Kysymys narsisteille / sosiopaateille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit kuvailla jotain jollainen olet ollut aina? Sama kun sokean pitäisi kertoa miltä tuntuu kun et näe.

Ajatusmaailma on erilainen kuin ei-narsisteilla. Termit narsismi, kontroillifriikki, taloudellinen-alistaminen ovat vain niitä, termejä. En harjoita näitä koska tiedän mitä ne tarkoittavat, nyt vain tiedän millä käytöstä voi kutsua taimiten sen voi määritellä.

Helppoa vastausta mahdoton antaa, mutta kuvaavasti varmaan että välitän vain omista tunteistani, ei minun lähipiirissäni tarvitse olla, poistuakin saa, mutta jos on ja pysyy, pelaa minun ehdoillani.

Miten hyvin läheisesi voivat vai ovatko jo poistuneet kaikki riittävän etäisyyden päähän?

Miten voivat? Mielestäni kuten heidän kuuluukin, onko virallinen termi sitten hyvin? En tiedä. Minun mielestäni voivat ja toimivat kuten kuuluukin. Lähipiiri on iso, ja taloudelliset syyt isoimpana pitää nämä ihmiset lähelläni.

No siis varmaan huomaisit, jos he valittaisivat jatkuvasti jostain, mutta huomaatko mitään lievempiä oireita - vetäytymistä, hiljaisuutta, varovaisuutta, ilottomuutta jne. 

Kyllä tätä huomaa, rivienvälistä, kun se ei "tehoa" tuovat tiettyjä asioita suoremmin esiin. Nämä on helppo tyrmätä ja saada muuttamaan mielensä, jos ei toimi niin uhkailu. Työllistäminen ja sitä kautta toimeentulon turvaaminen ovat isoja neuvotteluvaltteja. Oma maine myös painaa suosittelijana, tai tarvittaessa etenemisen estämisenä. 

Onko kyse vain bisneksestä vai myös perheestä?

Sanotko suoraan ihmisille, että sinun kanssasi toimitaan vain sinun ehdoillasi vai tuleeko se huomata käytännössä?

Sekä että, erittäin menestyvä ja suuresti työllistävä yritysrypäs, konserni, miten haluaa lokeroida.

En koe ärsyttävänä seikkana muistuttaa lähipiiriä tietyistä asioista ja mahdollisista seurauksista, mutta ilmeisesti kaikki tämän kutakuinkin sisäistäneet, koska harvoin näistä asioista keskustellaan. Yleensä alkavat orastavasti tulla esiin muissa yhteyksissä tai rivien välissä, mutta nopeasti loppuukin.

Miltä sinusta tuntuu, kun läheisesi eivät ole niin onnellisia kuin he voisivat olla? Se tuo sinulle tyydytystä, että olet saanut kurjistettua heidän elämäänsä vai ihan sama?

Kuinka onnellinen itse olet? Ja kun veikkaan, ettet ole aidosti onnellinen, haluatko pilata muiden onnen tai oletko kateellinen siitä?

Rehellisesti, muiden onnellisuus on hieman vieras käsite minulle, en koe olevani velvollinen heidän onnellisuudestaan, tai että minun pitäisi sitä heille toivoa. Kuten sanoin, he ovat vapaita lähtemään.

Itse olen suhteellisen onnellinen, tähän kaik kuuluu se perinteinen yrittäjän raatamisen tarina kuinka 24/7 töissä jne.

Vauraus ja vaikutusvalta ovat mielestäni onnelisuuden mittareita. Näiden perusteella olen onnellinen. 

Minusta jokainen meistä tuottaa tähän maailmaan vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin onnea tai pahaa oloa tai montaa muutakin tunnetta eli siinä mielessä ihan jokainen meistä on vastuussa toisten tunteista siinä mielessä mitä tunnetta itse viljelee maailmaan. Ja kyllä, varmasti ovat vapaita lähtemään, mutta tuo ei ole oikein rakentava eikä kestävä asenne. 

Onnen käsite on sinulle täysin erilainen kuin suurelle osalle muita ihmisiä, nuo mainitsemasi ovat menestyksen mittareita, eivät onnen. Rakkaus taitaa myöskin olla vieras käsite?

Osaatko arvioida mikä tapahtuma tai tekijä elämässäsi on muovannut sinusta tuollaisen?

Tämä on aihetta koskevista kysymyksistä ainoa mihin osaan vastata suoraan ja tyhjentävästi: Oma isäni.

Toimin täysin, myös tiedostavasti valinneena, hänen jalanjäljissään. 

Rakkaus, voin sanoa joskus olleeni rakastunut, mutta käsitettä en sen kummemin ala avaamaan, varmasti poikkeaa normaalista ajatusmallista. Naimisissa en ole, omia lapsia ei ole, ikäni saattaisi tulla yllätyksenä joten ei mennä sinne.

Eikö koskaan tunnu yksinäiseltä tai kovalta tai raskaalta? Eikö olisi kivempi nauraa jonkun kanssa sydämensä pohjasta sohvalla ja tuntea lämpöä ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta?

Koetko, ettet ansaitse parempaa? Että olet soturi ja kestät kaiken kuin mies (eikä muidenkaan tule mameroida ja valittaa)? Että sulle ei vaan ole parempaa tiedossa tai koetko, että sinulla on paremmin asiat kuin muilla (ja nyt en tarkoita rahaa vaan sydäntä)?

Rehellisesti, en koe kaipaavani mitään. Taloudellinen vapaus, vaikutusvalta ja sen mukana tuoma mielihyvä, ja minun käsityksni mukaan, onnellisuus. Nautin elämästä. Olen yksin, en yksinänen. Siinä on ero. Seksiä on varmasti enemmän kuin muilla ikäisilläni vakaassa suhteessa olevilla, ystäväpiiri on laaja, joten nauraa sa aina kun haluaa, mutta myös omaa aikaa ja rauhaa saa kun haluaa.

Olen onnellinen, en vaihtaisi mitään nyt kun autokin on juuri vaihdettu.

Kiitos keskustelusta, toivottavasti avasi silmiä. Narsisteja on niin montaa erilaista kuin on ihmisiäkin. Tässä minun näkemystä.

Mielenkiintoinen vastaus. Pari asiaa pisti silmään malliesimerkillisesti. Se että elämä on hyvin pinnallista, sisällyksttömyys ja tyhjyys täytetään pinnallisilla asioilla. Vaikkapa mainitulla mielihyvällä ja seksillä. Seksihän onkin tärkeintä narsistille. Siinä yhdistyy vaikutusvalta, hetken mielihyvä ja saa toisen ihmisen ainakin hetkeksi läheisyyteen, vaikkei muuten läheisyyteen kykene ajatuksen tasolla. Ymmärrys on olemassa, mutta puuttuu kokonaan tunteiden kirjo. Tunteita on mutta ne on mielipaha, loukkaantuminen, kateus, vainoharhat ja viha. Vastauksessa tulee ilmi se että vastaaja on itsetunnoltaan niin vahva että kykeni vastaamaan rehellisesti. Mutta tosiaan mitään ei koe puuttuvan kun autokin on vaihdettu.

