Paras työhaastattelusi?

Tuleva, nuorempi esimieheni haastatteli minua. Oli vähän jäykkä ja ujon oloinen. Sain työpaikan.

Ja nyt tuo on ollut mun mieheni jo 20v:) Oli rakastunut jo haastatteluhetkellä... tosin kertoi vasta 1,5 vuoden päästä.

Ehdottomasti paras haastattelu alkoi sillä, että yksi kolmesta haastattelijasta sanoi "huomasin ilokseni, että olit hakenut tätä paikkaa". Olin aiemmin päässyt haastatteluun muutaman kuukauden sijaisuuteen toiseen työhön, jossa yksi haastattelijoista oli tämä samainen ihminen. Vaikka se haastattelu meni valtavan hyvin, ei minua kuitenkaan valittu. Uusi paikka oli myös muutaman kuukauden mittainen, jota jatkettiin sitten vuodella ja sitten minut vakinaistettiin.

Parhaat työhaastattelut ovat sellaisia, joissa tuntuu heti, että näitten ihmisten kanssa ollaan henkisesti samalla aaltopituudella. Näistä olen saanutkin yleensä paikan. Muutama ylimielinen tai asiatonkin on osunut kohdalle, ja niitä en mielelläni muistele.

Tuleva pomoni pyyhälsi työhuoneeseeni, istui pöydän kulmalle ja totesi, että "ai se olitkin sinä". Ei se mitään, olisin mä palkannut teistä kumman vaan. Meitä siis oli ko. alaa opiskelemassa kaksi nuorta naista miesten joukossa.

Olen käynyt lukuisissa haastatteluissa vuosien saatossa. Huomionarvoista on se, miten vähän siellä joukossa on niitä tilanteita, joista on jäänyt hyvä mieli. Surullisen usein haastattelijat ovat aivan pihalla siitä, miten tilanteessa tulisi käyttäytyä. Esimerkiksi erästä asiakaspalveluvirkailijan tehtävää hakiessa yksi haastattelijoista intoutui naljailemaan lukion päästötodistuksen matikan numerolleni, joka nyt sattui olemaan se paperin ainoa 7, kun muut arvosanat ovat joko ysiä tai kymppiä. Vähän asiatonta mielestäni, kun ottaa huomioon, ettei kyseisessä työtehtävässä tarvittu matemaattisia taitoja lainkaan.

Kerran taas haastattelu suoritettiin lounaan ääressä, ihan haastattelijan ehdotuksesta. Kiva muuten, mutta tämä "haastattelija" vetosi lounaan päätteeksi kamalaan kiireeseen, poistui hätäisesti paikalta ja jätti minut selvittämään laskua. Todennäköisesti en saanut paikkaa, sillä "haastattelija" ei koskaan enää vastannut puheluihini...

Mielenkiintoinen kokemus oli myös se, kun hain töihin erääseen rekrytointifirmaan. Haastattelijat, 2 kpl, olivat haastattelun alussa ihan ulkona siitä, miksi edes olivat kyseisessä neukkarissa. Toinen saapui paikalle myöhässä. Sen jälkeen kuulin, kun supisivat, että kuka tämä haastateltava nyt on, missä sen paperit ovat ja että minkä työpaikkailmoituksen version mukaan olen tehtävään hakenut. Tämä viimeksi mainittu sai selityksensä, kun haastattelijat alkoivat luetella erinäköisiä vaatimuksia tehtävään palkattavalle, joita ei sanallakaan ollut mainittu siinä työpaikkailmoituksessa, jonka perusteella olin hakenut. Hivenen epäammattimaista. Mutta toisaalta, eipä hirveästi harmittanut, kun en tullut valituksi.

Mulla on kahta lukuunottamatta ollut vain hyviä haastatteluja.

Ensimmäisessä huonossa haastattelija kyseli epäolennaisuuksia (horoskooppimerkkiä, avopuolison työtä, tykkäänkö kissoista yms.) ja kyseessä oli ihan simppeli assistentin paikka teknisellä alalla.

Toisessa huonossa haastattelija oli ihan pihalla, eikä ollut lainkaan perehtynyt esimerkiksi ansioluetteloon. Kysyi mm. että onko mulla kokemusta vastaavasta työstä (kyllä, viisi vuotta ja se näkyi siellä CVssä) ja puolivälissä haastattelua kutsui minua väärällä nimellä :D Hakuprosessi oli muutenkin huonosti toteutettu, lopulta olisin saanut paikan mutta kerkesin onneksi saamaan paremman haun vain jatkuessa kuukausikaupalla.

Hyvissä haastatteluissa on tosiaan aina päässyt helposti samalle aaltopituudelle haastattelijan kanssa ja juttua riittäisi muustakin kuin vain töistä :)

8, onkohan kyseessä sama rekryfirma kuin mun kokemuksessa? :D

Terkuin 9

Kasin kokemukset ovat tapahtuneet pohjoisemmassa osassa Suomea...

Saa listata myös huonoja.. Niitä kun tuntuu olevan. Ainakin eräs rekryfirma haki itselleen assaria ja prosessi oli ala-arvoinen.

Minulla on harvinainen ja eksoottinen koulutus parin muun koulutuksen ohella. Aina se otetaan huvittuneena esille, ei mitään hienotunteisuutta sen suhteen, että olen ollut monivuotisen koulutuksen verran motivoitunut alaan perehtymään. Hiljattain menin vielä selittelemään alan opiskelua perhetaustallani, eli tuli ilmaistua sekin, että naureskelivat koko perheelleni. Se oli kyllä haastattelijan vika: hän kysyi mistä ihmeestä jollekin voi tulla edes mieleen tällainen. Koulutusala on ihan kunniallinen ja aito työala, mutta koulutusryhmät ovat pieniä kun tarvekin on pieni.