaimon kroppa kiihottaa, mutta henkisellä tasolla joku mättää. Tänään kuulin telkkarissa jonkun sanovan rakas vaimo. En voisi itse noin sanoa, ei varmaan hänkään. Kaveripohjalla mennään.

[/quote]Eikös se huoran paneminen tunnu olevan joka miehen unelma? Sitähän täällä AV:lla ainakin koko ajan ylistetään. Seksi puoli ainakin teillä tuntuu olevan ihan OK ;)

Mulla taitaa alkaa olla samoja fiiliksiä. En mäkään enää oo jaksanut suudella. Se jotenkin katosi ja yleensäkin ohimennessä pussailu...tuli sellanen tora, josta jäi jotenkin sellainen etäinen olo. Ehkä epäluottamus tai joku. Vaikka ollaan ok. Ja seksi ok, niin mietin että 

kun olin reissussa, niin ei mies mitään yhteyttä millä välineellä ottanut. Tai ei ees vastannut viesteihin. Joskus on kyllä ollut yhteydessä. Kai siinä jokin muuttui.

tylsä juttu. Tuntuu, että pitää ruveta työstämään tai sit me erkaannutaan. Ja se työstäminen vaatii pinnisteluja ja ponnisteluja. 

Jaksaako sitä? Vai antaako avioliiton vain valua johonkin hukkaan? Elämän tärkeän suhteen.

?

Sitä ihmettä ei tapahdu, että menisi juttelemaan. Pariterapia ei myöskään käy laatuun, sillä hän ei ole koskaan tehnyt mitään väärää/ollut väärässä. Jos joskus on, se on Kymmenen uutisten pääaihe.

Nro15 siis ap.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:25"]

En ole rakastanut vaimoa vuosikausiin. Tunne on kiintymystä. Yhdessä kohta 25 vuotta. Rakkaus hiipui ehkä jo 90-luvulla hänen vittumaisuutensa takia. Ihmettelen monesti, miten olemme vielä yhdessä. Kai tottumuksen vuoksi. On meillä kyllä vielä seksiä suht säännöllisesti, mutta suudelleet emme ole vuosikausiin. Vaimo ei halua, koska ei ole koskaan kuulemma hirveästi pitänyt siitä. Seksin aikana tuntuu kuin huoraa panisi. Itse haluisin suudella. Emme pane rakkaudesta, vaan halujen tyydytyksestä. Joskus olisi hienoa panna naista, johon olisi hulluna. Kyllä minua vaimon kroppa kiihottaa, mutta henkisellä tasolla joku mättää. Tänään kuulin telkkarissa jonkun sanovan rakas vaimo. En voisi itse noin sanoa, ei varmaan hänkään. Kaveripohjalla mennään.

[/quote]Eikös se huoran paneminen tunnu olevan joka miehen unelma? Sitähän täällä AV:lla ainakin koko ajan ylistetään. Seksi puoli ainakin teillä tuntuu olevan ihan OK ;)

[/quote]

Mä en tässä ymmärrä tätä vertausta, että on kuin panisi huoraa. Siis miksi? Tiedän miksi huoraa pannaan ja tiedän mitä on kun pannaan rakkaudesta/himosta, mutta en nyt saa lainkaan yhteyttä tähän sinun ajatusmaailmaasi.  Avaisitko vähän?

Jokin pitää teitä yhdessä. Sanoit että kiintymys. Se on paljon se, mutta toisaalta kuvauksesi ei ole oikein sellaisenkaan kuvaus, ei ainakaan lämpimän kiintymyksen, joka olisikin rakkautta. Olette ehkä yhdessä tottumuksesta. Tai mistäpä voisin tietää. 

Seksi on joo melko ok mutta miehen paljastunut suunnaton tyhmyys on tappanut rakkaudentunteet jo ajat sitten. Perheen koirallakin leikkaa paremmin. Lasten takia olen ja pysyn.

No kai panemisessa voisi olla enemmän tunteita mukana. Huora ehkä oli väärä sana, fuckbuddy pikemminkin. Vaimo on muuten elämäni ainut seksikumppani, en myöskään ole pettänyt. Samaa pillua olen jaksanut 25 vuotta eikä siihen ole kyllästynyt.

Ap

En minäkään rakasta miestäni enää, olenkohan ikinä. Olemme olleet vain tavan vuoksi yhdessä ja niitä vuosia "oon hirveen paaljon."