Laiton kohtelu töissä raskauden vuoksi

Miten toimisitte kohdallani? Olen töissä kansainvälisessä suuryrityksessä, jossa viimeisen vuoden aikana HR-johtaja on vaihtunut ja samaan hengenvetoon on alkanut työntekijöiden epäeettinen kohtelu ja laittomat irtisanomiset ilman YT-neuvotteluita. Ylipäätänsä kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät ulos talosta, ja esim. työkaverille head hunter oli kertonut, että firmamme työntekijöitä valtavat määrät hakemassa uusia töitä.

Omalla kohdallani ovat olleet laittomat ylityöt. Laittomat siinä mielessä, että olen kirjallisesti vuoden ajan useaan kertaan ilmoittanut työkuormastani, joka vastaa 2-3 henkilön työmäärää sekä siitä, että asialle pitäisi tehdä jotain. Olen myös kertonut, että pienen lapsen äitinä en halua niitä tehdä.

Minulla on tavallaan kaksi esimiestä. Toinen on entinen kollegani, jonka alaisuuteen tämä korkeampi johtaja sysäsi minut, kun aloin valittaa ylitöistä mentalteetilla, että selvittäköön tämä toinen asian. Tämä virallinen lähiesimies vain on symbolisesti esimieheni, puoliani hän ei osaa ja uskalla ajaa, eikä myöskään osallistu ylityökuorman purkamiseen. Mitään itsenäisiä päätöksiä hän ei saa tehdä, vaan ylempi johtaja puuttuu hänen työhönsäkin detaljitasolla.

Minun työhöni ei puututani eikä osallistuta, koska hoidettavanani on itsenäisesti iso projekti, joka vaatii vähintään parin kuukauden ajan vuodesta 150 % työtunteja ja itsenäistä ratkaisukykyä. Kyseessä on vaativa projekti, ja olen tähän asti ollut päällikkötittelillä, kuten muissa firmoissa vastaavia projekteja vetävät. Olen saanut työstäni kiitosta, niin kollegoilta kuin myös ylimmältä johdolta. Tiedän olevani työssäni hyvä. Molemmat esimiehet sen sijaan ovat varsin keskinkertaisia, jos sitäkään. Siksi kehut tulevat aina kaikilta muilta, paitsi esimiehiltäni. Takana saattaa hyvinkin olla kateutta ja halua pitää minut "piilossa", jotta työni hyvää jälkeä ei vaan tunnistettaisi.

Kutsutaan ylintä, despootin ottein alaisiaan johtavaa johtajaa selkeyden vuoksi Pyryharakaksi ja tätä näkymätöntä esimiestäni Kirkkohallituksen virkailijaksi (tästä tittelistä kunnia kuuluu kyllä toisella osastolla työskentelevälle kollegalle, joka osuvasti ilmaisi lähiesimieheni soveltuvuuden juuri tämänlaiseen tehtävään)

Pyryharakalta puuttuvat kaikki asiantuntijajohtamiseen vaadittava osaaminen. Ihmettelen, millä rahkeilla hän on tehtävässään. Ei osaa alamme substanssia, eikä johtaa alaisiaan. Sählää ja sekoittaa, alaiset suoriutuisivat tehtävistään paremmin, jos tätä huutavaa harakkaa ei olisi. Henkilöstötutkimuksen tulokset puhuvat yhtenäistä kieltä: johtajan käytös alaisia kohtaan on ala-arvoista ja hän on luonut toimistoomme pelon ilmapiirin, puhuu alaisilleen vihaisesti eikä anna kenenkään osaamisen loistaa.
Hän ei myöskään puutu työn organisointiin, eli osalla töitä on liikaa, osa tekee normaalipäivää.

Puhuin tästä työkuorman jakamisesta tiimipalaverissa, ja Pyryharakka totesi, että minun kohdallani tilanne on erilainen. Että työnkuvaani kuuluvat 60-70 tunnin viikot kiireaikana jopa 2-3 kuukauden ajan, ja että jos ei miellytä, niin kannattaa tehdä omat ratkaisunsa ja miettiä sopiiko työ minulle. Samaan aikaan toistellaan, että tässä talossa ei haluta kannustaa ylitöihin ja esimiehet näyttävät siinä esimerkkiä. Työn sopivuutta kieltämättä olen miettinyt iltaisin kun toimisto hiljenee ja Pyryharakka ja Kirkkohallituksen virkailija lähtevät kotiin tasan virka-ajan puitteissa.

