Näin tänään elämän jonka olisin voinut saada joskus olisin uskaltanut erota.
Olemme olleet nyt 26vuotta naimisissa. Kolme vuotta sitten sain selville että miehelläni oli suhde. Suhde oli jatkunutta melkein vuoden. Samaan mies ilmoitti ettei ole ollut vuosiin tyytyväinen liittoomme.
Murruin täysin.. Yritin kaikkeni silti korjatakseni tilanteen. Mies lupasin lopettaa suhteen mutta ei ollut silti varma haluaako jatkaa avioliittoamme. Useisti mies jäi kiinni yhteydenpidosta tuohon naiseen.
Pelkäsin, pelkäsin tulevaa niin perkeleesti. Jälkeenpäin ajateltuna käyttäydyin kuin mielipuoli.. Sovimme miehen kanssa että muutan pois. Muutinkin ja jopa laitoin eropaperit eteenpäin. Meni aikaa että asuin muualla, tuosta ajasta en kamalasti muista muuta kun pelon. Pelon menettää kaiken.
Puhuimme miehen kanssa minun asettua pari kuukautta muualla mitä teemme. Mies ei edelleenkään ollut varma halusiko jatkaa vai ei. Minä halusin kaiken naivisti vain palaavan ennalleen, halusin eroon pelosta. Jotenkin keskustelumme meni siihen että mies tokaisi ettei ole taloudellisesti järkeä erota.
Tuosta meni vielä kuukausi, sitten muutin takaisin kotiin..
...
Tuosta on nyt 3 vuotta aikaa.. Olin eilen ruokakaupassa ja näin sen.. Näin sen toisen naisen. Hän näytti hyvältä, työnsi lapsen rattaita ja hymyili lapselle. Nainen oli siis 14vuotta nuorempi miestäni.
Heidän luokseen käveli mies joka yhtyi hymyilemään lapselle.
En voinut kuin tuijottaa.. Minulla on taas ollut kuukausi huononpaa ajanjaksoa takana. Vanhat haamut ja arvet kummittelevat öisin. Muistan liian hyvin sen tunteen kun sain heidän suhteen selville.. Miehen sitä edeltävän käytöksen.. Kylmyyden ja halveksunnan.. Joskus olen onnellisempi -en kuitenkaan onnellinen. Haavat ovat liian syvät että ne olisi voinut korjata. Välillä kaikki on ok, välillä ahdistus ja tuska sivaltaa kehon läpi, pumppu hakkaa rinnasta melkein läpi..
...
Nainen huomasi myös minut. Pysähtyi.. Ja hymyili myös minulle. Käänsi rattaat ja lähti miehen kanssa kävelemään toiseen suuntaa. Hän ei katsonut taakse. Minä katson, koko ajan.. Jos en olisi antanut pelolle niin suurta valtaa olisit voinut olla kun tuo nainen- onnellinen. Melkein olin vihainen naiselle Kellä oli jotain mitä koin hänen minulta vieneen, kunnes ymmärsin että itse minä sen mahdollisuuden vein..
...
En tiedä miksi vuodatan tänne- en kai kehtaa muille sanoa. En kehtaa ehkä edes tunnustaa tätä itsellenikään.. Enää en voi syytää kun itseäni.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:20"]Pidin kovasti aloituksesta. Harvemmin saa lukea noin koskettavia tunnustuksia. Voitko jotenkin konkretisoida mitä tuo pelko tarkoittaa sinulle? Entä mitä onnellisuus puolestaan tarkoittaisi? Miksi pelko on hallitsevampi kuin halu onnellisuuteen? [/quote] Se olo mikä valtasi minut kun asuin muualla- ahdistus kun en tiennyt mitä tapahtuu, jäänkö yksin. Onko miehellä vielä se toinen nainen. Ennen kaikkea pelko päästää siitä liitosta irti, vaikka ei kai sitä ollutkaan enää ollut olemassa kuin minun päässäni. Kamala tarve tietää mitä mies tekee. Onnellisuus kai tarkoittaisi että en olisi vain turta tai masentunut. Että olisin kokonainen. Niinkuin sanoin on minulla välillä parempi olo -mutta onnellinen en ole. Hetkittäin hymyilyttää mutta takaraivossa jyskyttää nakertava epävarmuus tai enemmänkin pettymys. Olen pettynyt kaikkeen. Ensin petyin mieheeni. Miksi petti minun.. Petyin itseeni - palasin takasin kuin säälittävä koira... Ilman suurempia aneluita. Minut petettiin uudelleen ja uudelleen kunnes itse pelin itseni. Pelko on konkreettisempi. Se sai otteen. Siitä on niin pitkä aika kun viimeks olin onnellinen että se olo ei enää hahmotu minulle Ap
[/quote]
olet läheisriippuvainen etkä tule ikinä olemaan onnellinen, jos et nyt pistä kaikkea pasaksi (itsesi mukaan lukien).
