Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miehen lapsi ja kasvatus - vaieta vai puuttua?
07.03.2015 |
Elikkäs.. Meillä on uusioperhe, johon kuuluu avopuolisoni, meidän yhteinen puolivuotias sekä puoleksi meillä asustava, miehen entisestä suhteesta 10-vuotias. Haluaisin kysyä hieman mielipidettänne, mitä itse tilanteesta ajattelette/tekisittekö asialle jotain minun asemassani.
Olen ehkä hieman huolissani seurannut miehen pojan kasvamista. Ensinnäkin hän pomppuilee edes takas milloin on äidillä ja milloin meillä. Ei mitään selkeitä aikoja sovittu. (Asumme kuitenkin samalla paikkakunnalla) Meillä ollessa lapsi ei koskaan halua alkaa ystäviään eikä touhuta esim. Pihalla. Hän vain pelaa joko puhelimella taikka tietsikalla kaikki vapaa-aikansa. Lisäksi hän äidillä ollessa nukkuu edelleen vieressä. Hän ei kulje koulumatkoja itse, aina täytyy olla kuljetus järjestetty. (Koulumatka meiltä 1.5km).. Hän ei uskalla käydä suihkussakaan itsekseen. Kiltti on kuitenkin ja reipas.. Tietty hieman tuossa iässä varmasti monella alkaa olla sitä pientä inttämistä sekä vastaan sanomista.. :) Lisäksi kerran oli tilanne, kun olin menossa sanomaan viikonloppuiltana hänelle huoneeseen että laittaa pikkuhiljaa valot kiinni ja yöpuulle, olen 98 prosentin varma että hän katsoi puhelimeltaan pornoa!? Hän säikähti itsekin selvästi ja sulki puhelimen kun huomasi minun olevan ovensuussa.. En kuitenkaan itse kehdannut asiaan sanoa mitään, en ollut varma näinkö oikein, sekä en ole muutenkaan uskaltanut vielä ottaa sitä komentajan ja kasvattajan roolia, onhan hänellä oma äitikin olemassa. No, odotin muutaman tunnin ja kerroin sitten miehelleni mitä luulin nähneeni. Odotin että hänkin olisi ollut vähintään yhtä järkyttynyt ja hämillään kuin minä, mutta vastauksena olikin että "no ompaha oikiaan suuntaan kiinostuksen kohteet" tjms. !!?? Anteeks i??? Ei semmonen materiaali ole kyllä 10-v tarkotettu!
Paljon on asioita, jotka aion oman lapseni kasvatuksessa tehdä aivan eritavalla. Järkyttää katsoa kuinka kyseisen ikäinen lapsi viettää aikansa. Itse kyllä leikin lapsena puolet ajasta pihalla, leikin poneilla ja kyläilin kavereilla sekä toisinpäin. Kyllä, maailma muuttuu kokoajan mutta rajansa kaikella? Millainen vihannes ihmisestä kasvaa kun päivät jakautuu koulunpenkille ja nettiin? Sekä tietääkseni 10-vuotias on vielä melko vastaanottavainen kaikille vaikutuksille mitä tuo netti sekä pelit nyt tarjoavat. Osaako tämän ikäinen erottaa mikä on totta ja mikä ei?
Entä kuinka toimisitte minun asemassani? Joskus olen miehellenvarovasti ehdottanut muutoksia kasvatuksessa.. No näitä ehdotuksia ei ole kovin hyvällä vastaan otettu joten olen katsonut parhaaksi pitää naamani ummessa ja antaa vanhempien kasvattaa kuinka kasvattaa. Nimimerkillä nukuttiin vuosi kolmestaan parisängyssä. Minä, mieheni sekä (silloinen) 9-vuotias.
Kyllä minun lapsi nukkuu omassa sängyssään, alusta lähtien... arvatenkin varmaan miksi :D
Kommentit (13)
Kappalejako, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis! En jaksa lukea tuollaista möhkälettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:) koitin kyllä laittaa kappaleiden väliin useitakin välejä, julkaistua kuitenki tiivistyi "möhkäleeksi"
Kappalejako nyt on ihan toissijainen juttu, on paljon tärkeämmistä asioista kysymys.
