Onko teillä muilla lapsettomilla lapsellisia ystäviä, jotka pilaavat aina kaverihetket ottamalla lapsen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se tarkoita että vihaa lapsia jos haluaa nähdä ilman lapsia kaverinsa, tätä moni äiti ei tunnu ymmärtävän,aina on tuo lapsiviha kortti,,mutta kyllä vois sanoa että joitakin lapsia ei ole helppoa tykätä,monet lapset tänä päivänä vapaakasvatuksen tuloksia, nuo lapsethan oikeasti pyörittää vanhempiaan ihan 100-0 kuten joku taisi jo täällä kirjoittaa,hyvä esimerkki tänään kun alle koulu ikäinen poika huuteli ja pärräs äidilleen ja äiti oli et tuu nyt ja lapsi sano enkä,mä jään tähän ja istuutui lattialle ja äitinsä katsoo vaan sitä lasta ja maanitellen että tuu nyt...

Yhden kerran kaveri sai sanottua että eikai haitta jos lapsi mukana oli 2 vuotias, koko sen kahvila reissun ajan minkä istuttiin lapsi huuto,itki ja oli tosi väsyneen oloinen,ei tullut juttelusta mitään.

No voi voi, kun sä et saanutkaan olla huomion keskipisteenä. Vietä aikaasi kaltaistesi joukossa, jos koet olevasi tärkeämpi kuin lapsi.

Häh? Minullakin on lapsia, mutta todellakin nautin välillä lapsivapaasta ajasta ja tapaan ystäviäni ilman lapsia. Kyläillään myös sovitusti lastenkin kanssa. Minulla ei ole ikinä tullut mieleenkään mennä johonkin aikuisten illanistujaisiin lapsen kanssa... Sinne ei vaan lapset kuulu.

Kaikki ei enää tuon ikäisenä ryyppää itseään pöydän alle, jolloin illanistujaisissa voi vallan hyvin olla lapset mukana. Meillä on usein juhlia, joissa aikuiset on keskenään ja lapset keskenään. Jos jollain lapsella on asiaa vanhemmaalleen jossakin vaiheessa, niin se nyt ei häiritse ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, jonka lapsi on kymmenvuotiaana asti kulkenut äitinsä mukana joka paikkaan. Nyt tuo lapsi on 23v ja silti roikkuu aina mukana. On ilmeisesti niin mustasukkainen äidistään, ettei voi päästää tätä yksin. Äiti ei ymmärrä, että asiassa olisi mitään ongelmaa. Ihmettelee vaan, miksi en enää kerro mitään henkilökohtaisia asioitani.

Mulla sama, oon miettinyt et voiko iso lapsi olla mustasukkainen äidistään? Kun olen ystävän luona kahvilla hänen jo 17-vuotias lapsensa tulee aivan koko ajan kyselemään jotain äidiltään, kertomaan vitsejä/arvoituksia tai kertomaan koulujuttuja jne. Ja äiti menee täysillä mukaan näihin juttuihin jotka ilmiselvästi on tikusta asiaa-tyyppisiä.

Kyllä se lapsi on tärkeämpi ja huomion antaminen on vain ja ainoastaan vanhemmuutta. Mikään ei ole tyhmempää kuin se, että lapsi ajetaan pois, koska uniikki lumihiutale haluaa keskustella ja kiroilla.

Siinä taas vuoden vanhempi joka pomppii lapsen pillin mukaan. Tajuatko yhtään kuinka haitallinen kasvatustyylisi on lapselle? Teet tuolla karhunpalveluksen.

Ihan tosissaan, nainen voi olla muutakin kuin äiti. Minä olen toki äiti, mutta olen myös esimerkiksi vaimo, ystävä ja tytär. Ei se ole lapselta pois jos äiti yhden illan viettää aikaa ystäviensä kanssa. Päin vastoin.

Niin minäkin, kaikkea tuota. Enkä pompi lapseni pillin mukaan. Mistä sä niin päättelet? Jos mun lapsi haluaa mun huomiotani, kyllä mä sitä hänelle annan vaikka mun kaveri haluaisi sen just vain hänelle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, jonka lapsi on kymmenvuotiaana asti kulkenut äitinsä mukana joka paikkaan. Nyt tuo lapsi on 23v ja silti roikkuu aina mukana. On ilmeisesti niin mustasukkainen äidistään, ettei voi päästää tätä yksin. Äiti ei ymmärrä, että asiassa olisi mitään ongelmaa. Ihmettelee vaan, miksi en enää kerro mitään henkilökohtaisia asioitani.

