Murun tarina, on tullut aika paljastaa totuus

Vierailija

02.03.2015 | 15:47

Yritin tässä pitkästä aikaa tekohengittää Murun tarinaa kirjoittamalla Murusta etävanhempana ja Murun miehestä vauvan kaappaajana/sankarina, joka vie lapsen pois laiminlyövältä äidiltä. Alkoi kuitenkin tuntua liian pahalta loruilla keksitystä kaltoinkohdellusta vauvasta ja huomasin, että "i've greated a monster." Alkuperäisestä, naivista ja huomiohakuisesta hepsankeikka-Murusta oli tullut vähitellen täysin tunnevammainen sosiopaatti.

Murun (nimi, jonka te av:laiset hänelle annoitte) tarina joka piti alun alkaen olla yhden ketjun mittainen keskustelu naiivista nuoresta naisesta, joka ei millään ensin tajua, että hänen uusi poikaystävänsä onkin naimisissa. Keksin sen, hyvänen aika sentään, kohta kolme vuotta sitten, eräänä tylsänä hetkenä, surffatessani AV:ta löytämättä yhtään hauskaa ketjua. Niinpä loin sen itse. Ja mitä loinkaan! Aloin nauttia hölmön ja bimbomaisen, nenästä vedettävän ja miehiinmenevän neitosen minähahmon kehittämisestä. En ollut alunperin suunnitellut Murulle rikasta, pettävää isää tai poikaystävän huumekokeiluita, mutta niin ne vaan pääsivät syntymään. Hahmottelin Murusta oikeastaan sellaista naishahmoa, joita samaan aikaan kadehdin ja halveksin yläasteella ja lukiossa. Miesten mieleen olevaa, seksikästä bimboa, joka törmäilee jatkuvasti ihmissuhteissa ja on viehättävyytensä ohella jotenkin piiloitsetuhoinen. Itse olen aina ollut introvertti, nörtihtävä ja melko tavallisen näköinen nuori nainen enkä tosiaankaan mikään yökerhoperhonen, joten tällaisen hahmon luominen oli vieraudessaan todella koukuttavaa. Ja koska nämä lukion mehiläiskuningattaret eivät koskaan minua edes huomanneet, nautin myös laittaessani aina uusia ja uusia kiviä Murun polulle.

Jossain vaiheessa huomasin, että minulle kävi kuten Liza Marklundille Annika Benktzonin suhteen ja Agatha Christielle Poirotin suhteen. Aloin todella voimakkaasti inhota luomaani hahmoa ja Murusta tuli yhä holtittomampi, huorahtavampi, tunnekylmempi ja ulkonäkökeskeisempi. Murun raskaudesta kirjoittaminen alkoi tuntua jo itsestäkin aika nihkeältä. Minulla ei itselläni ole lapsia ja koko aihe on siksi aika etäinen, mutta se, miten välinpitämättömästi Muru kohteli omaa vauvaansa ja miten ainoa hänen huolensa raskausaikana oli tyyliin raskausarvet, alkoi tuntua jo tosi paksulta pajunköydeltä. Yöhoitaja-juttu oli erityisen härskiä, en tiedä, onko sellaista käytäntöä edes olemassa Suomessa, että edes rikkaat palkkaisivat vastasyntyneille vauvoilleen useamman nannyn.

Aloittaessani Murun tarinan kärsin työttömyydestä ja olin muutenkin aika tylsistynyt ja yksinäinen. Kolmen vuoden aikana olen onnistunut työllistymään ja jopa parisuhteellistumaankin (!) ja siksikin Murun hahmo on jäänyt jo taakse. Olen pari kertaa illan pimeydessä tekohengittänyt Murua, mutta tarinoista on tullut liian yliampuvia ja Murun hahmosta niin hirveä, ettei kukaan ota häntä hetkeäkään enää tosissaan.

On tullut aika sulkea tämä luku omasta ja AV:n elämästä. Ehkä palaan joskus, jonain toisena hahmona, siihen asti: anteeksi ja kiitos, kiitos ja anteeksi :)

t: "Muru" :)

Vastaa

Tapahtumat

Murun tarina, on tullut aika paljastaa totuus

Kommentit (51)