En osaa auttaa aloittajaa mutta hieman mielestäni pitäisi puuttua pojan ajankäyttöön, eikä ole oikein hyvä malli pikkusisarukselle..hän tekee kohta kaiken perässä. Kyllä ainoa keino olisi saada se isä keskustelemaan näistä asioista ja sovittava pelisäännöt ihan jo lapsen parhaaksi.
Katso nyt vaan miten itse pärjäät sen miehen kanssa pitemmän päälle. Tuo poika tulee pian teini-ikään ja sitten näette ongelmat, jos niitä on tullakseen. Lähtekää porukalla välillä johonkin ulkoilma touhuihin ja kai teillä on trampoliini kesäksi , kutsukaa pojan kavereita teille myös.
Meillä 8 vuotias koukuttuisi peleihin ihan huolella jollei rajoita. Kannattaa laittaa lapsen älypuhelimeen ohjelma joka estää kyseisille sivuille pääsemisen. Meillä ainakin toimii hyvin. Sinuna yrittäisin keskustella miehesi kanssa koska pitäisihän tulevaisuudessa olla teidän lapsilla samat säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulta kimpaleen olet mieheksi löytänyt jos hän ei osaa lasta kasvattaa eikä halua siitä keskustellakaan. Kasvata oma lapsesi, mutta älä puutu siihen miten miehen exä kasvattaa omansa. Miehen kohdalla hänen kasvatus metodeihinsa lienee edes hyödytöntä puuttua.
Aika hurjalle kuulostaa että kasvata oma lapsesi äläkä puutu toiseen. Eihän perheessä voi toimia niin että yksi lapsi on kasvatusta vailla. Kyllä se pienempikin on eri arvoisessa asemassa jos esim. 3 vuotiaana auttelee kotitöissä jotain ja 13 vuotias ei tee mitään. Kyllä sisaruksilla pitää olla ikänsä mukaiset rutiinit, velvollisuudet ja odotukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:34"]
Kappalejako, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis! En jaksa lukea tuollaista möhkälettä.
[/quote]
Opettele sinä pliiiiiiiiiis vihdoin jo ymmärtämään, että mobiililla ei kappalejaot toimi.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 17:08"]
Aika hurjalle kuulostaa että kasvata oma lapsesi äläkä puutu toiseen. Eihän perheessä voi toimia niin että yksi lapsi on kasvatusta vailla. Kyllä se pienempikin on eri arvoisessa asemassa jos esim. 3 vuotiaana auttelee kotitöissä jotain ja 13 vuotias ei tee mitään. Kyllä sisaruksilla pitää olla ikänsä mukaiset rutiinit, velvollisuudet ja odotukset.
[/quote]
Silloin yksi vaihtoehto on heivata mies joka ei osaa lastaan kasvattaa ja jatkaa oman perheen lasten kasvattamista. Puolison tapaan kasvattaa lapsiaan ehkä voisit puuttua, mutta kuten sanottu tässä tapauksessa se lienee hyödytöntä. Miksi yrittää sitten puuttua miehen exän tapaan kasvattaa lastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kultakimpaleeksi minua ja vauvaamme kohtaan (niin omituista kuin se onkin) voisi miestäni kutsua. En tiedä kenenkään tutun lasten isää joka olisi niin paljon osallinen vauvan hoitoon, ottaa itsek7n yöheräämisiä vaikka käy töissä, viettää vapaa-aikansa kotona, ilman että olen häntä koskaan mihinkään kieltänyt lähtemästä. Ainoa asia jonka miehenikin on kyllä myöntänyt, on hänen laiskuutensa. Toki hän tekee 10-12h päivää töissä, niin on ymmärrettävää ettei siinä jaksa alkaa touhuamaan mitään leikkien tapaista.
Eihän se kyllä paljoa ole vaadittu asettaa esimerkiksi 1h päivässä rajaa näille pelaamisille. Ja alkaa hieman rohkaista poikaa kulkemaan ne koulumatkat sekä kutsumaan ystäviä kylään. Poika onneksi omaa jopa 3 harrastusta, että meneehän niihin toki aikaa viikosta.