Mulla pisti silmään, että hän osoitti hallitsevansa keskustelua osoittamalla sen päättyneeksi. 

Mietin omaa seksihistoriaani kahden narsistin/luonnehäiriöisen kanssa ja niissä oli keskeistä se, että se oli seksiä, ei vuorovaikutusta. Heitä ei kiinnostanut miten minä reagoin eikä koskettaa minua niin, että minä saisin nautintoa. Toinen kyllä tuotti orgasmin joskus tietoisesti, ehkä vaan siksi että saa kokea olevansa riittävän hyvä rakastaja. Mutta siitä puuttui sellainen yhteys, mikä rakastelussa normaalisti on. Ja nämä molemmat olivat kuitenkin suhteita, ei mitään irtojuttuja. Ja nyt toivoisin, etten enää erehtyisi kolmanteen!

Niin se ihmissuhdehan on parhaimmillankin sosiopaatin kanssa veitsenterällä olemista. Yksi pieni sana yksi väärä liike voi saada aikaan sosiopaatissa psykoosin. Sinänsä suuttuminen ja vihaisuus on ihan inhimillisiä tunteita. Muttei sosiopaatin seurassa, on niillä yksinoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin helppoa tuntuu elämä olevan! Ei paljon yöunet mene vaikka uhrin terveys,maine ja koko elämä ont uhottu ja lähes saatu jo hengiltäkin useaan otteeseen! Eikä jää rikoksistaan edes ikinä kiinni, ku non tarpeeksi pirullisen kiero pääpiru heillä!

En silti vaihtaisi siihen tyhjään, onttoon kulissi-elämään omaani, niillä ei ole mitään muuta kuin pahuutta, kostonhimoa, katkeruutta, raivoa ja v ihaa sisällään, säälittäviähän nuo on! Ja voimaa pitää koko ajan hakea muista ihmisistä, yksinään nämä eivät pärjäisi hetkeäkään eivätkä edes yksinään uhriaankaan vastaan, siksi pitääkin liittoutua kaltaistensa kanssa ja rakennella hovit jne. Oikein hyvää Coronaa vaan näillekin mulquille!

Onttoja ja pinnallisia ihmiskuoriahan he ovat, vaikka taitavasti piilottavatkin henkisen tyhjyytensä näennäisen kiiltokuvamaisuuden, materian, statuksen ja titteleiden taakse.

Lähinnä tunnen heitä kohtaan sääliä ja jopa empatiaa.

Niin kuin joku jo mainitsikin, yksin he eivät ole mitään eivätkä oikein siedä vain omaa seuraansa, vaan tarvitsevat "hovin" ympärilleen muistuttamaan (olemattomasta) tärkeydestään.

Etenkin tässä asiassa on sääli sosiopaattia kohtaan sairaus. Et tiedä mihin kykynevät. Empatiseeraamalla annan sosiopaatille ohjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit kuvailla jotain jollainen olet ollut aina? Sama kun sokean pitäisi kertoa miltä tuntuu kun et näe.

Ajatusmaailma on erilainen kuin ei-narsisteilla. Termit narsismi, kontroillifriikki, taloudellinen-alistaminen ovat vain niitä, termejä. En harjoita näitä koska tiedän mitä ne tarkoittavat, nyt vain tiedän millä käytöstä voi kutsua taimiten sen voi määritellä.

Helppoa vastausta mahdoton antaa, mutta kuvaavasti varmaan että välitän vain omista tunteistani, ei minun lähipiirissäni tarvitse olla, poistuakin saa, mutta jos on ja pysyy, pelaa minun ehdoillani.

Miten hyvin läheisesi voivat vai ovatko jo poistuneet kaikki riittävän etäisyyden päähän?

Miten voivat? Mielestäni kuten heidän kuuluukin, onko virallinen termi sitten hyvin? En tiedä. Minun mielestäni voivat ja toimivat kuten kuuluukin. Lähipiiri on iso, ja taloudelliset syyt isoimpana pitää nämä ihmiset lähelläni.

No siis varmaan huomaisit, jos he valittaisivat jatkuvasti jostain, mutta huomaatko mitään lievempiä oireita - vetäytymistä, hiljaisuutta, varovaisuutta, ilottomuutta jne. 

Kyllä tätä huomaa, rivienvälistä, kun se ei "tehoa" tuovat tiettyjä asioita suoremmin esiin. Nämä on helppo tyrmätä ja saada muuttamaan mielensä, jos ei toimi niin uhkailu. Työllistäminen ja sitä kautta toimeentulon turvaaminen ovat isoja neuvotteluvaltteja. Oma maine myös painaa suosittelijana, tai tarvittaessa etenemisen estämisenä. 

Onko kyse vain bisneksestä vai myös perheestä?

Sanotko suoraan ihmisille, että sinun kanssasi toimitaan vain sinun ehdoillasi vai tuleeko se huomata käytännössä?

Sekä että, erittäin menestyvä ja suuresti työllistävä yritysrypäs, konserni, miten haluaa lokeroida.

En koe ärsyttävänä seikkana muistuttaa lähipiiriä tietyistä asioista ja mahdollisista seurauksista, mutta ilmeisesti kaikki tämän kutakuinkin sisäistäneet, koska harvoin näistä asioista keskustellaan. Yleensä alkavat orastavasti tulla esiin muissa yhteyksissä tai rivien välissä, mutta nopeasti loppuukin.

Miltä sinusta tuntuu, kun läheisesi eivät ole niin onnellisia kuin he voisivat olla? Se tuo sinulle tyydytystä, että olet saanut kurjistettua heidän elämäänsä vai ihan sama?

Kuinka onnellinen itse olet? Ja kun veikkaan, ettet ole aidosti onnellinen, haluatko pilata muiden onnen tai oletko kateellinen siitä?

Rehellisesti, muiden onnellisuus on hieman vieras käsite minulle, en koe olevani velvollinen heidän onnellisuudestaan, tai että minun pitäisi sitä heille toivoa. Kuten sanoin, he ovat vapaita lähtemään.

Itse olen suhteellisen onnellinen, tähän kaik kuuluu se perinteinen yrittäjän raatamisen tarina kuinka 24/7 töissä jne.