Mulla sama, oon miettinyt et voiko iso lapsi olla mustasukkainen äidistään? Kun olen ystävän luona kahvilla hänen jo 17-vuotias lapsensa tulee aivan koko ajan kyselemään jotain äidiltään, kertomaan vitsejä/arvoituksia tai kertomaan koulujuttuja jne. Ja äiti menee täysillä mukaan näihin juttuihin jotka ilmiselvästi on tikusta asiaa-tyyppisiä.

Kyllä se lapsi on tärkeämpi ja huomion antaminen on vain ja ainoastaan vanhemmuutta. Mikään ei ole tyhmempää kuin se, että lapsi ajetaan pois, koska uniikki lumihiutale haluaa keskustella ja kiroilla.

Ohis, mutta kyse on viittä vaille aikuisesta ihmisestä. Tuohon ikään mennessä olisi pitänyt jo oppia ettei ole kohteliasta keskeyttää, ja että mamma voi välillä huomioida muitakin ihmisiä.

Muiden huomioiminen ei tarkoita sitä, että lapsi sysätään kaappiin siksi aikaa, että sä saat kertoa miesseikkailuistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, jonka lapsi on kymmenvuotiaana asti kulkenut äitinsä mukana joka paikkaan. Nyt tuo lapsi on 23v ja silti roikkuu aina mukana. On ilmeisesti niin mustasukkainen äidistään, ettei voi päästää tätä yksin. Äiti ei ymmärrä, että asiassa olisi mitään ongelmaa. Ihmettelee vaan, miksi en enää kerro mitään henkilökohtaisia asioitani.

Mulla sama, oon miettinyt et voiko iso lapsi olla mustasukkainen äidistään? Kun olen ystävän luona kahvilla hänen jo 17-vuotias lapsensa tulee aivan koko ajan kyselemään jotain äidiltään, kertomaan vitsejä/arvoituksia tai kertomaan koulujuttuja jne. Ja äiti menee täysillä mukaan näihin juttuihin jotka ilmiselvästi on tikusta asiaa-tyyppisiä.

Kyllä se lapsi on tärkeämpi ja huomion antaminen on vain ja ainoastaan vanhemmuutta. Mikään ei ole tyhmempää kuin se, että lapsi ajetaan pois, koska uniikki lumihiutale haluaa keskustella ja kiroilla.

Siinä taas vuoden vanhempi joka pomppii lapsen pillin mukaan. Tajuatko yhtään kuinka haitallinen kasvatustyylisi on lapselle? Teet tuolla karhunpalveluksen.

Ihan tosissaan, nainen voi olla muutakin kuin äiti. Minä olen toki äiti, mutta olen myös esimerkiksi vaimo, ystävä ja tytär. Ei se ole lapselta pois jos äiti yhden illan viettää aikaa ystäviensä kanssa. Päin vastoin.

Ai se on pillin mukaan pomppimista, jos kuuntelee lastaan? Taidat olla itse niitä vanhempia, jolta täytyy pyytää lupa suunsa avaamiseen. Teet karhunpalveluksen lapsellesi, kun saat hänet kokemaan itsensä huonoksi aina, kun sulla on tärkeämpää tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, jonka lapsi on kymmenvuotiaana asti kulkenut äitinsä mukana joka paikkaan. Nyt tuo lapsi on 23v ja silti roikkuu aina mukana. On ilmeisesti niin mustasukkainen äidistään, ettei voi päästää tätä yksin. Äiti ei ymmärrä, että asiassa olisi mitään ongelmaa. Ihmettelee vaan, miksi en enää kerro mitään henkilökohtaisia asioitani.

Mulla sama, oon miettinyt et voiko iso lapsi olla mustasukkainen äidistään? Kun olen ystävän luona kahvilla hänen jo 17-vuotias lapsensa tulee aivan koko ajan kyselemään jotain äidiltään, kertomaan vitsejä/arvoituksia tai kertomaan koulujuttuja jne. Ja äiti menee täysillä mukaan näihin juttuihin jotka ilmiselvästi on tikusta asiaa-tyyppisiä.

