Ehkä erilainen sinkkumies..

Moi! Ehkä ei ole viisasta purkaa tätä tänne, välillä tuntuu että tarvitsisin täysin neutraalin ihmisen jolle kertoa tarinani, mutta ehkä tämä minussa aiemmin hymyilyä aiheuttanut vauva foorumi saa riittää.

Olen hieman yli 30-vuotias duunarimies. Ulkonäöllisesti olen vasta hiljattain "puhjennut kukkaan" iän tuoman särmän ja liikunnallisen elämäntavan myötä. Pään ajelen kaljuksi hiustenlähdön vuoksi ja naamaa koristaa usein parta. Minulla on ollut nättejä naisia ja kysyntää on jos yöelämään eksyn. Ei tosin kauneimmilta, mutta niin sanotuilta "naapurin tytöiltä", joista myös pidän. Oikeastaan naisihanteeni on hitusen naisellisen pehmeä pullantuoksuinen äitihahmo. Niin, ja tämä ei ole ulkonäkökeskeinen vuodatus, kerroin tämän koska se voi olla joillekin lukijoille oleellista.

Nuorempana olin silmalasipäinen ( sittemmin korjautin näköni Femtolasikilla ) ja hiljainen poika. En saanut kaipaamaani vastarakkautta vaikka olin ihastunut usein. Kaltaiseni harmaa hyväkäytöksinen poikanen oli täysin parisuhdemarkkinoiden ulkopuolella. Ensimmäinen seurustelusuhteeni päättyi vuoden yhdessäolon jälkeen täysin puskista tulleeseen eroon, jonka syy jäi tuntemattomaksi minulle. Olin niin Rakastunut, enkä pystynyt asiasta edes keskustelemaan, koska olin armeijassa  parisen viikkoa kiinni. Ero tuli loman jälkeisenä päivänä puhelimitse. Tämän ja useiden pienempien sydänsurujen, koulukiusaamishistorian, vanhempien avioeron yms. jälkeen olinkin kovettanut tunteeni, enkä pystynyt tuntemaan oikeaa rakkautta seuraavissa seurustelusuhteissani. Se oli vain sanahelinää. 

Tapasin elämän kolhiman kahden lapsen sinkkuäidin. Loimme suhteen, jossa pikkuhiljaa eheydyimme molemmat.

Opin pitkän suhteen aikana paljon lapsista, lapsiperheen arjesta, näin heidän kasvavan ja sain tarjota miehen roolimallin samalla kun lapset opettivat, mitä olisi olla isä. Opin käymään kaipassa lasten kanssa, siivoamaan lasten kanssa, laittamaan ruokaa lasten kanssa, syömään lasten kanssa, matkustamaan lasten kanssa, you name it.. Emme kuitenkaan asuneet koskaan yhteisessä kodissa, kotikaupunkikin oli eri, vaikkakin välimatka ei ollut suuri. Oman tunneköyhän sydämeni vuoksi, kaukosuhteen rasittamana ja yhteisen ajan vähyyden riuduttamana harkitsin eroa. En ollut onnellinen suhteessa. Lapset, joihin olin kiintynyt pitivät minut vielä mukana. Lopulta ymmärsin tekeväni väärin kaikkia kohtaan ja avasin suuni asiasta. Erosimme hyvissä väleissä ja hiljattain kuulin että hän on löytänyt miehen, joka pystyy tarjoamaan yhteisen ehjän perheen ja kodin, rakkauden. Olen onnellinen.

Sinkkuna taas, aloin kuntoilemaan, laitoin ruokavalion kuntoon ja paino putosi. Vaatekaappini uusiutui samalla siisteistä laadukkaista vaatteista. Olen aikuisiällä osannut pukeutua, mutta hioin tyylitajuani. Myös heteromiehelle poikkeuksellista sisustussilmää minulla on, siispä kotikin oli ja on moitteeton. Haaveilin omakotitalosta ja säästin kovasti käsirahaa varten. Töissä alkoi mennä entistä paremmin ja palkkakin nousi mukavasti. Auton vaihdoin 10 vuotta vanhempaan tiliä lihottaakseni. Sain käsirahan kasaan, kiersin taloesittelyitä lapsiperheiden ja onnellisten pariskuntien seassa. Pieni punainen hirsitalo maalla, siinä poikamiehen unelmatalo. Mielessäni pyöri huimia visioita sisustuksesta, pihasta, piharakennuksista, ulkosaunasta.. Lopulta pääni pyörsi realiteetit talon sopimattomuudesta lapsiperheelle kokonsa puolesta. Myöskin pitkä työmatka vaatisi ehkä veronsa. Viime hetkellä jätin tarjouksen tekemättä ja jätin asian hautumaan.

Tärkeän rakkaan ja läheisen Mummoni kuoleman myötä sydämeni avautui. Aidot kyynelet olivat kuin kevätauringon sulattamat, elvyttävät vesipisarat. Sydämeni lukot ja padot murtuivat. Sain tunteeni takaisin. Nautin surusta, nautin ilosta, nautin siitä että tunnen. Aivan kuin Mummoni elinvoima olis siirtynyt minuun. Aikaisempi tyhjä kuori sai sata aurinkoa sisäänsä ja minusta tuli ehyt ihminen. Pääsin suremaan vuoden takaista eroani ja ymmärsin millainen hyvä ja rakastava nainen minulla oli ollut, hänet päästin pois, hänen saappaansa on suuret täytettäväksi, niin sanoakseni. 

Olen etsinyt kumppania, niin arjesta kuin tinderistäkin. Vientiä olisi, joskus haaveilin että voisin harrastaa seksiä useiden naisten kanssa. Nyt pystyisin, mutta yllättäen ei kiinnosta. Olen hyvä rakastaja, läheinen, energinen, hellä, monipuolinen. Olen aina osannut tyydyttä naiseni, antaa heille orgasmeita, useitakin. Exäni kanssa seksi olikin todella hyvää, molemmille. Nyt kuitenkin tarvitsen naisen, joka ansaitsee tämän ja jota kohtaan tunnen kaipuuta ja läheisyyttä, rakkautta. Baarista mukaan otettu tuntematon ihminen on kuin tyhjä kuori, kuin masturboisi toisella ihmisellä. En tahdo sellaita.

Yllättäen sopivan kumppanin löytäminen on muodostunut tuskaiseksi ja raastavaksi taipaleeksi ja pelkään että olen onneni jo hukannut.. Biologinen kello tikittää, tahdon lapsia, omakotitalon, pullantuoksuisen vaimon, läheisyyttä, seksiä, tahdon antaa rakkautta ja kokea sitä, tahdon kauppareissuja lasten kanssa, reissuja leikkipuistoon, perheauton. Tahdon ehjän rakastavan perheen. 

Tekisi mieleni huutaa aina kun kuulen naisen valittavan kehnoa miestään, joka ei siivoa, joka ei osaa laittaa ruokaa, juo, ei huolehdi lapsista, ei osaa pukeutua, ei osaa laittaa kotia, ei pärjää lasten kanssa, lyö, pelaa rahansa, on nahjus, moukka, työtävieroksuva, huono sängyssä, ei liiku.. Mie en ole mitään nuista, mutta silti tunnen että kaipaamaani naista en löydä. 

Kiitos ja anteeksi.