Lue keskustelun säännöt.
Nuoret äidit! Tai miksei muutkin
04.03.2015 |
Hei!
Olen nyt 19-vuotias ja pillerit on jätetty pois tuossa kuukausi sitten, nyt vain on tullut ihan kauheasti asioita mieleen ja stressaan niistä, joten ajattelin kysyä viisaammilta neuvoja/mielipiteitä.
Aloitetaan vaikka siitä, että miten olette pärjänneet rahallisesti? Tiedän, että meillä riittävät rahan ihan hyvin kun vauva syntyy, mutta silti huolehdin ihan kamalasti siitä.
Huolehdin myös kovasti siitä, että olisin huono äiti, lapsi inhoaisi minua jostakin syystä, mitä jos saankin keskenmenon, jos saan raskausmyrkytyksen, entäs sitten raskauden jälkeinen masennus. Sekä sata tuhatta muuta syytä/pelkoa, en oikein osaa kuvailla.
Asumme myös aika lailla metsässä, tahtoisin kotisynnytyksen, koska täältä on yli 30km lähimpään sairaalaan ja pelkään, että jos tuleekin syöksysynnytys. En vain saa mistään tietoa kotisynnytyksestä ja hinnoista yms, olisiko jollakin tietoa? Hankaluutena on myös se, että sisällä ei ole juoksevaa vettä, erillisessä rakennuksessa pihalla on, mutta sielläkin vain kylmä vesi, joten padassa pitää lämmittää. Sähkökatkoja on myös suht usein, mitäs jos tarvitsee lämmittää maitoa mikrossa? Ei lasta voi laittaa odottamaan sellaisen takia.
Olen kuitenkin miettinyt vaihtoehdot näihin, pidän sisällä vettä, jonka voin lämmittää sopivaksi kattilassa, maidon voin sähkökatkon aikaan käydä lämmittämässä ulkona pienellä nuotiolla. Hetki menee, mutta vähemmän kuin siinä, että odottaa sähkökatkon loppumista.
Kaikki sukulaiset jaksavat sitä minulle ja miehelleni toitottaa, että olemme AIVAN liian nuoria saamaan lapsia, ei kai nyt vielä olla raskaana, saatte luvan saada lapsia vasta 5vuoden päästä. Anoppi on siis myöntänyt meille luvan lapsiin aikaisintaan vasta tuolloin 5vuoden päästä. Outoa, mutta juuri sitä anoppi kyllä onkin...
Tunnen olevani valmis äidiksi, minulla ja miehellä on selvät sävelet, kuinka lapsi kasvatetaan, kaikki on suunniteltu valmiiksi, suunnitelmat meidän välillämme käyvät yksiin. Tietysti suunnitelmat muuttuvat lapsen syntymän myötä, mutta uskon silti, että selviäisimme.
Eli
1. Miten rahallisesti olette pärjänneet?
2. Onko jollakin tietoa tuosta kotisynnytyksestä?
3. Entäs se, että juoksevaa eikä lämmintä vettä ole, sähkökatkot, pärjääkö täällä lapsen kanssa?
4. Olemmeko liian nuoria vanhemmiksi?
Kovasti nyt siis on mietittävää ja pää aika solmussa, toivottavasti tekstistä saa edes jonkin verran selvää.
Ja kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja vielä jopa vastata!
Kommentit (13)
Ja jos imetät, ei sun tarvi maidon lämmityksiä edes ajatella. Maito myös lämpenee siellä padassa helposti ja nopsasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat oikein vastuulliselta nuorelta.
Olette valmiita, täysi-ikäisiä ja omillanne toimeentulevia joten ette, mikäli olette lapseen valmiita.
Tän lauseen piti mennä Olette kypsiä, täysi-ikäisiä ja omillanne toimeentulevia joten ette, mikäli olette lapseen valmiita.
Ihan kuin ap täällä vastailisi omaan provoonsa.
Olen 27 vuotias äiti ja:
1. Olemme pärjänneet rahallisesti todella hyvin. Tämä johtuu siitä, että olemme ennen lasten hankintaa lukeneet korkeakoulututkinnot ja minulla vakituinen esimiestyö ja mies yrittäjä.
