Nyt alkaa vahvasti tuntua siltä, että nyt en jalsa

Olen 22v. Ei opiskelupaikkaa, kavereita tai miestä. Helvetilliset pelkotilat, ahdistus ja väsymys lakkaamatta. Äsken kun ajattelin käydä iltalenkillä päädyin nojaamaan otsaa ulko-oveen 45 minuutiksi. Mahassa vaan velloi tuska.
On helvetin väärin, että maailmassa kuolee jatkivasti perheenäitejä ja tiedemiehiä ja mun kaltanen ihminen vaan potkii eteenpäin. Ällöttää tuhlata luonnonvaroja.