Kolmas lapsi? Miten uskaltaa?

Olsiko vielä muita jotka miettineet samaa? ap

Kyllähän se mahdollisuus on aina olemassa. Itse olen sellaisella asenteella että se otetaan vastaan mitä annetaan, koska siihen ei tosiaan voi itse vaikuttaa. Neljäs lapsi tulossa enkä päässyt niskaturvotusultraan edes pitkien välimatkojen takia. Jos lapsia haluaa, se riski täytyy hyväksyä. 

Enemmän olen kuitenkin huolissani näistä terveistä minulla jo olemassa olevista lapsista, että näille sattuisi jotain. Elämä kun ei ole omissa käsissä enkä minä voi tehdä asioille paljonkaan. 

Minulla on yksi lapsi (5v) ja kovasti pukkaa vauvakuumetta, mutta en tiedä uskallanko enää? Olen nyt 36 v., ekaa lasta yritettiin 4 vuotta, luomusti kuitenkin ja raskauskin sujui hyvin. Aluksi puhuimme että saa 1 lapsi riittää ja ollaankin oltu tyytyväisiä elämäämme, ehkä jopa liikaakin koska nyt pelkään että emme "ansaitse" toista lasta, ja jos sen saamme niin kaikki ei suju hyvin...

Kolmatta lasta haaveillessa pelkäsin myös, että jos se ei enää olekaan terve. Sitten 2v lapsellemme sattui onnettomuus, jossa olisi voinut käydä huonosti mutta lopulta selvisimme vain säikähdyksellä. Ihme kyllä, sen jälkeen pelkoni laantui. Tervekin lapsi voi vammautua koska vain, joten sitä arpapeliä pelaan jo päivittäin. Ei se kolmas lapsi enää tilannetta juuri pahenna...

No, meillä on yksi lapsi 6v. Hän sai alkunsa ensimmäisestä kierrosta ilman ehkäisyä. Raskaus sujui hyvin, olin loppuun asti keskiraskaassa työssäni kunnes jäin äitiyslomalle. Lapsella oli vauvana koliikkia mutta muuten on ollut perusterve "helppo" lapsi. 

Nyt olisi sopiva aika mahdolliselle toiselle lapselle. Olen kuitenkin paljon tietoisempi kaikista riskeistä. Ystävilläni on ollut keskenmenoja (myös hyvin myöhäisillä viikoilla), on syntynyt sairaita lapsia, toisilla on löytynyt kehitysviivästymiä yms. pikkulapsina. 

Ajattelen jotenkin että koska esikoinen on kaikenkaikkiaan ollut niin helppo ja tullut kuin tilauksesta, ei seuraava voi olla niin helppo. Toisaalta, ne riskit on otettava jos toisen haluamme. Ei ehkä auta ap:ta asiansa kanssa mutta epävarmuutta on täälläkin.

kiitos vastaukista jälleen. Minullakin ystäviä jotka käyvät hedelmöityshoidoissa ja saaneet montakin keskenmenoja ja tämä pistää miettimään. asiaa ei minua ollenkaan helopta että ystävällä on 4 lasta ja toisiksi nuorin sairastaa vakavsti (levinnyt syöpä). Pelkään että jos jään liian ahneeksi jotenkin jos yreitetään kolmatta lasta ja se totenkin kostautuu :(    Jotenkin haluan kuitenkin uskoa että jos lapsia synnytän tähän maailmaan niin se olis hyvä asia eikä siitä rangastais. Én ole mitenkään uskollinen vaikka hieman siltä ehkä nyt vaikuttaa.

Ap

Anteeksi. Kauheesti kirjoitusvirheitä :/

Ap

Olisin kiitollinen jos joku haluaisi myös kertoa mielipidettään. Ap

Noh itsellä on raskausajat menneet hyvin, tosin helpolla en ole raskaaksi tullut.  Ekaa toivoimme ja odotimme viitisen vuotta, tulin sitten kuitenkin raskaaksi.  Tämä toinen sai alkunsa hoitojen jälkeen.   Itselläkin on tässä kanssa pyörinyt mielessä, että vieläkö kolmas, kun toisaalta kaikki on nyt hyvin - meillä on 2 ihanaa lasta, mutta sitten kuitenkin, taas entä jos kuitenkin kolmas?? 

Kuitenkin samoja ajatuksia on sinullakin, entä jos ei kaikki enää menekään hyvin?  Jos lapsi ei olisikaan terve.  Vaikka toisaalta onhan meidän ekallakin omat haasteensa (ADHD), mutta toisaalta pieniä ne kuitenkin ovat esim; muitten sairauksien rinnalla.  Kun itselläkin alkaa jo ikä olemaan sillä puolella, että saattaa riskit ei - terveeseen lapseen olla lisääntymään päin.  Ei olisi tässä kovin aikaa enää jahkailla, että kolmasko vai ei??   Eikä tietysti ole mitään takeita, että tämä tulisi ns. luomusti.  Luultavasti jouduttaisiin hoitoihin jälleen lähtemään, eikä tietysti nuokaan ole mikään tae, että raskaus alkaisi, vaikka niin onnellisesti kuitenkin tokan kohdalla kävikin.

Kaikkea hyvää sinulle ap!! 

Kaunis kiitos vasrauksesta. Olen niin helpottunut että muillakin samanlaisia ajatuksi. Hyvää jatkoa myös sinulle. Ap