2. En itse lähtisi suosittelemaan kotisynnytystä ainakaan noissa teidän olosuhteissa, sairaalakin useamman kilometrin päässä. Mitä jos jotain menee pieleen tai lapsi tai sinä tarvitte esim välittömästi tehohoitoa tai esim päädytään hätäsektioon?
3. Itse miettisin onko nuo hyvät olosuhteet lapselle. Kun lapsi alkaa kolmelta yöllä huutaa nälkää, niin silloinko alat nuotiota värkätä ja maitoa lämmittää? Tuntuu aika hurjalta ja antaa lapsen huutaa kun kestää. Aikamoista.
4. Olette mielestäni liian nuoria. Asiat kannattaa pedata hyvälle mallille ennen lasten hankintaa. Tarkoitan koulutus, työ, aikuistuminen ja oikeanlaiset asumisolosuhteet lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Rahallisesti pärjätty hyvin koska kummallakin jo ammatit ja työpaikat.
2.Kotisynnytyksestä en tiedä enkä siihen kannusta, kyllä sairaalassa on parempi lapsen ja omankin turvallisuutesi kannalta. Tuo 30km matka sairaalaan on ihan naurettava, meillä matkaa 150km ja hyvin kerittiin. Harvalla esikoinen syntyy niin nopeasti.
3.pesuja voit korvata tarvittaessa kosteuspyyhkeillä mutta kyllä musta kuulostaa hankalalta ilman vettä ja sähköjä. Mut onhan ne tietty ennenkin pärjänneet, kysy mummoltas tähän vinkkejä?;) mut ite en haluis elää noissa olosuhteissa. Maidonlämmitys vinkkejä en osaa sanoa, kun meillä imetys onnistui niin hyvin ettei ikinä ollut pullorallia.
4. Ikä on vaan numero, tää riippuu niin ihmisestä. Jos ootte asian järjellä ajatelleet ja hyvältä tuntuu niin antaa mennä!
-20v mamma
4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:46"]
Oletteko naimisissa?
[/quote]
Vaikuttanee mihin?
ohis.
Moi! Mä sain esikoiseni 18 vuotiaana. Isä häippäsi kuvioista kesken raskauden joten olen nyt kantanut yksin taloudellisen vastuun. Tällä hetkellä olen vielä kotona, eli kelan tuilla, lapsi on 2v. Tähän asti ollaan pärjätty hyvin, ilman toimeentulotukeakin, joka meille kuuluisi (en ole hakenut). Koulua jatkan syksyllä, jolloin tilanne voi käydä vähän tiukemmaksi. Inhottaa elää näin "sossupummina" mutta toisaalta kaikki äidit saavat tietyn aikaa kelan tukia ja lähes kaikki opiskelijat saavat opintotukia. Mutta varmaan pakko on sen toimeentulotuen puoleen kääntyä opiekalujen alettua.
Kotisynnytyksestä en osaa sanoa mitään mutta ensisynnyttäjällä harvemmin on niitä juoksusynnytyksiä, eli kyllä mä sinuna kääntyisin sairaalan puoleen, varsinkin jos kotiolot on tuollaiset. Itselläni, kuten monilla muillakin ensisynnyttäjillä synnytys alkoi hitaasti ja supistuksia ehti tulla noin vuorokauden ennen kuin lapsivesi meni. Siitäkin kului vielä noin 8 tuntia että lapsi oli maailmassa. Eli en usko että sun tarvitsee hätäillä tuollaista :) Toki kaikki on mahdollista mutta kyllä mä näkisin sen sairaalasynnytyksen pienemmäksi riskiksi sun tilanteessas.
Missä ihmeessä te asutte jos teillä ei tule edes juokseva, lämmin vesi sisään? En kyllä tiedä miten lapsen kanssa pärjää. Itse ollaan joskus käyty mökillä kun lapsi oli vielä vauva, niin että on just jouduttu vettä lämmittelemään mutta ei sitä olisi viikonloppua kauempaa jaksanut. Toisaalta, itse olen tottunut näihin mukavuuksiin ja pidän niitä itsestään selvyyksinä. Onhan niitä vauvoja sellaisissakin olosuhteissa joissa vesi pitää kantaa kilometrien päästä. Jos siis tahtoa riittää niin etteköhän te pärjää :) Mutta jos olisin sinä, harkitsisin kyllä muuttoa vähän kaupunkiin päin.