Ehkäpä tässä tulee vaan alkaa pikkuhiljaa rohkaistua ja ehottaa miehelle pieniä vinkkejä kasvatuksen suhteen, esimerkiksi sen nojalla että kuinka aijon itse omalle lapselleni opettaa? Eksään ei ole tässä tapauksessa paljoa painoarvoa taikka titteleitä asettaa. Mieheni on kuitenkin kasvattanut pojan yksin 1.5-vuotiaasta 8-vuotiaksi asti, että siitä kyllä hatunnosto (varsinkin kun oli tuolloin 21-v kun jäi pojan kanssa kahdestaan) ... että se siitä äidin kasvatuksesta.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.... Täytyy se nyt kuitenkin keinolla millä hyvästä saada pojalle jonkinlainen tasapaino elämään. Rakkautta ja rajoja. Eikö se niin mene....
Iso kiitos kaikille vastaamaan vaivautuneille. Edelleen toki otan vinkkejä vastaan mielelläni :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:32"]Elikkäs... En kuitenkaan itse kehdannut asiaan sanoa mitään, en ollut varma näinkö oikein, sekä en ole muutenkaan uskaltanut vielä ottaa sitä komentajan ja kasvattajan roolia, onhan hänellä oma äitikin olemassa. No, odotin muutaman tunnin ja kerroin sitten miehelleni mitä luulin nähneeni. Odotin että hänkin olisi ollut vähintään yhtä järkyttynyt ja hämillään kuin minä, mutta vastauksena olikin että "no ompaha oikiaan suuntaan kiinostuksen kohteet" tjms. !!??
[/quote]
Kasvattaahan se kultakimpale juu lastaan, ehkä tosiaan yksin, mutta ei ainakaan siihen suuntaan mihin sinä toivoisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset haluavat kasvattaa lapset oman mielensä mukaan? Minusta on hienoa, että pojalla on selkeästi kaksi kotia, joissa saa olla eikä mitään tiukkaa systeemiä tyyliin keskiviikkona saat tulla ja parillisten viikkojen sunnuntaisin. Jos isä ei suostu pojan kanssa olemaan, niin miksi sinä haluat rangaista siitä poikaa ottamalla pelit ja kännykän pois?
En oikein ymmärrä, mitä kieltä ovat termit "alkaa ystäviä" tai "omata harrastuksia", mutta nähtävästi et ole tehnyt kotia pojalle niin paljon kodiksi, että hän haluaisi sinne ketään kutsua (todennäköisesti kurisi on sitä luokkaa, että poika häpeää sinua valtavasti).
Huomaatko muuten, miten kirjoitat omasta lapsesta ja miehen lapsesta. Eikös ne molemmat ole miehen?
Alue: Aihe vapaa
En toki ole sitä tarkoittanut että niitä pelejä tulisi pois ottaa. Mutta minun mielestä 10-vuotiaalla voisi olla vähän muutakin tapaa viettää aikaa kuin hankkia niitä vaikutteita netistä ja peleistä kaiken aikaa vapaa-ajastaan :) Ehkä se sitten vain on sitä "tätä aikaa" jos ajattelutapani menee päin puuta. Hmm. Hassua että nyt minusta tulikin se väärin ajattelija, kun koitan vain ajatella mieheni vanhemman lapsen parasta, tulevaisuuttakin ajatellen. Kuulun ehkä sen verran niihin kukkahattutäteihin, kun luulen että tämän päivän netistä sekä räiskintäpeleistä voi oikeasti saada jonkinlaisia vaikutteita, varsinkin 10-vuotias.
Ja kuinka kirjoitan miehen lapsesta ja omasta lapsesta, kyllä he molemmat ovat mieheni lapsia ja aivan yhtä rakkaita. Ehkä vain kirjoitustyyli jotta käy ilmi kummasta on kyse koska molemmat eivät ole minun lapsiani.
"Todennäköisesti kurisi on sitä luokkaa että, että poika häpeää sinua valtavasti".... No. Enkös jo aijemmin tuolla maininnut että minä en ole mieheni vanhempaa poikaa koskaan kieltänyt, komentanut taikka kurittanut. Koskaan. Ehkä osaksi siksi, että en halua pojan kokevan minun yrittävän olla hänelle äiti nro. 2. Vaan mielummin "kaveri", sekä yksi "esimerkillinen" aikuinen hänen elämässään.
Ap