Kun lapsi valittaa ja vinkuu huomiota saadakseen...

Lässytän lähinnä vittuilu mielessä ja juuri tuhon huomio vinkumiseen käytän vittuilua. En siis kuitenkaan ilkeile.

En ole koskaan lässyttänyt omalle enkä muidenkaan lapsille. En myöskään hyväksynyt lapselle hammaslääkäriä, joka lässyttää, vaan etsin sellaisen joka ei lässytä.

Ei se lapsi sitä huomiota kiusallaan hae. Hänellä on tarve, jota hän ei ole saanut tyydytettyä ja hän yrittää pitää puolensa, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Siinä voi vanhempi mennä itseensä ja miettiä mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi. 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:08"]En ole koskaan lässyttänyt omalle enkä muidenkaan lapsille. En myöskään hyväksynyt lapselle hammaslääkäriä, joka lässyttää, vaan etsin sellaisen joka ei lässytä.

Ei se lapsi sitä huomiota kiusallaan hae. Hänellä on tarve, jota hän ei ole saanut tyydytettyä ja hän yrittää pitää puolensa, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Siinä voi vanhempi mennä itseensä ja miettiä mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi. 
[/quote]

Kyllä, suhteellisen sensitiivisesti olen lasta pyrkinyt kohtaamaankin. Useamman lapsen perheessä on kuitenkin väistämättä tilanteita, että lapsen tarpeeseen ei pysty vastaamaan just sillä sekunnilla.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:08"]En ole koskaan lässyttänyt omalle enkä muidenkaan lapsille. En myöskään hyväksynyt lapselle hammaslääkäriä, joka lässyttää, vaan etsin sellaisen joka ei lässytä.

Ei se lapsi sitä huomiota kiusallaan hae. Hänellä on tarve, jota hän ei ole saanut tyydytettyä ja hän yrittää pitää puolensa, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Siinä voi vanhempi mennä itseensä ja miettiä mitä voisi tehdä asian korjaamiseksi. 
[/quote]

Kyllä, suhteellisen sensitiivisesti olen lasta pyrkinyt kohtaamaankin. Useamman lapsen perheessä on kuitenkin väistämättä tilanteita, että lapsen tarpeeseen ei pysty vastaamaan just sillä sekunnilla.
[/quote]

Tämä siis ap. Lisään vielä, että on niitä sellaisia tilanteita varmasti myös perheissä, joissa lapsia se yksi. Ja samoten lisään sen, että jokaiseen tarpeeseen ei tulekaan vastata. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Meillä lapset on niin pieniä, että heijastavat aina kodin ilmapiiriä ja vanhempien tunneilmapiiriä. Vaikka sitten juurikin sillä vinkumisella. Jos myönteistä, aidosti läsnäolevaa huomiota ei saa, se haetaan jollain lailla, koska lapsi tarvitsee aikuisen huomion. Ja koska lapsi ei ole mikään koiranpaska joka epähuomiossa tarttui kengänpohjaan ja jota sitten on raahattava mukana haisemassa 18 vuotta, hänellä on oikeus myös saada sitä huomiota (eli tukea kasvuun ja kehittymiseen.)

Meillä on ollut vähän hektinen talvi, me vanhemmat väsyneitä, ja kun ollaan oltu yhdessä se länsäolo on ollut vähän niin ja näin. Se on ollut enemmän sellaista mekaanista lastenhoitoa, että nyt nämä tässä laitettais syömään ja sitten nukkumaan ja onko näiden pakko olla näin hankalia. Lapset on vinkuneet ja kiukutelleet ja mölisseet ja olleet oikein rasittavia. 

Ja nyt kun on helpottanut, ja ollaan keskitytty oikeasti olemaan lasten kanssa ja tekemään asioita, vinkuminen on loppunut. Koska tarjolla on oikeaa vuorovaikutusta, joista tärkein on se, että lapsi saa purkaa stressiä aikuisen avustuksella ja voi luottaa siihen, että kun hän jotain kertoo niin häntä oikeasti kuunnellaankin. Joten jos lapsi meillä vinkuu, niin on älyllisesti rehellistä, että aikuinen menee ihan katsomaan itseään peilistä ja miettimään millainen aikuinen on lapsen elämässä ollut, ja miltä se lapsesta tuntuu. Vaikka oiskin suuri kiusaus ajatella, että lapsi on vaan rasittava, kuten lapset tuppaa olemaan, ja lasta lyttäämällä ja komentamalla, vähättelemällä ja alistamalla sen vinkumisen saisi loppumaan. Siinä pääsisi itse helpolla.

Vinkuja ei saa mitään. Jos lapsi on niin iso, että ymmärtää puhetta, hänelle sanotaan, että vinkuminen on lopetettava. Puhua saa, mutta vinkuminen ei käy. En jaksa lässyttää, liian vanha.

Up