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:19"]
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
[/quote]
ruikuti ruikuti
[/quote]
Mikset sanonut noin AP:lle, vaikka hän valittaa paljon vähemmästä kuin minä.
[/quote]
Sä oot tuplasti pahempi ruikuttaja. Tuut ruikuttamaan toisen ruikutusketjuun. Ruikuta oma ketjus. Yleensäkkin sun ongelmas ei ole siinä että olet syntynyt Suomeen tai mikä on miesten ja naisten määrä, vaan se että sä olet ruikuttava mies. Kukaan ei jaksa semmosta.
[/quote]
Kyllä se vaan on niin, että naisen on turha tulla mitään ruikuttamaan, kun miehillä on paljon paskempi osa täällä.
[/quote]
Kuten 26 totesi, Suomessa on tilastollisesti enemmän naisia kuin miehiä. Mutta sinulle eivät taida sirpsakat seitsemänkymppiset leskirouvat, joilla on elämänkokemusta ja ihmissuhdetaitoja (sama mies on jaksanut katsella kuolemaansa saakka) kuitenkaan sitten kelvata. ;-) Joskus näitä asioita voisi katsoa vähän sen oman pikku laatikon ulkopuolelta.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:19"]
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
[/quote]
ruikuti ruikuti
[/quote]
Mikset sanonut noin AP:lle, vaikka hän valittaa paljon vähemmästä kuin minä.
[/quote]
Sä oot tuplasti pahempi ruikuttaja. Tuut ruikuttamaan toisen ruikutusketjuun. Ruikuta oma ketjus. Yleensäkkin sun ongelmas ei ole siinä että olet syntynyt Suomeen tai mikä on miesten ja naisten määrä, vaan se että sä olet ruikuttava mies. Kukaan ei jaksa semmosta.
[/quote]
Kyllä se vaan on niin, että naisen on turha tulla mitään ruikuttamaan, kun miehillä on paljon paskempi osa täällä.
[/quote]
Kuten 26 totesi, Suomessa on tilastollisesti enemmän naisia kuin miehiä. Mutta sinulle eivät taida sirpsakat seitsemänkymppiset leskirouvat, joilla on elämänkokemusta ja ihmissuhdetaitoja (sama mies on jaksanut katsella kuolemaansa saakka) kuitenkaan sitten kelvata. ;-) Joskus näitä asioita voisi katsoa vähän sen oman pikku laatikon ulkopuolelta.
[/quote]
Niin ylläri etten ota mitään mummoa, miksi pitäisi ottaa joku 70v kun yksin oleminenkin on parempi. Ainut lohdutus on jos te naiset joudutte kitumaan vanhempana yksin ja kokemaan saman helvetin mitä minä jo nuorena, vaikka epäilen ettei se vanhana enää niin pahalta tunnu kuin riutua koko nuoruus yksin voimakkaampine vietteineen. Toivon että jokainen joka tänne tulee noita "ruikuti ruikuti" viestejään kirjoittamaan eläisi yli 100v ja olisi vähintään sen yli 30vuotta ihan yksin kuten minäkin, voisi sitten miettiä onko se niin kivaa.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:58"]En nyt ihan ymmärtänyt.. Onko ap:n miehellä suhde perheellisen naisen kanssa? Naisella siis lapsi ja mies? Minkä elämän ap olisi voinut saada jos olisi eronnut ja miksi ei enää voi sitä saada?
[/quote]
Tarkoitin että nainen oli rakentanut uuden elämän jota nyt eli silmin nähden onnellisena.