Jos teillä on oikeasti halua ryhtyä vanhemmiksi ja koette pärjäävänne niin ette ole mielestäni liian nuoria :) Varmistakaa vaan että tukiverkostot on kunnossa (niitä tarvii kyllä, jos ei vauva aikana niin jossain vaiheessa elämää). Ja hoitoapua on lähellä. Onhan teillä auto kun asutte noin kaukana lähimmästä sairaalasta? Onko lähellä kouluja/päiväkoteja tms mitä lapsi tarvii tulevaisuudessa? Onko tulevan lapsesi isä töissä? Millä mallilla on sinun opiskelut? Onko jo ammatti ja työpaikka?
Itselläni jäi opiskelut vähän kesken. Lukion suoritin loppuun vauvan kanssa (aikuislukiossa, vanhemmat auttoi vauvan hoidossa, valmistuin vuoden myöhemmin kuin ikätoverini) ja nyt tosiaan niitä jatko kouluja mietin. Ainahan kaikki olisi helpompaa jos olisi koulut käyty ja olisi ammatti, oma talo, rahaa säästössä jne mutta kyllä sitä vähemmälläkin pärjää :)
T: 20-vuotias, 2v tytön äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 18:52"]
Moi! Mä sain esikoiseni 18 vuotiaana. Isä häippäsi kuvioista kesken raskauden joten olen nyt kantanut yksin taloudellisen vastuun. Tällä hetkellä olen vielä kotona, eli kelan tuilla, lapsi on 2v. Tähän asti ollaan pärjätty hyvin, ilman toimeentulotukeakin, joka meille kuuluisi (en ole hakenut). Koulua jatkan syksyllä, jolloin tilanne voi käydä vähän tiukemmaksi. Inhottaa elää näin "sossupummina" mutta toisaalta kaikki äidit saavat tietyn aikaa kelan tukia ja lähes kaikki opiskelijat saavat opintotukia. Mutta varmaan pakko on sen toimeentulotuen puoleen kääntyä opiekalujen alettua.
Kotisynnytyksestä en osaa sanoa mitään mutta ensisynnyttäjällä harvemmin on niitä juoksusynnytyksiä, eli kyllä mä sinuna kääntyisin sairaalan puoleen, varsinkin jos kotiolot on tuollaiset. Itselläni, kuten monilla muillakin ensisynnyttäjillä synnytys alkoi hitaasti ja supistuksia ehti tulla noin vuorokauden ennen kuin lapsivesi meni. Siitäkin kului vielä noin 8 tuntia että lapsi oli maailmassa. Eli en usko että sun tarvitsee hätäillä tuollaista :) Toki kaikki on mahdollista mutta kyllä mä näkisin sen sairaalasynnytyksen pienemmäksi riskiksi sun tilanteessas.
Missä ihmeessä te asutte jos teillä ei tule edes juokseva, lämmin vesi sisään? En kyllä tiedä miten lapsen kanssa pärjää. Itse ollaan joskus käyty mökillä kun lapsi oli vielä vauva, niin että on just jouduttu vettä lämmittelemään mutta ei sitä olisi viikonloppua kauempaa jaksanut. Toisaalta, itse olen tottunut näihin mukavuuksiin ja pidän niitä itsestään selvyyksinä. Onhan niitä vauvoja sellaisissakin olosuhteissa joissa vesi pitää kantaa kilometrien päästä. Jos siis tahtoa riittää niin etteköhän te pärjää :) Mutta jos olisin sinä, harkitsisin kyllä muuttoa vähän kaupunkiin päin.
Jos teillä on oikeasti halua ryhtyä vanhemmiksi ja koette pärjäävänne niin ette ole mielestäni liian nuoria :) Varmistakaa vaan että tukiverkostot on kunnossa (niitä tarvii kyllä, jos ei vauva aikana niin jossain vaiheessa elämää). Ja hoitoapua on lähellä. Onhan teillä auto kun asutte noin kaukana lähimmästä sairaalasta? Onko lähellä kouluja/päiväkoteja tms mitä lapsi tarvii tulevaisuudessa? Onko tulevan lapsesi isä töissä? Millä mallilla on sinun opiskelut? Onko jo ammatti ja työpaikka?