Vauraus ja vaikutusvalta ovat mielestäni onnelisuuden mittareita. Näiden perusteella olen onnellinen. 

Minusta jokainen meistä tuottaa tähän maailmaan vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin onnea tai pahaa oloa tai montaa muutakin tunnetta eli siinä mielessä ihan jokainen meistä on vastuussa toisten tunteista siinä mielessä mitä tunnetta itse viljelee maailmaan. Ja kyllä, varmasti ovat vapaita lähtemään, mutta tuo ei ole oikein rakentava eikä kestävä asenne. 

Onnen käsite on sinulle täysin erilainen kuin suurelle osalle muita ihmisiä, nuo mainitsemasi ovat menestyksen mittareita, eivät onnen. Rakkaus taitaa myöskin olla vieras käsite?

Osaatko arvioida mikä tapahtuma tai tekijä elämässäsi on muovannut sinusta tuollaisen?

Tämä on aihetta koskevista kysymyksistä ainoa mihin osaan vastata suoraan ja tyhjentävästi: Oma isäni.

Toimin täysin, myös tiedostavasti valinneena, hänen jalanjäljissään. 

Rakkaus, voin sanoa joskus olleeni rakastunut, mutta käsitettä en sen kummemin ala avaamaan, varmasti poikkeaa normaalista ajatusmallista. Naimisissa en ole, omia lapsia ei ole, ikäni saattaisi tulla yllätyksenä joten ei mennä sinne.

Kerro meille rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

No miltä susta tuntuu elää ilman häntää? Ei se niistä sen ihmeellisemmältä tunnu, ei ne sellaisesta mitään tiedä mitä eivät ole koskaan edes osanneet kaivata.

Tämä on varmasti ihan totta. Näkevät vain sellaisen pelkkänä heikkoutena.

Mutta tuo on kuitenkin tosi kylmäävä ja pelottava ajatus näin "normaalin ihmisen" näkökulmasta ajateltuna...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit kuvailla jotain jollainen olet ollut aina? Sama kun sokean pitäisi kertoa miltä tuntuu kun et näe.

Ajatusmaailma on erilainen kuin ei-narsisteilla. Termit narsismi, kontroillifriikki, taloudellinen-alistaminen ovat vain niitä, termejä. En harjoita näitä koska tiedän mitä ne tarkoittavat, nyt vain tiedän millä käytöstä voi kutsua taimiten sen voi määritellä.

Helppoa vastausta mahdoton antaa, mutta kuvaavasti varmaan että välitän vain omista tunteistani, ei minun lähipiirissäni tarvitse olla, poistuakin saa, mutta jos on ja pysyy, pelaa minun ehdoillani.

Miten hyvin läheisesi voivat vai ovatko jo poistuneet kaikki riittävän etäisyyden päähän?

Miten voivat? Mielestäni kuten heidän kuuluukin, onko virallinen termi sitten hyvin? En tiedä. Minun mielestäni voivat ja toimivat kuten kuuluukin. Lähipiiri on iso, ja taloudelliset syyt isoimpana pitää nämä ihmiset lähelläni.

No siis varmaan huomaisit, jos he valittaisivat jatkuvasti jostain, mutta huomaatko mitään lievempiä oireita - vetäytymistä, hiljaisuutta, varovaisuutta, ilottomuutta jne. 

Kyllä tätä huomaa, rivienvälistä, kun se ei "tehoa" tuovat tiettyjä asioita suoremmin esiin. Nämä on helppo tyrmätä ja saada muuttamaan mielensä, jos ei toimi niin uhkailu. Työllistäminen ja sitä kautta toimeentulon turvaaminen ovat isoja neuvotteluvaltteja. Oma maine myös painaa suosittelijana, tai tarvittaessa etenemisen estämisenä. 

Onko kyse vain bisneksestä vai myös perheestä?

Sanotko suoraan ihmisille, että sinun kanssasi toimitaan vain sinun ehdoillasi vai tuleeko se huomata käytännössä?

Sekä että, erittäin menestyvä ja suuresti työllistävä yritysrypäs, konserni, miten haluaa lokeroida.

En koe ärsyttävänä seikkana muistuttaa lähipiiriä tietyistä asioista ja mahdollisista seurauksista, mutta ilmeisesti kaikki tämän kutakuinkin sisäistäneet, koska harvoin näistä asioista keskustellaan. Yleensä alkavat orastavasti tulla esiin muissa yhteyksissä tai rivien välissä, mutta nopeasti loppuukin.

Miltä sinusta tuntuu, kun läheisesi eivät ole niin onnellisia kuin he voisivat olla? Se tuo sinulle tyydytystä, että olet saanut kurjistettua heidän elämäänsä vai ihan sama?

Kuinka onnellinen itse olet? Ja kun veikkaan, ettet ole aidosti onnellinen, haluatko pilata muiden onnen tai oletko kateellinen siitä?

Rehellisesti, muiden onnellisuus on hieman vieras käsite minulle, en koe olevani velvollinen heidän onnellisuudestaan, tai että minun pitäisi sitä heille toivoa. Kuten sanoin, he ovat vapaita lähtemään.

Itse olen suhteellisen onnellinen, tähän kaik kuuluu se perinteinen yrittäjän raatamisen tarina kuinka 24/7 töissä jne.

Vauraus ja vaikutusvalta ovat mielestäni onnelisuuden mittareita. Näiden perusteella olen onnellinen. 

Minusta jokainen meistä tuottaa tähän maailmaan vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin onnea tai pahaa oloa tai montaa muutakin tunnetta eli siinä mielessä ihan jokainen meistä on vastuussa toisten tunteista siinä mielessä mitä tunnetta itse viljelee maailmaan. Ja kyllä, varmasti ovat vapaita lähtemään, mutta tuo ei ole oikein rakentava eikä kestävä asenne. 

Onnen käsite on sinulle täysin erilainen kuin suurelle osalle muita ihmisiä, nuo mainitsemasi ovat menestyksen mittareita, eivät onnen. Rakkaus taitaa myöskin olla vieras käsite?

Osaatko arvioida mikä tapahtuma tai tekijä elämässäsi on muovannut sinusta tuollaisen?

Tämä on aihetta koskevista kysymyksistä ainoa mihin osaan vastata suoraan ja tyhjentävästi: Oma isäni.

Toimin täysin, myös tiedostavasti valinneena, hänen jalanjäljissään. 

Rakkaus, voin sanoa joskus olleeni rakastunut, mutta käsitettä en sen kummemin ala avaamaan, varmasti poikkeaa normaalista ajatusmallista. Naimisissa en ole, omia lapsia ei ole, ikäni saattaisi tulla yllätyksenä joten ei mennä sinne.

Kerro meille rakkaudesta.

