Minkälaista intissä oikeasti on

Up

SISSIJUUUSTO!!

80-luvulla oli helvettiä. Alussa 4-6 tuntia liian vähän unta per vuorokausi. Koulutusmenetelmiin kuului oleellisena osana nöyryytys muiden edessä, usein aiheetta.

Voit helposti kokea autenttisen inttikokemuksen kotikaupungissasi.

Aluksi petaa vuoteesi viisi kertaa. Sitten siirry jonottamaan terveyskeskukseen, josta siirryt jonottamaan työkkäriin. Käy jonottamassa sossussa ja kelassa. Halutessasi voit jonottaa myös kaupassa, mutta muista silloin valita pisin jono. Kipaise paikallisessa räkälässä kuuntelemassa vanhojen juoppojen juttuja, joista ei saa selvää (mutta varaudu kysymyksiin). Lopuksi mene kotiin hyvin pedattuun vuoteeseen.

Toista viitenä päivänä viikossa kuuden kuukauden ajan.

Sitä pitää kysyä mieheltä, jonka varusmiesajoista on yli 20 vuotta. Hän tietää, että varuskunnat ovat nykyään samanlaisia lepokoteja ja loistohotelleja kuin vankilat. Siellä veltot nuorukaiset syövät pizzaa, pelaavat tietokoneilla, opettelevat monikulttuurisuutta ja varsinkin lomailevat jatkuvasti. Toista se oli ennen, kun 40 asteen pakkasessa 40 kilon reppu selässä marssittiin 40-senttisessä hangessa yöllä 40 kilometriä... (tätä jatkuu tarvittaessa hyvin pitkään).

Mä kävin 2002 ja olin 6kk tykkimiehenä ilmatorjuntapuolella. Aluksi oltiin paljon kasarmilla ja se oli perseestä. Aikainen herääminen, 20 neliön huoneessa 10 äijää haisemassa ja kuorsaamassa. Jatkuvasti nysvätään lakanoiden ruutuja suoriksi ja kaappia siivotaan yhtenäiseksi. Vähän väliä käydään juoksemassa tai marssimassa ja joskus ampumaradalla tai asetta putsaamassa tai kuolettavan tylsässä auditoriossa kuuntelemassa luentoa. Siivoamista riittää. Myöhemmin sitten onkin metsäleirejä joissa valvotaan aivan liikaa ja kaivetaan lapiolla aivan liikaa. Ruoka on pahaa ja likaista, porukka sairastelee jatkuvasti. Joudut pahimmillaan nukkumaan halkopinossa. Muut varusmiehet on idiootteja, jos olet tottunut esim. lukiossa siihen, että pahin ihmisjäte on kaikonnut. Vituttaa joka päivä. Väsyttää unenpuute ja sukat on märkiä koko ajan.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:33"]

Mä kävin 2002 ja olin 6kk tykkimiehenä ilmatorjuntapuolella. Aluksi oltiin paljon kasarmilla ja se oli perseestä. Aikainen herääminen, 20 neliön huoneessa 10 äijää haisemassa ja kuorsaamassa. Jatkuvasti nysvätään lakanoiden ruutuja suoriksi ja kaappia siivotaan yhtenäiseksi. Vähän väliä käydään juoksemassa tai marssimassa ja joskus ampumaradalla tai asetta putsaamassa tai kuolettavan tylsässä auditoriossa kuuntelemassa luentoa. Siivoamista riittää. Myöhemmin sitten onkin metsäleirejä joissa valvotaan aivan liikaa ja kaivetaan lapiolla aivan liikaa. Ruoka on pahaa ja likaista, porukka sairastelee jatkuvasti. Joudut pahimmillaan nukkumaan halkopinossa. Muut varusmiehet on idiootteja, jos olet tottunut esim. lukiossa siihen, että pahin ihmisjäte on kaikonnut. Vituttaa joka päivä. Väsyttää unenpuute ja sukat on märkiä koko ajan.

[/quote] Tuossahan tuo on tiivistettynä aika hyvin. Lisäisin vielä, että aina on perkelleellinen kiire johonkin odottamaan / jonottamaan jotakin.

