Plussat ja miinukset yksinhuoltajuudessa

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:51"]Aina puutteessa :( [/quote] On sitä moni parisuhteessakin. Sinkulla siinä mielessä helpompaa, että seksiä voi hakea kodin ulkopuolelta.

[/quote]Mihin sen seksin vie ja missä lapsen sen aikaa?

Kyllä se paras on että pääsee idiootista miehestä eroon ja saa sen sijaan enemmän rahaa. On harmoninen koti lapsineen, ilman itsekästä paskiaista.

Lapseni on vasta vuoden, eli kovin pitkää kokemusta ei ole. Olen ollut yh alusta asti.
Plussina ainakin se, että hommat sujuu aina juuri kuten haluan, juuri sillä aikataululla kun haluan. Kun lapsi on tyytyväinen tai vaikka unilla, on minulla täydellinen oma rauha, voin tehdä juuri mitä haluan. Ja toki osaltaan myös se, että isäpäivinä olen oikeasti itsekseni - vapaus mihin vain.
Miinuksena sanomattakin selvää että aikuinen seura puuttuu, ei ole toisen tukea jos harmittaa/vituttaa/väsyttää. Ei sekuntinkaan rauhaa tai omaa hetkeä silloin, jos lapsella on paha päivä ja kaikki mitä teet, on väärin ja huonosti. Kaiken vastuun kantaminen yksin, ruuan laittaminen ja siivoaminen silloinkin, kun on kipeä ja rättipoikki ja lapsi luonnollisesti terve ja energiaa täynnä :D

Mutta kyllä minä tästä (vielä) nautin. En tiedä paremmasta, joten tämä on minulle parasta. Meillä on lapsen kanssa upea side keskenämme ja rakastan häntä valtavasti, myös silloin kun tekee mieli hakata päätä seinään kun lapsi parkuu ja rääkyy aamusta iltaan. Lopulta se nukahtaa ja sitten voin maata sohvalla ja miettiä, että eihän tämä niin rankkaa ollutkaan ;)

Jos vertaa parisuhteen aikaan, niin nyt...

Kotona on hauskaa. Kukaan ei mäkätä, asioista voidaan keskustella. Jääkaapissa on ruokaa, kukaan ei vedä leikkelepakettia pikkunälkäänsä. Tilillä on rahaa - ja jollei ole, niin on siitä itse vastuussa. Eteiseen mahtuu enemmän kenkiä, kun eksän nelivitosten kokoelma ei valtaa tilaa.

Kaukosäädin on yleensä vapaana. Kotonaan viihtyy, eikä tarvitse paeta lorvimaan kauppakeskukseen (oli muuten kallista olla aviossa, kun olin vastuussa ruokaostoksista ja sen lisäksi yritin olla mahdollisimman vähän kotona!)

Jos sattuu ostamaan uudet verhot, niin kukaan ei mäkätä rahanmenosta. Sama koskee kampaajalla käymistä ja uusia vaatteita. Jos taulu jää vinoon, se saa olla vinossa tai sen voi oikaista, ihan saat päättää.

Jarruraidat katosivat vessanpöntöstä. Ihan oikeasti. Luulin, että se on lapset, jotka eivät osaa siivota jälkiään, mutta jukoliste se oli viiskymppinen ukko!

Seksiäkin on, nykyään. Toisin kuin liiton aikana.

Jos jotain oikein kovasti pitäisi huonoja puolia kaivaa... Onhan sitä joskus yksin. Ajattelee, että voi kun joku olisi käynyt kaupassa / siivonnut / tehnyt ruuan. Mutta... Todellisuutta omalla kohdallani on, ettei kukaan tehnyt noita asioita puolestani ennenkään.

Eroa kannattaa harkita tarkkaan. En suosittele sitä kenellekään. Mutta jos eroon päädyt, päädytte, niin yksineläminen on parempi vaihtoehto.

PS. Tuolla oli maininta siitä, että elatusapu olisi joku tukimuoto. Yhdessäasuessa se toinen elättää kuitenkin jollain osuudella perhettään ja jollei elätä niin äkkiä eroon moisesta. Että eiköhän se minunkin eksäni säästä ihan sievoisesti, kun on sovittu tietty, kohtuullinen summa eikä "koko palkka mene perheeseen".

