Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sinä joka et itse ollut koskaan päiväkodissa
02.03.2015 |
Olisitko halunnut olla?
Itse olin lapsena hyvin ujo ja arka ja olin todella kateellinen naapuruston lapsille jotka oli päiväkodissa, siellä oli kavereita ja hienoja leluja. Itse olin hoidossa mummolassa, jossa oli kuolettavan tylsää.
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin, paitsi tylsistyin kotona. Koulussa kaikki tunsivat toisensa jo ennestään pk:sta. Omani kiikutin hyvillä mielin päiväkotiin.
En päiväkodissa välttämättä, mutta olisin halunnut olla jossain muualla kuin siellä perhepäivähoidossa jossa olin. Olin ainoa hoitolapsi heillä omien lisäksi ja tunsin olevani ulkopuolinen. En viihtynyt, vaikka ei kai mitään ihmeempää ikävää tapahtunut. Muistan kuitenkin lyhyen ajan varahoidossa toisella perhepäivähoitajalla jossa viihdyin äärettömän hyvin. Olisin halunnut sinne.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:06"]
En lapsena mutta jälkikäteen aatellen ois varmaan tehnyt hyvää.
[/quote]
Sama. Etenkin täyspäisten aikuisten kanssa oleminen olisi tehnyt kohdallani todella hyvää.
En ollut päiväkodissa ja olin siitä onnellinen. Olin hyvin ujo ja arka minäkin ja olisin pelännyt kamalasti vieraiden seurassa. Olisin varmasti juossut kauhuissani metsään. Koulussakin oli tarpeeksi kamalaa kun sinne joutui seitsenvuotiaana, saati sitten vielä pienempänä päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli ihanan vapaa lapsuus. On ollut hyötyä myös aikuisena, koska olen itseohjautuva siksi, että lapsenakin kun oli tylsää, opin itse keksimään itselle tekemistä. Koulussa sopeudun hyvin ja olen hyvin pärjännyt elämässäkin. En olisi halunnut olla päiväkodissa
No meillä oli kotona niin epäinhimilliset olosuhteet, että olisin ollut ikionnellinen ihan missä tahansa muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut. Mummoni oli pph ja olemme vieläkin hyviä ystäviä hoitokavereiden kanssa. Viisikymppisinä.
En osannut haluta päiväkotiin. En edes tuntenut ketään päiväkotilasta. Olin ihan tyytyväinen vaihtuvissa hoitopaikoissani. Ekaluokalla olin tosi kateellinen kavereilleni, jotka pääsivät päiväkodin iltapäivähoitoon. Itse en päässyt, vaan jouduin menemään ypöyksin avain kaulassani kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osannut kaivata, kun en tiennyt sellaisista. Olin perhepäivähoitajalla. Koulussa huomasin että osa tuntee jo toisensa ja olin hetken kateellinen kun joillain oli hyvä kaveri valmiina samalla luokalla, oma hyvä kaveri naapurista joutui rinnakkaisluokalle. Pääsin kuitenkin pian porukoihin mukaan.
En. Kotona oli tarpeeksi leikkiseuraa (vuotta nuorempi siskoni) ja kävin kerran tai kaksi viikossa srk:n kerhossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:08"]Minulla oli ihanan vapaa lapsuus. On ollut hyötyä myös aikuisena, koska olen itseohjautuva siksi, että lapsenakin kun oli tylsää, opin itse keksimään itselle tekemistä. Koulussa sopeudun hyvin ja olen hyvin pärjännyt elämässäkin. En olisi halunnut olla päiväkodissa
[/quote]
Sitä ehti kyllä iltaisinkin vielä kotona tylsistyä, vanhemmat kun ei juurikaan viihdyttäneet.
Ap.
En olisi halunnut. Äitini oli pph, joten sosiaalisia kontakteja oli kyllä. Olisi ollut kyllä ilman hoitolapsiakin. En myöskään edes harkinnut omieni viemistä päivähoitoon ennen esikoisen eskarin alkua, kuopus tuolloin 4 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:08"]
En ollut päiväkodissa ja olin siitä onnellinen. Olin hyvin ujo ja arka minäkin ja olisin pelännyt kamalasti vieraiden seurassa. Olisin varmasti juossut kauhuissani metsään. Koulussakin oli tarpeeksi kamalaa kun sinne joutui seitsenvuotiaana, saati sitten vielä pienempänä päiväkodissa.