Itselläni jäi opiskelut vähän kesken. Lukion suoritin loppuun vauvan kanssa (aikuislukiossa, vanhemmat auttoi vauvan hoidossa, valmistuin vuoden myöhemmin kuin ikätoverini) ja nyt tosiaan niitä jatko kouluja mietin. Ainahan kaikki olisi helpompaa jos olisi koulut käyty ja olisi ammatti, oma talo, rahaa säästössä jne mutta kyllä sitä vähemmälläkin pärjää :)
T: 20-vuotias, 2v tytön äiti
[/quote]
Heippa!
Kiitos vastauksesta!
Tosiaan, asumme aika kaukana keskustasta, yhteisen päätöksen jälkeen tänne muutettiin, ei enää kestänyt asua kaupungissa. Täällä on kyllä hyvin tottunut tuohon vesien lämmittelyyn ym. joten ei tunnu niin kauhean vaikealta, voihan sitä sitten tottakai muuttaa jos alkaa käymään aivan mahdottomaksi.
Olen kommenttien jälkeen miettinyt myös tuota synnytystä ja taidan sittenkin kallistua sen sairaalan puolelle, on se kyllä turvallisempi ja kaipa sitten ehditään :)
Ja tukiverkostoja riittää, asuvat jopa lähelläkin suuri osa, joten siitä ei ole pulaa :) Lähin päiväkoti ja koulu ovat 10km:n päässä, joten ei kauhean pitkällä :) Ja auto löytyy, tottakai, lähimpään kauppaan on n.25km.
Ja tuleva isä sekä minä molemmat olemme töissä, koulut on suoritettu loppuun aikanaan, nyt vielä ollaan lähdössä opiskelemaan lisää, jos löytyy kiinnostava ala.
Eiköhän täällä tulla pärjäämään, jos uskoa riittää :)
Ap
Toivottavasti saatte pian kuulla parhaita mahdollisia uutisia, ap! Kuulostatte varsin kypsiltä ja hyvin pärjääviltä aikuisilta ihmisiltä :) Minusta on aina ihanaa lukea miten muutkin uskaltavat lähteä tähän nuorena.
22-vuotias 1-vuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 19:55"]
Toivottavasti saatte pian kuulla parhaita mahdollisia uutisia, ap! Kuulostatte varsin kypsiltä ja hyvin pärjääviltä aikuisilta ihmisiltä :) Minusta on aina ihanaa lukea miten muutkin uskaltavat lähteä tähän nuorena. 22-vuotias 1-vuotiaan äiti
[/quote]
Kiitos rohkaisevasta kommentista! Ja kaikille muillekin!
Pakko myöntää, että aika pelottavaa tämä omalla tavallaan on ja vaikeuksia tulee varmasti olemaan kun uutiset julkistetaan, kun on sen aika. Mutta eiköhän se siitä ja yhdessä ainakin sitten pärjätään jos ei muuten. :) Mutta varmasti ei nuo vastoinkäymiset kummankin suvun kanssa haittaa pienen ihmeen kanssa ja kyllähän ne siitä rauhoittuvat :)
Ap
Eli
1. Miten rahallisesti olette pärjänneet?
Ihan mukavasti. Miehellä on oma yritys joka tuottaa mukavasti rahaa, itselläni oli joitakin säästöjä ennen kotiäitiyttä. Ei ole ollut pulaa mistään.
2. Onko jollakin tietoa tuosta kotisynnytyksestä?
30 km ei ole matka eikä mikään. Meillä sairaalaan oli 60 km ja hyvin ehdittiin, harvassa nuo syöksysynnytykset on...:)
3. Entäs se, että juoksevaa eikä lämmintä vettä ole, sähkökatkot, pärjääkö täällä lapsen kanssa?
Mites luulet, kuinka ennen aikoihin on pärjätty. ;)
4. Olemmeko liian nuoria vanhemmiksi?
Olette valmiita, täysi-ikäisiä ja omillanne toimeentulevia joten ette, mikäli olette lapseen valmiita.