Yleinen luonnehdinta narsistin rakkuadesta on pinnallinen kiintymys. Samallainen kuin mihin tahansa esineeseen. Kun esine on tarpeeton sen voi heittää pois ja jos esine ei toimi halutulla tavalla se on ärsyttävää ja se epämiellyttävä toiminta pitää eliminoida millä keinoin tahansa. Näin sanoo oppikirja vastaus.

On omatunto, mutta se on valikoiva. Periaatteessa jos pidän jotain asiaa oikeutettuna ja hyvänä ( eli itse hyödyn siitä ) niin kaikki on hyvin huolimatta siitä miten muut reagoi tai tuntee.

Vierailija kirjoitti:

Sosiopaatti voi kyllä tuntea myös empatiaa, mutta valikoiden. Sosiopatia on enimmäkseen laiminlyödyn kasvatuksen ja lapsuuden turvattomuuden summa.

Tai voi esittää tuntevansa empatiaa, koska siitä on hänelle hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit kuvailla jotain jollainen olet ollut aina? Sama kun sokean pitäisi kertoa miltä tuntuu kun et näe.

Ajatusmaailma on erilainen kuin ei-narsisteilla. Termit narsismi, kontroillifriikki, taloudellinen-alistaminen ovat vain niitä, termejä. En harjoita näitä koska tiedän mitä ne tarkoittavat, nyt vain tiedän millä käytöstä voi kutsua taimiten sen voi määritellä.

Helppoa vastausta mahdoton antaa, mutta kuvaavasti varmaan että välitän vain omista tunteistani, ei minun lähipiirissäni tarvitse olla, poistuakin saa, mutta jos on ja pysyy, pelaa minun ehdoillani.

Miten hyvin läheisesi voivat vai ovatko jo poistuneet kaikki riittävän etäisyyden päähän?

Miten voivat? Mielestäni kuten heidän kuuluukin, onko virallinen termi sitten hyvin? En tiedä. Minun mielestäni voivat ja toimivat kuten kuuluukin. Lähipiiri on iso, ja taloudelliset syyt isoimpana pitää nämä ihmiset lähelläni.

No siis varmaan huomaisit, jos he valittaisivat jatkuvasti jostain, mutta huomaatko mitään lievempiä oireita - vetäytymistä, hiljaisuutta, varovaisuutta, ilottomuutta jne. 

Kyllä tätä huomaa, rivienvälistä, kun se ei "tehoa" tuovat tiettyjä asioita suoremmin esiin. Nämä on helppo tyrmätä ja saada muuttamaan mielensä, jos ei toimi niin uhkailu. Työllistäminen ja sitä kautta toimeentulon turvaaminen ovat isoja neuvotteluvaltteja. Oma maine myös painaa suosittelijana, tai tarvittaessa etenemisen estämisenä. 

Onko kyse vain bisneksestä vai myös perheestä?

Sanotko suoraan ihmisille, että sinun kanssasi toimitaan vain sinun ehdoillasi vai tuleeko se huomata käytännössä?

Sekä että, erittäin menestyvä ja suuresti työllistävä yritysrypäs, konserni, miten haluaa lokeroida.

En koe ärsyttävänä seikkana muistuttaa lähipiiriä tietyistä asioista ja mahdollisista seurauksista, mutta ilmeisesti kaikki tämän kutakuinkin sisäistäneet, koska harvoin näistä asioista keskustellaan. Yleensä alkavat orastavasti tulla esiin muissa yhteyksissä tai rivien välissä, mutta nopeasti loppuukin.

Miltä sinusta tuntuu, kun läheisesi eivät ole niin onnellisia kuin he voisivat olla? Se tuo sinulle tyydytystä, että olet saanut kurjistettua heidän elämäänsä vai ihan sama?

Kuinka onnellinen itse olet? Ja kun veikkaan, ettet ole aidosti onnellinen, haluatko pilata muiden onnen tai oletko kateellinen siitä?

Rehellisesti, muiden onnellisuus on hieman vieras käsite minulle, en koe olevani velvollinen heidän onnellisuudestaan, tai että minun pitäisi sitä heille toivoa. Kuten sanoin, he ovat vapaita lähtemään.

Itse olen suhteellisen onnellinen, tähän kaik kuuluu se perinteinen yrittäjän raatamisen tarina kuinka 24/7 töissä jne.

Vauraus ja vaikutusvalta ovat mielestäni onnelisuuden mittareita. Näiden perusteella olen onnellinen. 

Minusta jokainen meistä tuottaa tähän maailmaan vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin onnea tai pahaa oloa tai montaa muutakin tunnetta eli siinä mielessä ihan jokainen meistä on vastuussa toisten tunteista siinä mielessä mitä tunnetta itse viljelee maailmaan. Ja kyllä, varmasti ovat vapaita lähtemään, mutta tuo ei ole oikein rakentava eikä kestävä asenne. 

Onnen käsite on sinulle täysin erilainen kuin suurelle osalle muita ihmisiä, nuo mainitsemasi ovat menestyksen mittareita, eivät onnen. Rakkaus taitaa myöskin olla vieras käsite?

Osaatko arvioida mikä tapahtuma tai tekijä elämässäsi on muovannut sinusta tuollaisen?

Tämä on aihetta koskevista kysymyksistä ainoa mihin osaan vastata suoraan ja tyhjentävästi: Oma isäni.

Toimin täysin, myös tiedostavasti valinneena, hänen jalanjäljissään. 

Rakkaus, voin sanoa joskus olleeni rakastunut, mutta käsitettä en sen kummemin ala avaamaan, varmasti poikkeaa normaalista ajatusmallista. Naimisissa en ole, omia lapsia ei ole, ikäni saattaisi tulla yllätyksenä joten ei mennä sinne.

Kerro meille rakkaudesta.

Yleinen luonnehdinta narsistin rakkuadesta on pinnallinen kiintymys. Samallainen kuin mihin tahansa esineeseen. Kun esine on tarpeeton sen voi heittää pois ja jos esine ei toimi halutulla tavalla se on ärsyttävää ja se epämiellyttävä toiminta pitää eliminoida millä keinoin tahansa. Näin sanoo oppikirja vastaus.

Mulla tuli mieleen, että olen kuin koira hänelle. Laittoi mulle kotiinsa pedin, pyyhkeen ja kupin ja siinä oli sitten mun tarpeet huomioitu. Koirastaan kyllä oikeasti piti säännöllisesti huolta, minusta kiinnostui lopulta vaan kun halusi seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voit kuvailla jotain jollainen olet ollut aina? Sama kun sokean pitäisi kertoa miltä tuntuu kun et näe.