Kyllä se lapsi on tärkeämpi ja huomion antaminen on vain ja ainoastaan vanhemmuutta. Mikään ei ole tyhmempää kuin se, että lapsi ajetaan pois, koska uniikki lumihiutale haluaa keskustella ja kiroilla.

Ohis, mutta kyse on viittä vaille aikuisesta ihmisestä. Tuohon ikään mennessä olisi pitänyt jo oppia ettei ole kohteliasta keskeyttää, ja että mamma voi välillä huomioida muitakin ihmisiä.

Eiköhän hän ole oppinutkin, tuo mielensäpahoittaja vaan pitää kaikkea lapsen sanomista hänen kiusaamisenaan.

Semmoinen luetunymmärtämisen taso.

No miksi muuten valittaisi ystävänsä lapsen ”tikusta asiaa”-jutuista?

Jos meidän lapsi tuon ikäisenä selvästi hakisi huomiota illanistujaisissa, olisin vain iloinen siitä, että hän haluaa meidän kanssa olla. Saisi tulla meidän kanssa istumaan ja juttelemaan.

Sulle tietysti lapsesi on tärkein ihminen maailmassa ja kertoisit varmaan kaikki henkilökohtaiset asiasi hänen läsnäollessaan, mutta ystäväsi välttämättä ei. Hänelle lapsesi on vieras ihminen jonka läsnäollessa pitää varoa sanojaan, myös siksi että hän on lapsi.

Haluaisitko itse että kun pitkästä aikaa juttelet ystäviesi kanssa (jotkut siis juttelevat ystäviensä kanssa myös syvällisistä asioista, ei vain säästä ja lapsista tai resepteistä) niin siinä on jotain toisen osapuolen hoitoja, sisaruksia, puolisoita ja äitejä, anoppeja mukana?

Muista että ystävälläsi on läheinen ihmissuhde sinun kanssasi, ei sinun lapsesi joka on sinusta erillinen persoona.

Voitte lapsen kanssa kuitenkin keskustella omissa illanvietoissanne melkein joka ilta niin ei sitä nyt kai ole aina pakko saada ottaa mukaan osallistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä, jonka lapsi on kymmenvuotiaana asti kulkenut äitinsä mukana joka paikkaan. Nyt tuo lapsi on 23v ja silti roikkuu aina mukana. On ilmeisesti niin mustasukkainen äidistään, ettei voi päästää tätä yksin. Äiti ei ymmärrä, että asiassa olisi mitään ongelmaa. Ihmettelee vaan, miksi en enää kerro mitään henkilökohtaisia asioitani.

Mulla sama, oon miettinyt et voiko iso lapsi olla mustasukkainen äidistään? Kun olen ystävän luona kahvilla hänen jo 17-vuotias lapsensa tulee aivan koko ajan kyselemään jotain äidiltään, kertomaan vitsejä/arvoituksia tai kertomaan koulujuttuja jne. Ja äiti menee täysillä mukaan näihin juttuihin jotka ilmiselvästi on tikusta asiaa-tyyppisiä.

Kyllä se lapsi on tärkeämpi ja huomion antaminen on vain ja ainoastaan vanhemmuutta. Mikään ei ole tyhmempää kuin se, että lapsi ajetaan pois, koska uniikki lumihiutale haluaa keskustella ja kiroilla.

Siinä taas vuoden vanhempi joka pomppii lapsen pillin mukaan. Tajuatko yhtään kuinka haitallinen kasvatustyylisi on lapselle? Teet tuolla karhunpalveluksen.

Ihan tosissaan, nainen voi olla muutakin kuin äiti. Minä olen toki äiti, mutta olen myös esimerkiksi vaimo, ystävä ja tytär. Ei se ole lapselta pois jos äiti yhden illan viettää aikaa ystäviensä kanssa. Päin vastoin.

Ai se on pillin mukaan pomppimista, jos kuuntelee lastaan? Taidat olla itse niitä vanhempia, jolta täytyy pyytää lupa suunsa avaamiseen. Teet karhunpalveluksen lapsellesi, kun saat hänet kokemaan itsensä huonoksi aina, kun sulla on tärkeämpää tekemistä.

