Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkoholismin mahdollistaminen omalla käytöksellä
03.03.2015 |
Mun mies juo JOKA viikko noin 24-30 annosta alkoholia. Käy töissä, eikä ole krapulan takia ollut poissa. Mielestäni hän on alkoholisti, omasta mielestään ei.
Miten tällaisen tapauksen saa ymmärtämään, että kuvatunkaltainen alkoholinkäyttö ei ole hyväksi? Kun hänen mielestään ei ole minkäänlaista ongelmaa.
Olen kokeillut perinteiset kiristys, uhkailu, lahjonta jo alussa ja totesin ne täysin turhiksi. Sen jälkeen pidin tarkkaa kirjaa hänen juomisistaan (helppoa, koska juo aina kotona) ja tämän kirjanpidon perusteella valaisin kuinka helvetisti rahaa uppoaa alkoholiin. Ei mitään vaikutusta.
Nyt tulee paskaa niskaan kun kerron, että olen vielä mennyt tekemään lapsen hänen kanssaan. Juu, näin on. Tiesin juomiskäyttäytymisestä ja siitä huolimatta. En onneksi ollut niin naiivi, ettenkö olisi tiennyt ettei lapsi mene juomisen edelle, osasin odottaa tulevaa.
Mies ei koskaan käyttäydy aggressiivisesti, vaikka olisi kuinka paljon juonut. Ongelmana on enemmänkin osallistumattomuus lapsen hoitamiseen. Koko viikon tissuttelee, mutta viikonloppuna on niin pahassa krapulassa, että sängyssä menee pitkälle iltapäivään eikä osallistu ollenkaan/hyvin vähän.
Olen uhannut erolla monesti, jos ei vähennä juomista. Oikeasti en halua erota, haluan vain miehen olevan isä lapselleen ja pysymään terveenä. Ehkä uhkaukseni ei siksi ole tarpeeksi uskottava, kun se ei tule sydämestä.
Tiedän, että mahdollistan hänen alkoholin käyttönsä jatkumisen, mutta minussa ei ole naista oikeasti lähtemään ja katsomaan kumman valitsee: perheensä vai alkoholin.
Ei tässä muuta, kivittäkää.
Kommentit (11)
Kato areenalta dokumentti yläkerran tuula (muistaakseni se oli tuula) ja mieti haluatko oman elämäsi olevan sellaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivitän. Omalle elämällesi saat tehdä mitä vain, ja tuhlata sen juopon hyysäämiseen, mutta sulla ei ole MITÄÄN OIKEUTTA pilata viattoman lapsen elämää! Ja vaikka kuinka nyt yrität väittää, ettei lapsi siitä juomisesta kärsi ja plaaplaaplaaplaa, se on PASKAA! Yhdenkään lapsen ei kuulu elää päihteitä käyttävän vanhemman kanssa. Eikö meillä jo tässä maassa ole nähty miljoona kertaa, miten alkoholi pilaa perheet ja lapsuuden, eikö lasisen lapsuuden haittoja ole todistettu tarpeeksi?! Mikä antaa sulle ap valtuudet PILATA oman lapsesi koko loppuelämä?
Jos et halua mahdollistaa, poistu yksin jonnekin viikonlopuksi. Lomareissulle. Silloin lapsenhoidon on sujuttava mieheltä, koska sinä et ole paikalla.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:10"]
Jos et halua mahdollistaa, poistu yksin jonnekin viikonlopuksi. Lomareissulle. Silloin lapsenhoidon on sujuttava mieheltä, koska sinä et ole paikalla.
[/quote]Ei niin uskalla tehdä. Mies juo silti ja lapsi jää hoitamatta. Itse kävin kaikessa hiljaisuudessa laittamassa eron vireille. Kun mies sai postissa eropaperit,suuttui suunnattomasti. Aikansa riehui, ja uhkaili, että erossa en saa mitään jne. Sanoin ,että haluan vain lapset.No , sitten meni AA:han ja raitistui. Ollaan vieläkin yhdessä. Siitä on nyt 17vuotta. Raittiina on pysynyt.