Ajatusmaailma on erilainen kuin ei-narsisteilla. Termit narsismi, kontroillifriikki, taloudellinen-alistaminen ovat vain niitä, termejä. En harjoita näitä koska tiedän mitä ne tarkoittavat, nyt vain tiedän millä käytöstä voi kutsua taimiten sen voi määritellä.

Helppoa vastausta mahdoton antaa, mutta kuvaavasti varmaan että välitän vain omista tunteistani, ei minun lähipiirissäni tarvitse olla, poistuakin saa, mutta jos on ja pysyy, pelaa minun ehdoillani.

Miten hyvin läheisesi voivat vai ovatko jo poistuneet kaikki riittävän etäisyyden päähän?

Miten voivat? Mielestäni kuten heidän kuuluukin, onko virallinen termi sitten hyvin? En tiedä. Minun mielestäni voivat ja toimivat kuten kuuluukin. Lähipiiri on iso, ja taloudelliset syyt isoimpana pitää nämä ihmiset lähelläni.

No siis varmaan huomaisit, jos he valittaisivat jatkuvasti jostain, mutta huomaatko mitään lievempiä oireita - vetäytymistä, hiljaisuutta, varovaisuutta, ilottomuutta jne. 

Kyllä tätä huomaa, rivienvälistä, kun se ei "tehoa" tuovat tiettyjä asioita suoremmin esiin. Nämä on helppo tyrmätä ja saada muuttamaan mielensä, jos ei toimi niin uhkailu. Työllistäminen ja sitä kautta toimeentulon turvaaminen ovat isoja neuvotteluvaltteja. Oma maine myös painaa suosittelijana, tai tarvittaessa etenemisen estämisenä. 

Onko kyse vain bisneksestä vai myös perheestä?

Sanotko suoraan ihmisille, että sinun kanssasi toimitaan vain sinun ehdoillasi vai tuleeko se huomata käytännössä?

Sekä että, erittäin menestyvä ja suuresti työllistävä yritysrypäs, konserni, miten haluaa lokeroida.

En koe ärsyttävänä seikkana muistuttaa lähipiiriä tietyistä asioista ja mahdollisista seurauksista, mutta ilmeisesti kaikki tämän kutakuinkin sisäistäneet, koska harvoin näistä asioista keskustellaan. Yleensä alkavat orastavasti tulla esiin muissa yhteyksissä tai rivien välissä, mutta nopeasti loppuukin.

Miltä sinusta tuntuu, kun läheisesi eivät ole niin onnellisia kuin he voisivat olla? Se tuo sinulle tyydytystä, että olet saanut kurjistettua heidän elämäänsä vai ihan sama?

Kuinka onnellinen itse olet? Ja kun veikkaan, ettet ole aidosti onnellinen, haluatko pilata muiden onnen tai oletko kateellinen siitä?

Rehellisesti, muiden onnellisuus on hieman vieras käsite minulle, en koe olevani velvollinen heidän onnellisuudestaan, tai että minun pitäisi sitä heille toivoa. Kuten sanoin, he ovat vapaita lähtemään.

Itse olen suhteellisen onnellinen, tähän kaik kuuluu se perinteinen yrittäjän raatamisen tarina kuinka 24/7 töissä jne.

Vauraus ja vaikutusvalta ovat mielestäni onnelisuuden mittareita. Näiden perusteella olen onnellinen. 

Minusta jokainen meistä tuottaa tähän maailmaan vaikutuspiirissään oleviin ihmisiin onnea tai pahaa oloa tai montaa muutakin tunnetta eli siinä mielessä ihan jokainen meistä on vastuussa toisten tunteista siinä mielessä mitä tunnetta itse viljelee maailmaan. Ja kyllä, varmasti ovat vapaita lähtemään, mutta tuo ei ole oikein rakentava eikä kestävä asenne. 

Onnen käsite on sinulle täysin erilainen kuin suurelle osalle muita ihmisiä, nuo mainitsemasi ovat menestyksen mittareita, eivät onnen. Rakkaus taitaa myöskin olla vieras käsite?

Osaatko arvioida mikä tapahtuma tai tekijä elämässäsi on muovannut sinusta tuollaisen?

Tämä on aihetta koskevista kysymyksistä ainoa mihin osaan vastata suoraan ja tyhjentävästi: Oma isäni.

Toimin täysin, myös tiedostavasti valinneena, hänen jalanjäljissään. 

Rakkaus, voin sanoa joskus olleeni rakastunut, mutta käsitettä en sen kummemin ala avaamaan, varmasti poikkeaa normaalista ajatusmallista. Naimisissa en ole, omia lapsia ei ole, ikäni saattaisi tulla yllätyksenä joten ei mennä sinne.

Minua kiinnostaisi kuulla enemmän tuosta rakastumisesta, ja siitä miten sen koit? Millaista se oli verrattuna ns normaaliin olotilaan?

Vierailija kirjoitti:

Adrenaliini saa tekemään. Äly myös. Huvittaa hetken kun muut pelkää. Iha sama ketä.

Pelko on loistava nahkaruoska.

Katson ku ihmiset juoksee ja uskoo mun näytelmää.

Kotona pistän oikean käden housunkaulasta sisään ja leikin mun parhaan ystävän kaa.

Joskus soitan fwb ja Halveksin kunnolla.

Kaljaa on jemmassa ja yrttiä. Pari laitonta asetta.

Ai näitä fantasioita sulla taas vaihteeksi...

Vierailija kirjoitti:

Mietin yhdessä ketjussa, miksi narsisti raivostuu kun sille osoittaa kohteliaisuutta, kiittää tai vie vaikka kukkia. Olen tällä hetkellä narskun "yläpuolella" jos näin voi sanoa, parempi palkka, isompi talo, onnellisempi perhe. Kauhea miettiä tätä näin, mutta mäkin yritän päästä sisään narsistin ajatusmaailmaan.

Hän siis suuttuu nykyään kiitoksesta. Kun olin vielä työtön, hän otti mielellään vastaan kohteliaisuudet ja tuomiset, ja pyyteli niitä lisääkin. Olin silloin vielä hänen narsistinen lähteensä ja lentävä apinansa, ihastelin ja kehuin häntä, vihasin ihmisiä joita hän vihaa, olin pelkkää muovailuvahaa hänelle. Nykyään terapian ja itsetutkiskelun jälkeen seison vihdoin omilla jaloillani elämässäni. Narsku on tämän varmaan havainnut, vaikken ole suoraan sanonut, olen lopettanut apinoinnin.

