toisen omaisuutta vai yhteistä
On alkanut ahdistaa, että mies keksii koko ajan, että mihin en saa koskea hänen omaisuudestaan. Aiemmin käytettiin yhteisiä astioita ja haarukoita, mutta mies suuttui kun olen hänen mielestä hukannut niitä jonnekin.
Pitäisi varmaan erotella pyyhkeetikin kaappiin niin etten ota vahingossakaan miehen. Tosin mies käyttää minun pyyhkeitä.
Jos mies on ostanut esim. mehua ja juon sen, niin saattaa huomauttaa että se oli hänen. Sitten kuitenkin vaatii tekemään ruokaa enkä sano, että älä syö, koska se oli minun tekemääni. Tuntuu, että asiat menevät ihan naurettavaksi näiden suhteen.
Ei tunnu ollenkaan siltä, että perheenä käytäisiin vaikka ostamassa yhteiset ruoat vaan kumpikin ostaa omia.
Pitäisikö vain lakata syömästä niitä, mitä mies ostaa ettei tule huomauttamista ja tehdä ihan omat ruoat ja eväät.
Olen alkanut kammota kaikkea mikä liittyy miehen omaisuuteen esim. auton käyttöä, kun on siitäkin niin tarkka. Maksan aina käyttämäni bensat ja muut ja kerran kun mies taas jostain valitti, pistin miehen tilille sellaisen summan rahaa , että korvaa varmasti kaikki mahdolliset aiheuttamani "vahingot" .
Jos auto on niin tärkeä niin voisi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ei halua antaa sitä muille. Olenhan tullut toimeen ilman autoa ennenkin , ehkä sitten pitäisi harkita omaa jossain vaiheessa, mutta kiristyksen välineeksi en anna auton jäädä.
Tuntuu tyhmälle, että aina olisi ikäänkuin palveluksen velkaa miehelleen. Suhteenhan pitäisi olla sellainen, että toista tuetaan ja halutaan parasta toiselle.
Mies esittää jotenkin kauhea vahvaluontoista ja sellaista että kukaan ei jyrää hänen ylitseen.
Tuntuu, että se menee vähän liiallisuuksiin vaikka juuri noissa asioissa, että mikä on kunkin omaisuutta.
Jos esim. naulakossakin on hän mielestääni liikaa minun takkeja, ei pyydä että siirtäisin osan vaikka kaappiini vaan ottaa ne ja saattaa kantaa ne vaikka keskelle huoneeni lattiaa. Samoin kantaa koriste-esineeni pois näkyviltä vedoten siihen, että on tukkoista ja puuttuu yleensäkin sellainen käytös, että pyydetään toista tekemään jotain sen sijaan, että ikään kuin väkisin heitetään vaikka vaatteet lattialle.
Miten tähän voisi enää puuttua?
Kommentit (28)
MIksi sä olet tuollaisen miehen kanssa? KUulostaa todelliselta itsekkäältä idiootilta!
Jos et pääse heti lähtemään hänen luotaan, niin teet selvät rajat. Et koske tai käytä hänen tavaroitaan, mutta hänkään ei todellakaan saa syödä sun tekemiä ja ostamia ruokia. Valitat niistä ihan samallalailla kuin hän sulle. Sanot, että jos sä et saa juoda hänen mehujaan, tehköön itse omista aineistaan ruokansa.
Sinuna kyllä alkaisin heti katsomaan uutta asuntoa. Äläkä sano, että pärjää, ei ole rahaa jne. Kyllä pärjäät ja hetken päästä huomaat kuinka hyvin sun asiat onkaan ilman sitä idioottia.
Henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Muuta pian pois. Ajanmyötä tuollaisella saattaa olla mahdollisuus muuttua fyysiseksi väkivallaksi, kun ihminen on ensin henkisesti nujerrettu.