On hyvä jo isomman lapsen ja teinin oppia, että kaikessa ei ole kyse hänestä. Hän ei ole aina kaiken keskipiste. Äidillä on joskus omat kaverit joiden kanssa haluaa viettää rauhassa aikaa, samoin kuin lapsella omat kaverit eikä äiti tule aina hölöttämään ja sotkeutumaan heidän touhuihinkaan.

Ei ole kokemusta tästä. Kaveripiirin valikoituminen voi vaikuttaa asiaan.

Huh. Oletpa kamala "kaveri".

Hyvä ystävä osaa ottaa huomioon sellaisen seikan että sillä toisella on muitakin vastuita elämässään kuin sinun viihdyttäminen, ja järkevä ihminen osaisi sopia tapaamisia niin että sille toisellekin sopisi niin että ei olisi juuri silloin yksin vastuussa lapsen hoitamisesta. Voi jopa suoraan sanoa että haluat puhua kahden aikuisten jutuista ja kysyä milloin se sopisi. Se että sinä haluat sopia tapaamisia just nyt heti ja oletat että se toinen taikoo lapselle hoitajan lyhyellä varoitusajalla, tekee sinusta tahdittoman.

Eikä tämä ole mikään pelkästään lapsiin liittyvä asia. Voisi verrata tilanteeseen jossa sinä työttömänä vaatisit että töissä käyvä ystäväsi taikoo itsensä sinun paikkakunnallesi juuri sinulle sopivana aikana vaikka se ei ole mitenkään helposti järjestettävissä - ja sitten suuttuisit siitä kun hän tulee myöhässä tai joutuu kieltäytymään.

Kysymys ei oo siitä, etteikö lapsista tykkäisi, mutta jos suunnitelmissa oli jutella niinku naiset keskenään, niin tällöin sä jutteletkin niinkuin äidin kanssa. Siis, se kaveri on siinä äitimoodissa etkä sä tavoita sitä frendifiilistä. Kaveri vahtii toisella silmällä lastaan ja keskittyy suhun vain hetkittäin.  Lapset on suloisia, fiksuja pikkuihmisiä, mutta jotain jää puuttumaan kohtaamisesta jos ette voi kokea tasavertaista "roolitusta".

Ymmärrän hyvin turhautumisesi. Itaelläkin yksi ystävä, joka raahaa lastaan mukana, kun tulee kylään tai mennään yhdessä shoppilemaan. Näin oli, kun lapsi oli 10-11 ja edelleen nyt, kun lapsi on jo 17. On vieläpä erittäin puhelias ja äitinsä ystäviltäkin huomiota vaativa jälkikasvu. Ei huvittais teinien jutuista haastella.

Meidän ystävä porukassa oli muutama henkilö jotka päätti tehdä lapsen jonka jälkeen alkoi vaatimaan koko porukkaa toimimaan heidän ja heidän lapsien ehdoilla heidän lapsia varten. Pikkuhiljaa se meni siihen että niitä lapsellisia ei enää pyydetty mukaan asioihin

Mulla on kavereita joilla on lapsia ja joilla ei ole lapsia. Molempia tapaan myös ilman lapsia (paitsi kun oli vielä vauvoja, niin oli yleensä mukana). Yksi kaverini sen sijaan on yh, joten hänen lapsensa on yleensä hänellä mukana.

En ole ikinä kuullutkaan, että joku tulisi paikalle lapsen kanssa, kun on sovittu tapaaminen aikuisten kesken. Ennemmin sitten perutaan, jos tulee joku yllättävä lastenhoito-ongelma. Olettehan sopineet, keiden välinen tapaaminen on kyseessä?

Lapsen mukana olo ei minun näkökulmasta todellakaan pilaa tapaamista vaan antaa siihen lisää hehkua. Kaverin anteeksipyytely lapsen mukanaolosta ja lapsen kohtuuton "kurissa pito" hiukan pilaa.

Näemme harvoin, joten en ehdi lasta häben lapsuutensa aikana hirveän monta kertaa nähdä, mutta olen jo "rakastunut" häneen. Fiksu, toimelias, sosiaalinen tyttö. Kuin äitinsä!