Voiko olla niin, että narsisti ajattelee kaikkien toimivan ja ajattelevan samoin kuin hän? Kun hänen yläpuolellaan oleva henkilö antaa jotakin hänelle, hän ajattelee sen johtavan kiitollisuudenvelkaan, ja antaja vaatii jossain vaiheessa lahjansa takaisin? Antaja ei toimisi vilpittömästi, vaan hyväksikäyttää lahjan saajaa ennemmin tai myöhemmin. Narskulle itselleenhän palvelukset olivat aina valtapeliä, hän ei koskaan vilpittömästi antanut mitään. Hän vetosi siihen, että minäkin annoin sinulle synttärilahjan ja tässä on kiitos, kun et tule pesemään hänen talonsa ikkunoita etkä edes putsaamaan rännejä, etkä ajamaan ruohoa (300 km päähän, 50-v. terve ihminen).

Eli vastapalvelus piti aina tehdä lahjoistakin, ei ollut ilmaista lounasta. Voiko hän ajatella, että minäkin aion hyötyä hänestä samalla tavalla, ja se ärsyttää? Näkeekö narsku muut "voimakkaat" ihmiset kaltaisenaan? Tämä on ainoa syy minkä keksin, miksi ihminen raivostuu ja ärtyy normaalista kohteliaisuudesta.

He ilmeisesti olettavat, että kohteliaisuus on a) manipulointia tai b) tyhmyyttä. Eli eivät siksi arvosta sitä lainkaan muilta paitsi hovinsa jäseniltä.

Myös itkeminen on heidän mielestään pelkkää manipulointia tai järjen köyhyyttä. He eivät ymmärrä toisen surua, vaan luulevat joko a) manipuloinniksi tai b) hulluksi ihmistä, joka itkee, sillä heille itselleen surun tunteminen on vieras tunne.

Tunnekylmät psykopatiaa hipovat narsistit kuvittelevat, että kaikki muut ihmiset ajattelevat samaan tapaan kuin he itse ajattelevat ja toimivat. Kaiken muun he tuomitsevat järjettömyydeksi, hulluudeksi tai manipuloinniksi. Lisäksi narsistit ajattelevat ihmisistä mustavalkoisesti, joten he halveksivat niitä omasta mielestään "hulluja" ja "manipuloijia" eli erilaisia kuin he itse ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin yhdessä ketjussa, miksi narsisti raivostuu kun sille osoittaa kohteliaisuutta, kiittää tai vie vaikka kukkia. Olen tällä hetkellä narskun "yläpuolella" jos näin voi sanoa, parempi palkka, isompi talo, onnellisempi perhe. Kauhea miettiä tätä näin, mutta mäkin yritän päästä sisään narsistin ajatusmaailmaan.

Hän siis suuttuu nykyään kiitoksesta. Kun olin vielä työtön, hän otti mielellään vastaan kohteliaisuudet ja tuomiset, ja pyyteli niitä lisääkin. Olin silloin vielä hänen narsistinen lähteensä ja lentävä apinansa, ihastelin ja kehuin häntä, vihasin ihmisiä joita hän vihaa, olin pelkkää muovailuvahaa hänelle. Nykyään terapian ja itsetutkiskelun jälkeen seison vihdoin omilla jaloillani elämässäni. Narsku on tämän varmaan havainnut, vaikken ole suoraan sanonut, olen lopettanut apinoinnin.

Voiko olla niin, että narsisti ajattelee kaikkien toimivan ja ajattelevan samoin kuin hän? Kun hänen yläpuolellaan oleva henkilö antaa jotakin hänelle, hän ajattelee sen johtavan kiitollisuudenvelkaan, ja antaja vaatii jossain vaiheessa lahjansa takaisin? Antaja ei toimisi vilpittömästi, vaan hyväksikäyttää lahjan saajaa ennemmin tai myöhemmin. Narskulle itselleenhän palvelukset olivat aina valtapeliä, hän ei koskaan vilpittömästi antanut mitään. Hän vetosi siihen, että minäkin annoin sinulle synttärilahjan ja tässä on kiitos, kun et tule pesemään hänen talonsa ikkunoita etkä edes putsaamaan rännejä, etkä ajamaan ruohoa (300 km päähän, 50-v. terve ihminen).

Eli vastapalvelus piti aina tehdä lahjoistakin, ei ollut ilmaista lounasta. Voiko hän ajatella, että minäkin aion hyötyä hänestä samalla tavalla, ja se ärsyttää? Näkeekö narsku muut "voimakkaat" ihmiset kaltaisenaan? Tämä on ainoa syy minkä keksin, miksi ihminen raivostuu ja ärtyy normaalista kohteliaisuudesta.

He ilmeisesti olettavat, että kohteliaisuus on a) manipulointia tai b) tyhmyyttä. Eli eivät siksi arvosta sitä lainkaan muilta paitsi hovinsa jäseniltä.

Myös itkeminen on heidän mielestään pelkkää manipulointia tai järjen köyhyyttä. He eivät ymmärrä toisen surua, vaan luulevat joko a) manipuloinniksi tai b) hulluksi ihmistä, joka itkee, sillä heille itselleen surun tunteminen on vieras tunne.

Tunnekylmät psykopatiaa hipovat narsistit kuvittelevat, että kaikki muut ihmiset ajattelevat samaan tapaan kuin he itse ajattelevat ja toimivat. Kaiken muun he tuomitsevat järjettömyydeksi, hulluudeksi tai manipuloinniksi. Lisäksi narsistit ajattelevat ihmisistä mustavalkoisesti, joten he halveksivat niitä omasta mielestään "hulluja" ja "manipuloijia" eli erilaisia kuin he itse ovat.

Kyllä narsistit itse itkevät kun on saatava itselleen jotain. Itku on manipulointikeino.

Kysykää Eveltä selviytyjistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin yhdessä ketjussa, miksi narsisti raivostuu kun sille osoittaa kohteliaisuutta, kiittää tai vie vaikka kukkia. Olen tällä hetkellä narskun "yläpuolella" jos näin voi sanoa, parempi palkka, isompi talo, onnellisempi perhe. Kauhea miettiä tätä näin, mutta mäkin yritän päästä sisään narsistin ajatusmaailmaan.

Hän siis suuttuu nykyään kiitoksesta. Kun olin vielä työtön, hän otti mielellään vastaan kohteliaisuudet ja tuomiset, ja pyyteli niitä lisääkin. Olin silloin vielä hänen narsistinen lähteensä ja lentävä apinansa, ihastelin ja kehuin häntä, vihasin ihmisiä joita hän vihaa, olin pelkkää muovailuvahaa hänelle. Nykyään terapian ja itsetutkiskelun jälkeen seison vihdoin omilla jaloillani elämässäni. Narsku on tämän varmaan havainnut, vaikken ole suoraan sanonut, olen lopettanut apinoinnin.