Sä voit käydä omaisen roolissa a-klinikalla juttelemassa. Sä et voi vaikuttaa sun miehen juomiseen, et saa häntä juomaan vähemmän, etkä enemmän. Sun mies ei ehkä muuta juomistapaansa koskaan, koska hänelle se ei ole ongelma. Mutta se on ongelma sulle, ja lapsellenne. Tsemppiä jatkoon, lukemiseksi suosittelen Tuulaliina Variksen kirjaa "Kilpikonna ja olkimarsalkka", kertoo elämästään alkoholistin kanssa. T. Jepen ex-vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miten sain aikanaan yhden miehen tajuamaan oman ongelmansa. Vihjailin melko hienovaraisesti ja kai mies sitten ajatteli, että epäily alkoholismista ja asian miettiminen on lähtöisin hänestä itsestään. Hänen tilanteensa on vähän parempi tällä hetkellä ainakin, mutta vielä ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan.
Täällä ilmoittautuu yksi kohtalotoveri. Tosi paljon halauksia, tiedän täsmälleen mitä käyt läpi! Minä oon käynyt ihan samat keinot ja keskustelut miehen kanssa läpi ja pitkään tuntu siltä, ettei mitään vaikutusta. Ymmärsin, etten minä voi muuttaa häntä, vaan hänen täytyy itse ymmärtää asia ja myöntää ongelma. Sitten päätin, että aion tehdä KAIKKENI jotta siihen päästään. En peittele turhautumistani, olen kertonut hänen ystävilleen ja vanhemmilleen hänen juomisestaan, käynyt piiiitkiiiä keskusteluja hänen kanssaan, ottanut aiheen puheeksi neuvolassa, en ole millään lailla surkutellut hänen krapuloitaan, olen ollut ehdoton rahan käyttämisestä alkoholiin jne jne jne.. Pienin askelin tilanteessa ollaan edetty, mutta edetty ollaan! Mies ei enää lainkaan tissuttele arkena, viikonloppuna ostaa yleensä "vain" 6-packin entisen 12-packin sijasta, tosin edelleen ottaa yleensä sen muutaman sekä pe, että la, että yht.12-pack. Ja edelleen jos on jotain istujaisia tiedossa niin sitten siellä otetaan sitäkin reippaammin: yleensä kunnon kännit :/. Onneksi käy suht. harvoin baarissa (n.5krt/v). Tiedostaa itsekin, että ongelma tuo on ja koittaa sitä itsekseen toistaiseksi selättää, ilmeisesti häpeää myöntää ulkopuoliselle tarvitsevansa apua. Tukena olen, mutta terapeutiksi en ala. Olen kertonut hyvin tarkkaan ja monesti, miten pettynyt olen hänen juomiseensa ja aion jatkaa tätä niin kauan kunnes tilanne muuttuu. Jääkaapin ovessa on päihdetyöntekijän numero, toivon hänen vielä nielevän ylpeytensä ja soittavan siihen.
Ja te, joiden miehellä ei ole ikinä alko-ongelmaa ole ollut: vierestä on niiin helppo sanoa. Jos mieheni IKINÄ joisi lasten nähden/kuullen/käyttäytyisi aggressiivisesti/jne lähtisin heti. Hänellä on ongelma, sairaus, enkä taatusti hajota perhettämme ja hylkää rakastamaani ihmistä, ennenkuin on pakko.
Iso tsemppihalaus ap:lle, muista ettet kuitenkaan kuluta itseäsi loppuun, pakko ei ole jaksaa ja kaikkea ei tarvitse kestää. Et ole miehesi hoitaja/terapeutti/äiti etkä voi muuttaa häntä, ellei hän itse ymmärrä muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 lisää, jonkun silmiin nuo määrät voi kuulostaa vähäisiltä, en ole mikään niuho pienestä naputtava akka, vaan nuo on tän hetkisiä määriä: joka viikonloppuisia. Aiemmin ne oli n.tuplat, plus viikolla tissuttelut.
Ota yhteyttä Rehappiin. Minnesota muotoinen hoito on tehokas apu. Itse sain vanhempani takaisin. He ovat alkoholisteja, mutta tänään raittiita.
Sain myös itse itseni ehjäksi taas.
Suosittelen.