Ihan oikeasti, mieti tätä suhdetta, oletko muka onnellinen? Et varmasti. Se on tunne, sitten järki: Miehellä on luultavasti persoonallisuushäiriö ja se ei ikinä parane. Hän ei siis ole syyntakeeton kuten vaikkapa näkyvämmin mielisairaat, jotka ovat useimmat hoidettavissa. Hän on luonteeltaan hullu näin kansankielellä --> häntä ei voi muuttaa. Et sinä, ei kukaan, ei ammattilaiset, ei mikään elämänkokemus. Hän tullee menemään vaikeammaksi koko ajan iän myötä, koska persoonan piirteet tuppaavat meillä kaikilla iän myötä kärkevöitymään. Sinulla on joku heikko kohta, mikä tuntee vetoa häneen. Ja samasta syystä hän tahtoo olla kanssasi. Olet sopivan nöyrä. Vahvista itseäsi ja valmistaudu lähtemään. Tee nämävalmistelut ja varsinainen lähtemisesi oman turvallisuutesi takia salassa. Jos jäät, uhriudut ja mahdollisista lapsistanne tulee myös uhreja. Jokainen päivä hänen kanssaan rikkoo sinua lisää. On olemassa myös paljon terveitä miehiä, joilta saat sen hyvän ja enemmän, mitä tältä nykyiseltä. Ole rohkea ja laita itsesi etusijalle! Onnea matkaan ja parempaa elämää!
Pahinta on, että kukaan ei uskoisi varmaan , jos kertoisin, että mitkä olivat syyt mahdolliseen eroon. En jotenkin tiedä enää mitä mies elämältään haluaa. Tuntuu että arvot ovat vain rahassa ja siinä miten sitä saadaan mahdollisimman paljon elämiseen. Juttelee yleensä vain kavereiden kanssa töistään ja kavereiden suunnitelmista. Kyllä kai jokainen nyt ymmärtää, että vaikka on kaverit , on se puoliso se , jonka kanssa yhteinen arki pitäisi rakentaa ja jos siis puuttuu kokonaan suunnittelu puolison kanssa niin kyllä, hälytyskellot soivat minullakin.
Ei jotenkin tunnu siltä, että sitä yhteistä arkea enää onkaan. Mies vain kiiruhtaa töihin ja ei mitään puhetta koskaan , että tehtäisiin vaikka illalla jotain yhteistä.
Eilen muistin, miten kivaa meillä oli joskus , sillon kun tavattiin ja tuli itku silmään, kun miestin, että miksi ei enää ole sellaista.
Miksi arjesta tuli yhtäkkiä sellaista että miestä alkoi vituttamaan oma työnsä ja sitten haukkuin myös minun työni.
Tuota työ saarnaa kuulen lähes päivittäin kuinka paskaa kaikki on ja kuinka paskat ovat kaikki järjestelmät sun muut. Jos työ ei miellytä, miksi ei voi hakea muuta.
Tuntuu,että minustakin on tullut hirveän negatiivinen ihminen, kun toinen koko ajan käyttää negatiivisia ilmauksia ihmisistä ja asioista. Luulen että miestä tai hänen ajatuksiaan ei voi muuttaa.
En usko, että mies olisi väkivaltainen, mutta tunnen kyllä itseni henkisesti nujerretuksi. Minulla ei ole ollenkaan samanlaista auktoriteettia sanoa miehelle jotain, kun hän sanoo minulle. Jos joskus olen korottanut ääntäni, mies vaatii puhumaan hiljaisella äänellä ennenkuin kuuntelee. Itse hän saattaa sanoa hyvin voimakkaalla äänellä jotain. En jaksa enää edes riidellä , koska se on turhaa.
Ehkä en ole halunnut nähdä, , että suhde ei ole enää sellainen kuin joskus oli.
Kyllähän ihmiset muuttuvat. Kurjaa vain, että tällaiseen suuntaan.
Miksi on niin tärkeää esittää jotain äärettömän vahvaa miestä, jonka ylitse ei mikään jyrää.
oot ilmeisesti loisinut sen verran paljon sen lompakolla, että alkaa kamelinselkä katketa.
No en kyllä ole, minut on kasvatettu niin, että naisella pitää olla oma ammatti ja toimeen tulo. Kenenkään rahoista en ole riippuvainen enkä niitä tarvitse.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:35"]
oot ilmeisesti loisinut sen verran paljon sen lompakolla, että alkaa kamelinselkä katketa.
[/quote]
Ihan samaa mietin myös. Taitaa olla muuten aika yleistä, että naiset käyttää miesystävänsä omistamaa autoa ja välillä antaa muutaman euron bensarahoja. Se on naisten mielestä ihan ok, vaikka autoon menee ostaessa helposti 20.000 ja sen jälkeen kaikki kulut vähintään 500/kk.
vallankäyttöä....