Voiko olla niin, että narsisti ajattelee kaikkien toimivan ja ajattelevan samoin kuin hän? Kun hänen yläpuolellaan oleva henkilö antaa jotakin hänelle, hän ajattelee sen johtavan kiitollisuudenvelkaan, ja antaja vaatii jossain vaiheessa lahjansa takaisin? Antaja ei toimisi vilpittömästi, vaan hyväksikäyttää lahjan saajaa ennemmin tai myöhemmin. Narskulle itselleenhän palvelukset olivat aina valtapeliä, hän ei koskaan vilpittömästi antanut mitään. Hän vetosi siihen, että minäkin annoin sinulle synttärilahjan ja tässä on kiitos, kun et tule pesemään hänen talonsa ikkunoita etkä edes putsaamaan rännejä, etkä ajamaan ruohoa (300 km päähän, 50-v. terve ihminen).

Eli vastapalvelus piti aina tehdä lahjoistakin, ei ollut ilmaista lounasta. Voiko hän ajatella, että minäkin aion hyötyä hänestä samalla tavalla, ja se ärsyttää? Näkeekö narsku muut "voimakkaat" ihmiset kaltaisenaan? Tämä on ainoa syy minkä keksin, miksi ihminen raivostuu ja ärtyy normaalista kohteliaisuudesta.

He ilmeisesti olettavat, että kohteliaisuus on a) manipulointia tai b) tyhmyyttä. Eli eivät siksi arvosta sitä lainkaan muilta paitsi hovinsa jäseniltä.

Myös itkeminen on heidän mielestään pelkkää manipulointia tai järjen köyhyyttä. He eivät ymmärrä toisen surua, vaan luulevat joko a) manipuloinniksi tai b) hulluksi ihmistä, joka itkee, sillä heille itselleen surun tunteminen on vieras tunne.

Tunnekylmät psykopatiaa hipovat narsistit kuvittelevat, että kaikki muut ihmiset ajattelevat samaan tapaan kuin he itse ajattelevat ja toimivat. Kaiken muun he tuomitsevat järjettömyydeksi, hulluudeksi tai manipuloinniksi. Lisäksi narsistit ajattelevat ihmisistä mustavalkoisesti, joten he halveksivat niitä omasta mielestään "hulluja" ja "manipuloijia" eli erilaisia kuin he itse ovat.

Kyllä narsistit itse itkevät kun on saatava itselleen jotain. Itku on manipulointikeino.

Itkevät myös jos on tarve saada oma tahto läpi.

Korjataan. Itkevät myös jotta saisivat oman tahdon läpi.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin yhdessä ketjussa, miksi narsisti raivostuu kun sille osoittaa kohteliaisuutta, kiittää tai vie vaikka kukkia. Olen tällä hetkellä narskun "yläpuolella" jos näin voi sanoa, parempi palkka, isompi talo, onnellisempi perhe. Kauhea miettiä tätä näin, mutta mäkin yritän päästä sisään narsistin ajatusmaailmaan.

Hän siis suuttuu nykyään kiitoksesta. Kun olin vielä työtön, hän otti mielellään vastaan kohteliaisuudet ja tuomiset, ja pyyteli niitä lisääkin. Olin silloin vielä hänen narsistinen lähteensä ja lentävä apinansa, ihastelin ja kehuin häntä, vihasin ihmisiä joita hän vihaa, olin pelkkää muovailuvahaa hänelle. Nykyään terapian ja itsetutkiskelun jälkeen seison vihdoin omilla jaloillani elämässäni. Narsku on tämän varmaan havainnut, vaikken ole suoraan sanonut, olen lopettanut apinoinnin.

Voiko olla niin, että narsisti ajattelee kaikkien toimivan ja ajattelevan samoin kuin hän? Kun hänen yläpuolellaan oleva henkilö antaa jotakin hänelle, hän ajattelee sen johtavan kiitollisuudenvelkaan, ja antaja vaatii jossain vaiheessa lahjansa takaisin? Antaja ei toimisi vilpittömästi, vaan hyväksikäyttää lahjan saajaa ennemmin tai myöhemmin. Narskulle itselleenhän palvelukset olivat aina valtapeliä, hän ei koskaan vilpittömästi antanut mitään. Hän vetosi siihen, että minäkin annoin sinulle synttärilahjan ja tässä on kiitos, kun et tule pesemään hänen talonsa ikkunoita etkä edes putsaamaan rännejä, etkä ajamaan ruohoa (300 km päähän, 50-v. terve ihminen).

Eli vastapalvelus piti aina tehdä lahjoistakin, ei ollut ilmaista lounasta. Voiko hän ajatella, että minäkin aion hyötyä hänestä samalla tavalla, ja se ärsyttää? Näkeekö narsku muut "voimakkaat" ihmiset kaltaisenaan? Tämä on ainoa syy minkä keksin, miksi ihminen raivostuu ja ärtyy normaalista kohteliaisuudesta.

He ilmeisesti olettavat, että kohteliaisuus on a) manipulointia tai b) tyhmyyttä. Eli eivät siksi arvosta sitä lainkaan muilta paitsi hovinsa jäseniltä.

Myös itkeminen on heidän mielestään pelkkää manipulointia tai järjen köyhyyttä. He eivät ymmärrä toisen surua, vaan luulevat joko a) manipuloinniksi tai b) hulluksi ihmistä, joka itkee, sillä heille itselleen surun tunteminen on vieras tunne.

Tunnekylmät psykopatiaa hipovat narsistit kuvittelevat, että kaikki muut ihmiset ajattelevat samaan tapaan kuin he itse ajattelevat ja toimivat. Kaiken muun he tuomitsevat järjettömyydeksi, hulluudeksi tai manipuloinniksi. Lisäksi narsistit ajattelevat ihmisistä mustavalkoisesti, joten he halveksivat niitä omasta mielestään "hulluja" ja "manipuloijia" eli erilaisia kuin he itse ovat.

Kyllä narsistit itse itkevät kun on saatava itselleen jotain. Itku on manipulointikeino.

Itkevät myös jos on tarve saada oma tahto läpi.

Se ei kuitenkaan toimi kun on suhteessa narsistin tai sosiopaatin kanssa. On kyllä erinomainen keino testata puolisoa jos epäilee että on jompi kumpi. Ne suuttuu, ahdistuu tai jättää kokonaan huomiotta. Kannattaa kiinnittää huomiota tapaan millä ne tekee sen. Jos ottaa loukkauksena itseään kohtaan niin aika varma narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiopaatti voi kyllä tuntea myös empatiaa, mutta valikoiden. Sosiopatia on enimmäkseen laiminlyödyn kasvatuksen ja lapsuuden turvattomuuden summa.

Puhutaan kylmästä älyllisestä empatiasta.