T :alkoholistiperheen aikuinen lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:10"]Kivitän. Omalle elämällesi saat tehdä mitä vain, ja tuhlata sen juopon hyysäämiseen, mutta sulla ei ole MITÄÄN OIKEUTTA pilata viattoman lapsen elämää! Ja vaikka kuinka nyt yrität väittää, ettei lapsi siitä juomisesta kärsi ja plaaplaaplaaplaa, se on PASKAA! Yhdenkään lapsen ei kuulu elää päihteitä käyttävän vanhemman kanssa. Eikö meillä jo tässä maassa ole nähty miljoona kertaa, miten alkoholi pilaa perheet ja lapsuuden, eikö lasisen lapsuuden haittoja ole todistettu tarpeeksi?! Mikä antaa sulle ap valtuudet PILATA oman lapsesi koko loppuelämä?
[/quote]
En todellakaan yritä väittää, etteikö lapsi siitä kärsisi. Jos jotain hyvää pitää tästä kaivaa, niin positiivisena asiana pidän sitä, ettei mies koskaan käyttäydy aggressiivisesti, kuten oma esimerkiksi oma isäni.
Tiedän kyllä mitä on kun tavarat ja äiti lentelee pitkin seiniä isän toimesta! Tai miltä tuntuu kun isä katoaa päiviksi. Tai miltä tuntuu etsiä itsemurhalla uhkailevaa isää pitkin metsiä yöpuku päällä. Haluatko kuulla lisää, mitä minä tiedän lasisesta lapsuudesta? Tai sen seurauksista? Teini-iän viiltelystä, masennuksesta, anoreksiasta?
Sanottakoon, että jos tilanne olisi kuin lapsuudenkodissani, niin olisin jo todella kaukana.
Mutta kun mieheni on kiltti ja rakastettava, hoitaa tunnollisesti työnsä, eikä hän harrasta minulle niin tutuksi tulleita alkoholin lieveilmiöitä. Haluan vain että tämä ongelma valkenee hänelle itselleenkin, koska jos sitä ei myönnä, niin ei voi parantua. Neuvolassa ym tiedetään hänen alkoholinkäytöstään ja olemme saaneet keskusteluapua sitä kautta ja saamme edelleen.
Yksi ongelma on, että myös hän peilaa tilannettaan lapsuudenkotiinsa, jossa alkoholia meni oikein rankalla kädellä. Ja siihen menoon kun hän vertaa, niin hän ei pysty nähdä mitään ongelmaa.
En kuitenkaan halua, että tuollainen malli periytyy lapsellemme, joten kovempiin toimiin on ryhdyttävä.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ap:n mies juo samat määrät viikolla kuin minä, itsekin mies, jos lomaa tai vapaata, enemmänkin.
Yleensä en kuitenkaan jätä tekemisiäni tekemättä juomisen takia, aloittelen aikaisin ja lopettelen kohtuu aikaisin, jotta seuraavana päivänä pystyn olemaan lasteni kanssa, harrastamaan jne.
Se ero meillä on, että ei ole nalkuttavaa vaimoa (hän juo harvoin), vaimo hakee lisää jos pyydän, ikinä ei sano poikkipuolista sanaa juonnistani. Sekä se, että minä tiedostan olevani alkoholisti.
Olen yrittänyt saada vaimoni ymmärtämään, ettei tämä ole normaalia ja tukemaan päätöstäni lopettaa/vähentää alkoholin kulutusta. Ehkä se nyt vihdoin, pitkän ajan kuluessa aina välillä asiasta mainiten, meni hänen tajuntaansa :)
Olin jo aiemmin päättänyt olla maaliskuun juomatta kokonaan, koska turhassa tissuttelussa ei ole mitään järkeä. Ja luultavasti, olen ainakin tosissasi tämän asian suhteen, tulen siinä onnistumaan, kun vaimokin ehkä (toivottavasti) tukee minua. Eilen sentään ensimmäistä kertaa sanoi vastaan, kun "vitsailin" lähteväni olutta hakemaan. Hyvä juttu, saa jopa vaikka nalkuttaakin, jotta tämä onnistuisi.
Toivottavasti miehesikin tajuaa, että mikä järki on sitä olutta jatkuvasti napaansa kiskoa. Vaikeaahan se on varmaan olla ottamatta, itsellekin siitä tuli tapa, mutta nyt tosissani yritän toista tapaa, toivottavasti se toinen tapa juurtuu minuun.