[/quote]Minäkin olin erittäin arka lapsi ja näin jälkikäteen ajatellen, päiväkoti olisi tehnyt minulle todella hyvää. Mutta äiti hoiti minua kotona, eikä mulla ollut samaikäisiä leikkikavereita. Kärsin arkuudesta ja ujoudesta pahasti aina nuoruusvuosiin saakka, sen jälkeen opin ujouttani hieman hallitsemaan. Olisin tarvinnut sosiaalistamista kipeästi siinä 3-5-vuotiaana.
En osannut kaivata minäkään. Esikouluun menin, ja olin hämmentynyt kun kaikki tunsivat toisensa entuudestaan.
Oli ihanaa viettää lapsuus kotona, mutta näin jälkikäteen kun muistelen, niin yksinäisyys ja tylsyys kyllä vaivasi aika usein. Naapurustossa ei oikein ollut muita lapsia ja ainoat kontaktit muihin lapsiin sain taaperokerhossa kerran viikossa. Äidillänikään ei ollut muita äitikavereita sillä hän sai minut aika vanhana, eikä ollut tutustunut uuden paikkakunnan muihin äiteihin vielä.
En muista, että lapsena olisin halunnut päiväkotiin. Eskarista tykkäsin aivan valtavasti kun sinne pääsin, ihailin opettajaakin yli kaiken ja rakastin askarteluja sun muita. Pärjäsin hyvin sekä eskarissa että koulussa, ainoastaan en osannut lainkaan käyttää kyynerpäitä. Olin rauhallinen ja tottunut rauhalliseen rytmiin. Monista muista en voi sanoa samaa....
Oma esikoiseni meni samoin vasta eskariin suoraan kotoa, kuopus meni 3-vuotiaana päiväkotiin, mutta lyhyiksi päiviksi. Ei voi sanoa, että kummankaan oleminen eroaisi merkittävästi toisesta tai että päiväkodista olisi saanut jotain mitä kotona ollessa ja kerhoillessa ei saanut.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 21:19"]
En muista, että lapsena olisin halunnut päiväkotiin. Eskarista tykkäsin aivan valtavasti kun sinne pääsin, ihailin opettajaakin yli kaiken ja rakastin askarteluja sun muita. Pärjäsin hyvin sekä eskarissa että koulussa, ainoastaan en osannut lainkaan käyttää kyynerpäitä. Olin rauhallinen ja tottunut rauhalliseen rytmiin. Monista muista en voi sanoa samaa....
Oma esikoiseni meni samoin vasta eskariin suoraan kotoa, kuopus meni 3-vuotiaana päiväkotiin, mutta lyhyiksi päiviksi. Ei voi sanoa, että kummankaan oleminen eroaisi merkittävästi toisesta tai että päiväkodista olisi saanut jotain mitä kotona ollessa ja kerhoillessa ei saanut.
[/quote]
Ai niin meillä oli kotona minun ja siskon lisäksi myös hoitolapsia melkein aina. Ei 70-luvulla ihan vaan kotiäiteilty juurikaan.Llisäksi kävin srk:n kerhossa. En muista ikinä olleeni yksin, aina oli kavereita.
Olin peräti yhden pv. En tykännyt. Ruokana oli kesäkeittoa (silloin se oli yäk) ja sitten siellä maalattiin jotain isoa juttua ja kaikki sotki itsensä sillä värillä. En missään tapauksessa enää halunnut sinne uudelleen, sotkuista ja kamalaa ruokaa.
En kaivannut päiväkotiin, koska pelkäsin muita, en suostunut menemään edes uimakouluun.
Päiväkoti olisi saattanut tehdä hyvää, ehkä. En ole aivan varma, että olenko perusluonteeltani ujo ja arka, vai onko se ympäristön aikaansaannosta. Kotioloissahan en ollut niin ujo, päinvastoin...
Alue: Aihe vapaa
En.
Olen äidilleni kiitollinen, että sain viettää elämäni ensimmäiset vuodet kotona. Olin jo lapsena luonteeltani sellainen, että viihdyin parhaiten kotona.