Eivät nämä välitä muuta kuin vaikutelmasta jonka antavat ja on sosiaalisesti hyödyllistä osata esittää empaattista. Ja jollain älyllisellä tasolla kyetä ”ottamaan osaa”.

Aika nopeasti heistä kuitenkin tajuaa etteivät oikeasti välitä vittujakaan muusta kuin omasta navastaan.

Ja osa kertoo sen muissa yhteyksissä täysin avoimesti. Eivät he osaa hävetä tunnekylmyyttään, etunahan he sitä pitävät. Syö tai tule syödyksi-maailma, ei siinä hempeilyllä ole tilaa.

Sosiopaatti kyllä oikeasti osaa tuntea empatiaa, koska sen puute ei ole synnynnäinen piirre kuten psykopaateilla. Erona "normaaliin" on se että empatia tosiaan rajoittuu lähimpiin ihmisiin (aina niitä ei tietenkään ole) tai sellaisiin tuttuihin joista pidetään erityisesti.

Jos ihminen ei kuulu lähipiiriin, niin kipu ja kärsimys eivät siinä tapauksessa tietenkään herätä mitään myötuntoa (vaikka näissäkin toki feikataan sellaista, jos kyse on vaikka työkaverista). Itse oon tutustunut tällaiseen henkilöön parhaan ystävän kautta, joten jotain kokemusta on.

Psykopaatilla empaattiset tunteet tosiaan puuttuvat kokonaan, mutta ei sekään sitä tarkoita että muille ihmisille välttämättä haluttaisiin tuottaa tuskaa. Aika moni psykopaatti elää melko neutraalia, tavallista elämää eikä ole kiinnostunut henkisestä tai fyysisestä väkivallasta.

Lista narsistin käytösmalleista:

Mahtailevuus

Huomiohakuisuus

Ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä

Väkivaltainen

Empatian puute

Lapsellisuus

Suuruuskuvitelmat

Manipuloivuus

Epärehellisyys

Pinnallisuus, varakkuuden merkit tärkeitä

Impulsiivisuus

Nöyryyttämishakuisuus (tykkää iskeä heikkoihin kohtiin ja nauttii toisen polvillaan olosta)

Hovin kokoaminen

Mustamaalaaminen

Mahtailu / kerskailu / suuruuskuvitelmat

Mitätöinti

Stalkkeroiminen

Empatiakyvyttömyys tai alhainen sellainen

Valehteleminen

Mustasukkaisuus

Listan avulla on helppo tunnistaa narsistinen käytös. Mitä useampi seikka osuu yhteen käytöksen kanssa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on narsisti.

Kukaan miehistä ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä, eikä osa naisistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin yhdessä ketjussa, miksi narsisti raivostuu kun sille osoittaa kohteliaisuutta, kiittää tai vie vaikka kukkia. Olen tällä hetkellä narskun "yläpuolella" jos näin voi sanoa, parempi palkka, isompi talo, onnellisempi perhe. Kauhea miettiä tätä näin, mutta mäkin yritän päästä sisään narsistin ajatusmaailmaan.

Hän siis suuttuu nykyään kiitoksesta. Kun olin vielä työtön, hän otti mielellään vastaan kohteliaisuudet ja tuomiset, ja pyyteli niitä lisääkin. Olin silloin vielä hänen narsistinen lähteensä ja lentävä apinansa, ihastelin ja kehuin häntä, vihasin ihmisiä joita hän vihaa, olin pelkkää muovailuvahaa hänelle. Nykyään terapian ja itsetutkiskelun jälkeen seison vihdoin omilla jaloillani elämässäni. Narsku on tämän varmaan havainnut, vaikken ole suoraan sanonut, olen lopettanut apinoinnin.

Voiko olla niin, että narsisti ajattelee kaikkien toimivan ja ajattelevan samoin kuin hän? Kun hänen yläpuolellaan oleva henkilö antaa jotakin hänelle, hän ajattelee sen johtavan kiitollisuudenvelkaan, ja antaja vaatii jossain vaiheessa lahjansa takaisin? Antaja ei toimisi vilpittömästi, vaan hyväksikäyttää lahjan saajaa ennemmin tai myöhemmin. Narskulle itselleenhän palvelukset olivat aina valtapeliä, hän ei koskaan vilpittömästi antanut mitään. Hän vetosi siihen, että minäkin annoin sinulle synttärilahjan ja tässä on kiitos, kun et tule pesemään hänen talonsa ikkunoita etkä edes putsaamaan rännejä, etkä ajamaan ruohoa (300 km päähän, 50-v. terve ihminen).

Eli vastapalvelus piti aina tehdä lahjoistakin, ei ollut ilmaista lounasta. Voiko hän ajatella, että minäkin aion hyötyä hänestä samalla tavalla, ja se ärsyttää? Näkeekö narsku muut "voimakkaat" ihmiset kaltaisenaan? Tämä on ainoa syy minkä keksin, miksi ihminen raivostuu ja ärtyy normaalista kohteliaisuudesta.

He ilmeisesti olettavat, että kohteliaisuus on a) manipulointia tai b) tyhmyyttä. Eli eivät siksi arvosta sitä lainkaan muilta paitsi hovinsa jäseniltä.

Myös itkeminen on heidän mielestään pelkkää manipulointia tai järjen köyhyyttä. He eivät ymmärrä toisen surua, vaan luulevat joko a) manipuloinniksi tai b) hulluksi ihmistä, joka itkee, sillä heille itselleen surun tunteminen on vieras tunne.

Tunnekylmät psykopatiaa hipovat narsistit kuvittelevat, että kaikki muut ihmiset ajattelevat samaan tapaan kuin he itse ajattelevat ja toimivat. Kaiken muun he tuomitsevat järjettömyydeksi, hulluudeksi tai manipuloinniksi. Lisäksi narsistit ajattelevat ihmisistä mustavalkoisesti, joten he halveksivat niitä omasta mielestään "hulluja" ja "manipuloijia" eli erilaisia kuin he itse ovat.

Kyllä narsistit itse itkevät kun on saatava itselleen jotain. Itku on manipulointikeino.

Itkevät myös jos on tarve saada oma tahto läpi.

Se ei kuitenkaan toimi kun on suhteessa narsistin tai sosiopaatin kanssa. On kyllä erinomainen keino testata puolisoa jos epäilee että on jompi kumpi. Ne suuttuu, ahdistuu tai jättää kokonaan huomiotta. Kannattaa kiinnittää huomiota tapaan millä ne tekee sen. Jos ottaa loukkauksena itseään kohtaan niin aika varma narsisti.

Kannattaa pyytää tekemään tämän suuntaa antavan testin. https://www.evermind.fi/narsisti-testi/