Montako kertaa hyväksyisitte tämän?

Yksi syntymäpäivä tai joulu voisi vielä mennä, jos hänellä olisi joku selitys, mutta seuraava olisi jo liikaa. Eli ei voisi olla vuosien suhdetta sellaisen ihmisen kanssa.

Vähän yli 25 vuotta olen jo tuollaista "sietänyt". En tarvitse lahjoja ja olen tämän jo suhteen alussa erittäin selkeästi kertonut.

No riippuu huomioiko mitenkään muuten? Jos tekee kotihommia, tuo leipää pöytään, maksaa laskut ja on hyvä isä lapsille, en itse ainakaan tarvitsisi mitään lahjoja tuon lisäksi. Oma ukko lämmittää ja harjaa mulle talvisin auton käyttöön, levittää pyykit narulle, jos käsi on kipeä, kokkailee hyvää ruokaa, laittaa cappuccinot ja tekee voikun. Paljon ihania asioita. 

Minä voisin sitten itse vaikka muistaa hääpäivät, synttärit jne. ja tarjota vaikka kakkukahvit jne.

Onko ne lahjat tae välittämisestä. Eikö rakkaudentunnustus ja muut teot riitä. Moniko antaa suukon lähtiessään...

Mun eksä oli huono ostamaan lahjoja. Välillä aina synttärinä tai jouluna jäin lahjatta, jotenkin sitä vain ymmärsi. En mitään isoa siis odottanutkaan ylipäänsä ikinä, olisi riittänyt edes se, että olisi jollain tavalla muistanut. Mutta hän oli saanut taas omalta isältään sen mallin, että mies ei lahjoja ostele ja jatkoi sitten sitä perinnettä tiedostamattaan. Aika kauan oltiin yhdessä, melkein liiankin kauan, yli 25 vuotta seurustelun alusta laskien.

Noh, nyt eron jälkeen sitten ilmeisesti osaa ainakin tyttärelle ostaa lahjoja, tai sitten tytär osaa lahjoja isältään pyytää.

Mieluummin ei lahjoja. Aina ne ovat olleet vääränlaisia. Jopa kukat. Miehen maku eroaa täysin omastani.

Te jotka haluatte/vaaditte lahjoja, toimiiko vastavuoroisesti?

Jos tuo on yhteisesti sovittu, että noin toimitaan, niin mikäs siinä?

Olen iloinen jos en saa mitään.

Ihmisillä on liikaa tavaraa ja kuluttamiseen ja turhan osteluun yllytetään muutenkin aivan liikaa.

Lahjoiksi kelpaa enemmän kuin hyvin halaukset, kahvinkeitto, avun tarjoaminen, renkaiden vaihto autooni jne.

Ap on itse huomioinut niin joulut, syntymäpäivät ja nimipäivät. Mies ei koskaan. Yksi syy lisää vaihtaa miestä. Emme asu yhdessä. Ei huomioi muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen jos en saa mitään.

Ihmisillä on liikaa tavaraa ja kuluttamiseen ja turhan osteluun yllytetään muutenkin aivan liikaa.

Lahjoiksi kelpaa enemmän kuin hyvin halaukset, kahvinkeitto, avun tarjoaminen, renkaiden vaihto autooni jne.

Sama täällä. Tankattu auto on aika kiva juttu. Siinä on ajateltu minua.

Olen nähnyt tuskissaan kärvisteleviä miespoloisia, jotka miettivät ennen merkkipäivä mitä sitä taas ostais. Minultakin on kaverit tulleet kyselemään, ja on yhdessä pähkäilty. Olen sanonut, että itse haluaisin lahjakortin. Onko sitten tunteetonta tai ei, mutta ei ainakaan pettymys.

Synttärikukan olen aina saanut, mutta hääpäivänä ja jouluna en mitään.

Ystävälläni on tuollainen mies.

Ystäväni ostaa itselleen lahjat pariskunnan yhteiseltä tililtä. He ovat yrittäjiä.

Koomista on, että mies odottaa, että hänelle ostetaan lahjoja. :D

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse huomioinut niin joulut, syntymäpäivät ja nimipäivät. Mies ei koskaan. Yksi syy lisää vaihtaa miestä. Emme asu yhdessä. Ei huomioi muutenkaan.

Se mitä sinä teet, on sinun asia. Jos ostat krääsää, niin ok, se on sinun valinta, mies voi valita toisin. Meillä on sovittu, että emme ostele koskaan turhuuksia. Kumpikin saa ostettua omat juttunsa halutessaan ja se riittää. Meillä on joka ikinen päivä mukavaa ja rakkautta riittää, yhdessä olemme olleet 25 vuotta.

Jos ei itsekään odota lahjoja ja on muuten hyvä puoliso, niin eipä tuolla ole mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen jos en saa mitään.

Ihmisillä on liikaa tavaraa ja kuluttamiseen ja turhan osteluun yllytetään muutenkin aivan liikaa.

Lahjoiksi kelpaa enemmän kuin hyvin halaukset, kahvinkeitto, avun tarjoaminen, renkaiden vaihto autooni jne.

Meillä halaukset, kahvinkeitto ja avun antaminen ovat ihan arkipäivää, itse ainakin haluan antaa lahjaksi kumppanille jotain hieman spesiaalimpaa. Ei sen lahjan tarvitse kuitenkaan mitään turhaa olla, voi olla esim. jokin yhteinen elämys tai matka jne. 

Siedin sellaista miestä seitsemän vuotta. Tosin se ei ollut ainoa syy eroomme mutta liittyi olennaisena osana koko suhteen tunnemaailmaan.

Mies odotti lahjoja, mutta kun ei ollut (ja usein näin) mieleinen, haukkui häikäilemättä.

Tosin osti joululahjan, mutta se oli aina joku käytännöllinen kuten kerran musta pata, kerran puuronkeitin.  Ja tähän liittyi aina olennaisena osana se, että hinta piti toitottaa jo ennen Joulua.

Näin paljon olen maksanut sinun lahjastasi. Mieluummin sitten kyllä oli ilman.

Hän teki kotitöitä kuten imuroi tai laittoi ruokaa, mutta tässä häiritsi se että jos olin siivonnut hänen piti mennä korjaamaan työni jälkeä. Siis esim. imuroimaan uudelleen. Ruoanlaittoon en puuttunut, saipa mieleistään ja ihan hyvää ruokaa se oli.

Teidän että hänen lapsuudenkotinsa oli ankea paikka kasvaa, kaipa sen jonkinlaisen trauman sitten oli jättänyt.