Intti on turhaa ja aivotonta ajanhukkaa ajattelevalle ihmiselle.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 15:33"]

Mä kävin 2002 ja olin 6kk tykkimiehenä ilmatorjuntapuolella. Aluksi oltiin paljon kasarmilla ja se oli perseestä. Aikainen herääminen, 20 neliön huoneessa 10 äijää haisemassa ja kuorsaamassa. Jatkuvasti nysvätään lakanoiden ruutuja suoriksi ja kaappia siivotaan yhtenäiseksi. Vähän väliä käydään juoksemassa tai marssimassa ja joskus ampumaradalla tai asetta putsaamassa tai kuolettavan tylsässä auditoriossa kuuntelemassa luentoa. Siivoamista riittää. Myöhemmin sitten onkin metsäleirejä joissa valvotaan aivan liikaa ja kaivetaan lapiolla aivan liikaa. Ruoka on pahaa ja likaista, porukka sairastelee jatkuvasti. Joudut pahimmillaan nukkumaan halkopinossa. Muut varusmiehet on idiootteja, jos olet tottunut esim. lukiossa siihen, että pahin ihmisjäte on kaikonnut. Vituttaa joka päivä. Väsyttää unenpuute ja sukat on märkiä koko ajan.

[/quote]

Juuri näin. Tosin jos antaa itsensä taantua niin helpottaa vähän. Näin jälkeenpäin miettii, että puoliso on varmaan ollut aika kovilla kun miehen henkinen kehitys ottaa 6kk ajaksi 3-4v takapakkia. Ainoa hyöty mitä itse koin kyseiseltä ajalta on, että oppii sietämään ihmisiä. Etenkin työelämässä kun esimiesten taso Suomessa on mitä on...

Pääkopalle ainakin välillä rankkaa. Oppii olemaan stressaamatta asioista ja ottamaan ne vastaan sellaisinaan, kun tilanteet saattavat vaihtua jatkuvasti tai sitten joudut pitkän tovin odottamaan. Päivä kerrallaan ajattelulla ei tule sitä "hajoamisen" tunnetta, että aamut eivät ikinä lopu.

Mahtavaa siellä on ihmiset ja yhteenkuuluvuuden tunne, kaveria autetaan. Ihmisiin tutustuu helposti ja ennakkoluulottomasti, kun kaikki näyttää samalta kurkkusalaateissa ja lyhyissä tukissa. Joskus tuntuu myös hienolta ylittää itsensä fyysisesti, raskaan marssin tai leirin jälkeen pääsee suihkuun ja omaan punkkaan nukkumaan sekä sotkuun syömään munkkia. Oppii arvostamaan asioita, joita on ehkä pitänyt itsestäänselvyytenä; lämpöä, ruokaa, kuivia vaatteita, omaa sänkyä, lämpimässä suihkussa käyntiä ja vapautta tehdä mitä haluaa silloin kuin haluaa.

Ihmiset voivat olla myös armeijan huonoja puolia, ärsyttävästä ihmisestä ei pääse eroon välttämättä, jos on samassa joukkueessa tai tuvassa. Armeijassa kuitenkin oppii sietämään aika hyvin. Vapaus tehdä mitä haluaa tai järkevästi on myös kiellettyä, armeijassa monesti tehdään asioita, jotka tuntuvat älyttömiltä ja turhilta, joskus tosin taustalla voi olla ihan oikea ja tärkeä ajatuskin. Asioita ei myöskään tehdä omaan tahtiin vaan mahdollisimman ripeästi ja tehokkaasti. Toistojen määrä voi puuduttaa.

Kotiutuminen tuntuu todella hienolta, vaikka samalla hieman haikealta, kun yksi etappi elämässä on takanapäin. Hienoja muistoja sieltä jää.

Ensin on aina kova kiire ja sitten odotellaan valmiina pitkän aikaa että päästään tekemään jotain on se sitten ampumaradalle siirtyminen, marssi tai mikä lie. Varusmieskouluttajista= alikersanteista aina vähintään yksi on kusipää. Jossain vaiheessa koulutukseen osallistuva upseerikokelas on todennäköisesti mulkku. Kantahenkilökunnasta ainakin pari on outoja ja vähintään yksi täys paskiainen. Isommat herrat pääasiassa leppoisia. Varuskuntalääkäri voi olla mitä tahansa. Huonolla tuurilla samaan tupaan osuu känniääliö tai kaksi.

Se riippuu hyvin pitkälti itsestään. Pääasiassa se käydään mielestäni aivan liian nuorena, joku 25 olisi hyvä alaikäraja. Se olisi vaan kovin hankalaa toteuttaa ja vaatisi paljon joustoa perheen ja työelämän puolelta, mutta 18-20 vuotiaat räkänokat eivät ole sitä parasta materiaalia tuollaiseen toimintaan.

Ihan mukavaa sen alun jälkeen, kun pääsee siihen rytmiin ja tapoihin sisään.