Itse en uskaltanut irrottautua vanhasta... Nyt elän onnettomana.. Jos olisin silloin kolmeen vuotta sitten uskaltan olisin ehkä saannu itseni kasaan ja aloittanut alusta. Nyt jos siihen lähtisin olisi kaikki vaikeat ajat edessä. Ja en uskalla, turvaudu tähä tasapaksuun harmauteen kun hyppäsin hetken pimeyteen
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 21:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:58"]En nyt ihan ymmärtänyt.. Onko ap:n miehellä suhde perheellisen naisen kanssa? Naisella siis lapsi ja mies? Minkä elämän ap olisi voinut saada jos olisi eronnut ja miksi ei enää voi sitä saada? [/quote] Tarkoitin että nainen oli rakentanut uuden elämän jota nyt eli silmin nähden onnellisena. Itse en uskaltanut irrottautua vanhasta... Nyt elän onnettomana.. Jos olisin silloin kolmeen vuotta sitten uskaltan olisin ehkä saannu itseni kasaan ja aloittanut alusta. Nyt jos siihen lähtisin olisi kaikki vaikeat ajat edessä. Ja en uskalla, turvaudu tähä tasapaksuun harmauteen kun hyppäsin hetken pimeyteen Ap
[/quote]
Kai tajuat että vuonna 2018 on taas mennyt kolme vuotta ja mietit miksi et lähtenyt jo vuonna 2015, kun nyt olisi kaikki ohi. Ehkä miehesikin näkee että ette ole onnellisia ja se pettäminen oli yritys siihen että eroaisitte, että saisitte sellaisen riidan aikaiseksi että on pakko erota, kun muuten vaan kidutatte toisianne.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:19"]
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
[/quote]
ruikuti ruikuti
[/quote]
Mikset sanonut noin AP:lle, vaikka hän valittaa paljon vähemmästä kuin minä.
[/quote]
Sä oot tuplasti pahempi ruikuttaja. Tuut ruikuttamaan toisen ruikutusketjuun. Ruikuta oma ketjus. Yleensäkkin sun ongelmas ei ole siinä että olet syntynyt Suomeen tai mikä on miesten ja naisten määrä, vaan se että sä olet ruikuttava mies. Kukaan ei jaksa semmosta.
[/quote]
Kyllä se vaan on niin, että naisen on turha tulla mitään ruikuttamaan, kun miehillä on paljon paskempi osa täällä.
[/quote]
Kuten 26 totesi, Suomessa on tilastollisesti enemmän naisia kuin miehiä. Mutta sinulle eivät taida sirpsakat seitsemänkymppiset leskirouvat, joilla on elämänkokemusta ja ihmissuhdetaitoja (sama mies on jaksanut katsella kuolemaansa saakka) kuitenkaan sitten kelvata. ;-) Joskus näitä asioita voisi katsoa vähän sen oman pikku laatikon ulkopuolelta.
[/quote]
Niin ylläri etten ota mitään mummoa, miksi pitäisi ottaa joku 70v kun yksin oleminenkin on parempi. Ainut lohdutus on jos te naiset joudutte kitumaan vanhempana yksin ja kokemaan saman helvetin mitä minä jo nuorena, vaikka epäilen ettei se vanhana enää niin pahalta tunnu kuin riutua koko nuoruus yksin voimakkaampine vietteineen. Toivon että jokainen joka tänne tulee noita "ruikuti ruikuti" viestejään kirjoittamaan eläisi yli 100v ja olisi vähintään sen yli 30vuotta ihan yksin kuten minäkin, voisi sitten miettiä onko se niin kivaa.
[/quote]
Voin luvata että elän 100 vuotiaaksi, mutta en todellakaan mitenkään ruikuttelemalla. Aion elää kuin Aira Samulin. Tanssin ja nautin hautaan asti. Muuta tuo paska asentees.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Eroa nyt ja rakenna itsellesi uusi elämä ja voit olla vielä joskus onnellinen. Halaus.
Tuntuu mahdottomalta -kuin minulla ei olisi oikeutta.
Pelkään myös sitä pelkoa mikä valtasi minut asuessani yksin.
Jos olisin silloin uskaltanut kaikki se olisi jo takana..
Taas näitä rasittavia aloituksia joita on työläs lukea, sillä jaksoitus puuttuu.
En todellakaan jaksa kahlata näitä jonninjoutavia aloituksia, sillä täällä makeksiminen on vain huvia, näiden sepustusten lukeminen käy jo työstä.