Jos parisuhde on ollut onneton tai siihen on liittynyt isoja vaikeuksia, niin toki plussa on se, että pääsee siitä helvetistä eroon.

Jos vertaa yksinhuoltajuutta toimivaan parisuhteeseen, niin ainoa plussa on se, että viikko-viikko systeemillä on joka toinen viikko täysin omaa aikaa harrastaa ja tehdä sitä, mitä ikinä haluaakin tehdä. Lasten kanssa kun tuntuu, että edes liikuntaan ei aika riitä. Miinus on sitten se, että ikävä on kova ja huono omatunto siitä, että ei voi olla lasten elämässä koko ajan mukana.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 20:23"]Tulvii rahaa ovista ja ikkunoista, lapsilisätkin korotettuna, Suomessa ydinperheitä rankaistaan asioiden hyvin hoitamisesta. Jos isä on kuvioissa, ilmainen lastenhoitaja vähintään joka toinen viikonloppu. Paljon vapaa-aikaa paneskella ympäriinsä, kotiinkin voi tuoda panoja vapaasti myös lasten läsnäollessa. Perheenäiti ei yleensä voi, lapset kertovat miehelle. Naapurit säälivät ja voivat tuoda ilmaista ruokaa tai vahtia lapsia ilmaiseksi. Äärettömän helppoa elämää perheenäiteihin verrattuna, suosittelen.
[/quote]
Jos olet noi katkera ydiperheen äityli niin ota ihmeessä ero ja rupea yksinhuoltajaks. Näet mitä juhlaa yh-äidin elämä on.

[/quote]
En taatusti ryhdy. Nolointa mitä voisin kuvitella, naapurien ruoka-apu on ihan totta yhdelle tietämälleni yhärille ja voin pahoin ajatellessani häpeää, jota lapset joutuvat äitinsä takia kokemaan. Lapsilla myös rikkinäisiä kirpparivaatteita, äidillä kuitenkin varaa juhlia aina kun lapset ovat isällään.
[/quote]
Kävikö oma miehes nusasemassa sitä kanssa kun sen elämä noin kutittaa sun persettä?

Varmaan monille miehille kova pala, kun täysi ylläpito vaihtuukin yksinäiseen asuntoon ja joutuukin itse hoitaa lapset hakemisineen ja viemisineen ennalta sovittuina päivinä ja vielä maksaa ealtusmaksun eräpäivään mennessä. Joillekin tämä on jopa liikaa, he eivät pysty siihen, tai ainakin kiukuttelevat kuin pienet lapset,joutuessaan tekemään heille kuuluvat asiat.

Oon yhden lapsen yh ja tää ei kyllä eroa parisuhteesta mitenkään muuten kuin että nyt on vaan kahden ihmisen sotkut siivottavana ja pitää laittaa ruokaa vaan kahdelle. Kotona ei huudeta, ei syytellä, ei tarvitse pelätä. Ihana rauha. Mulla on ihana lapsi ja olen hyvä äiti, enkä kaipaa kenenkään sääliä, koska meidän perheessä ei ole mitään säälittävää. Joo, ainoa huono puoli on että viimeksi oon harrastanut seksiä eksäni kanssa. On tarjoutunut tilaisuuksia, mutta haluan seksiä vain parisuhteessa ja nää miehet ei ollut parisuhdemateriaalia.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:12"]Jos parisuhde on ollut onneton tai siihen on liittynyt isoja vaikeuksia, niin toki plussa on se, että pääsee siitä helvetistä eroon.

Jos vertaa yksinhuoltajuutta toimivaan parisuhteeseen, niin ainoa plussa on se, että viikko-viikko systeemillä on joka toinen viikko täysin omaa aikaa harrastaa ja tehdä sitä, mitä ikinä haluaakin tehdä. Lasten kanssa kun tuntuu, että edes liikuntaan ei aika riitä. Miinus on sitten se, että ikävä on kova ja huono omatunto siitä, että ei voi olla lasten elämässä koko ajan mukana.
[/quote]
Ethän sä ole yksinhuoltaja sillon...