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
Pidin kovasti aloituksesta. Harvemmin saa lukea noin koskettavia tunnustuksia.
Voitko jotenkin konkretisoida mitä tuo pelko tarkoittaa sinulle? Entä mitä onnellisuus puolestaan tarkoittaisi? Miksi pelko on hallitsevampi kuin halu onnellisuuteen?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:19"]
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
[/quote]
ruikuti ruikuti
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:19"]
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
[/quote]
ruikuti ruikuti
[/quote]
Mikset sanonut noin AP:lle, vaikka hän valittaa paljon vähemmästä kuin minä.
Sulla on aivan samat mahdollisuudet kuin kolme vuotta sittenkin. Sä elät kuplassa, jossa kuvittelet että mitään mahdollisuuksia ei ole. Kaikki muut täällä ulkomaailmassa näkee että voit puhkasta sen kuplas tuosta vaan.
Tuo on muuten karua. Mä olen kans joitakin kertoja tutustunut ihmisiin joista tulee mieleen "nuo elää sitä mihin mä tähtäsin ja olisin päässyt jos..."
Vanhana ja viisaana täytyy sanoa että on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Hulluutta sitoutua liian nuorena liian keskinkertaiseen puolisoon. Tukea antava, sparraava kumppani on varmaan parasta mitä voi saada
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:19"]
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
[/quote]
ruikuti ruikuti
[/quote]
Mikset sanonut noin AP:lle, vaikka hän valittaa paljon vähemmästä kuin minä.
[/quote]
Sä oot tuplasti pahempi ruikuttaja. Tuut ruikuttamaan toisen ruikutusketjuun. Ruikuta oma ketjus. Yleensäkkin sun ongelmas ei ole siinä että olet syntynyt Suomeen tai mikä on miesten ja naisten määrä, vaan se että sä olet ruikuttava mies. Kukaan ei jaksa semmosta.
En ymmärtänyt kirjoituksestasi mitään. Mitä olisit voinut saada erotessasi? Sen toisen naisen elämänkö vai miehen? Miten se olisi mahdollista?
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:19"]
Sulla on sentään edes joskus ollut joku mahdollisuus. Itse synnyin mieheksi Suomeen missä on miehiä huomattavasti enemmän kuin naisia ja minulle ei edes ole olemassa täällä ketään naista jolle minä kelpaisin. Synnyin ilman edes mahdollisuutta mitä pilata. Olisit iloinen että sulla sentään oli kortit millä pystyi edes pelaamaan, vaikka hävisit.
[/quote]
ruikuti ruikuti
[/quote]
Mikset sanonut noin AP:lle, vaikka hän valittaa paljon vähemmästä kuin minä.
[/quote]
Sä oot tuplasti pahempi ruikuttaja. Tuut ruikuttamaan toisen ruikutusketjuun. Ruikuta oma ketjus. Yleensäkkin sun ongelmas ei ole siinä että olet syntynyt Suomeen tai mikä on miesten ja naisten määrä, vaan se että sä olet ruikuttava mies. Kukaan ei jaksa semmosta.
[/quote]
Kyllä se vaan on niin, että naisen on turha tulla mitään ruikuttamaan, kun miehillä on paljon paskempi osa täällä.
Se voi sama olla edessä tuollakin naisella 14 v kuluttua, jos karma iskee. Sinun tilanteeseesi en oikein osaa sanoa mitään. Ehkä voisit tietyllä tavalla koettaa itsenäistyä, vaikka miehen kanssa olisitkin vielä. On helpompaa, kun ei ole niin haavoittuvainen riippuvuutensa takia.
Ap, olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Taustalla pettämistä ja valehtelua monta vuotta. Roikuin mukana koska pelkäisin että omillanikin olisin yksinäinen ja surullinen, jotenkin turvaton. Mielessäni olimme aina me, en muistanut että olen myös minä.
Mutta repäisin ja lähdin. Saatoin itkeä edelleen menneitä asioita, mutta hiljalleen ne kaikki jäi taakse. En ollut yhtään sen yksinäisempi, surullisempi tai turvattomampi. Päinvastoin, tajusin olevani vahva ihminen, mutta huono parisuhde talloi alleen minun luonteeni ja kiinnostukseni muuhun maailmaan.
Lähteminen oli elämäni paras päätös. Nyt olen taas minä. Ja onnellinen.