Itsenäistä kunniaa en tietenkään saa työstäni, vaan kunnian vie Kirkkohallituksen virkailija, koska olen hänen tiiminsä (ainoa) jäsen. Kehityskeskustelussa pääsin tavoitteiseeni, mutta arvioni oli ainoastaan keskitasoa. Kysyinkin, että miten tavoitteisiin voi päästä työsopimuksen mukaisessa työajassa, jos keskinkertaisuuteen pääsee vasta 150 % työtunneilla? Kumpikaan ei ole vastannut. Tai toinen vastasi, että ne, jotka eivät suoriudu, niin heidän kohdallaan ryhdytäänkin toimenpiteisiin. Uskallapa siinä sitten olla tekemättä ylitöitä. Eikä yllitöistä toki makseta korotusta, vaan ne periaatteessa saa pitää pois, mutta kun työtahti on niin kova, etten pääse edes normityöaikaan, miten voisin pitää parin kuukauden kertymiäkään pois?

Noin kuukausi sitten alkoi tiimissämme tapahtua kummia. Assarimme oli kutsuttu kehityskeskusteluun. Siellä yllätykseksi iskettiinkin irtisanomispaperi eteen. Työpaikallamme ei ole käynnissä YT-neuvotteluita, eikä hän ollut saanut  varoitusta, mikä lain mukaan vaaditaan henkilöstä johtuvaan irtisanomiseen selkeän laiminlyönnin lisäksi. Myöskään selkeää laiminlyöntiä kukaan meistä ei ollut havainnut. Firmassamme on yli 10 000 työntekijää, eikä hänen paikkansa ole ainoa assarinpaikka. Silti hänelle ilmoitettiin, että koska suoriutuminen oli niin huonoa, ei hänelle löydy edes avustavissa assarintehtävissä paikkaa. Ja totta, suoriutuminen ei ollut täydellistä, koska assari hoiti noin kolmen hengen hommia, mutta toisin kuin minä, ei tehnyt ylitöitä.

Muutama viikko meni, ja taas tapahtui. Kollegani kutsuttiin kehityskeskusteluun, jossa kävi ilmi, että hän oli tavoitteissaan, mutta se ei riittänyt. Ei mahdollisuutta uudelleenkouluttautua, ei vaihtaa tehtäviä. Nimi alle ilman varoitusta ja suoranaisesti osoitettua laiminlyöntiä työssä. Myöskään tämä kollega ei tehnyt ylitöitä, tosin häneltäkään niitä ei vaadittu suoraan tai edes vihjailemalla. Töitä oli liikaa, ja niitä jäi seisomaan tästä syystä. Molemmat saivat siis lähteä välittömästi, hyvästejäkään eivät saaneet jättää.

Meille kollegan lähdöstä ilmoitettiin palaverissa, jossa samalla julkaistiin "organisaatiomuutos" kalvosulkeisilla. Organisaatiomuutos tässä 7 hengen tiimissä oli se, että kollegamme sai lähteä, ja hänen päällikkötasoisiin asiantuntijatehtäviinsä tulee tilalle johtajatason ihminen, joka toki rekrytoidaan ulkoa (koko talossa ei ole tapahtunut sisäisiä rekrytointeja uuden HR-johtajan aikana).
Itse olen ilmoittanut pari kuukautta sitten jääväni äitiyslomalle. Voitte kuvitella onko vastaanotto ollut lämmin. Mutta matto vedettiin totaalisti jalkojeni alta, kun samassa palaverissa kalvolle lätkäistiin minun boksini kohdalle, että jatkossa tehtävää hoitaa managerin sijaan specialist. Jouduin siinä kaikkien edessä sitten kysymään, että mitä tämä tarkoittaa. Tehtäväni ovat itsenäisempiä ja vaativampia kuin kollegan, jonka työt hoitaa jatkossa johtaja-tittelillä ulkoa rekrytoitava ihminen. Olen viimeiset neljä vuotta tehnyt samaa tehtävää managerina, mutta sijaiseksi palkataan specialist. Ja kun palaan, niin "katsotaan vaatiiko tuo tehtävä enää manager-tason osaamista".

Melkoinen rätti naamalle vuosien ylitöistä ja hyvästä työstä. Miten luulette olevan taustalla? Onko Pyryharakka pistetty kaivamaan omaa hautaansa, ja uusi johtaja nousee hänen tilalleen, mikä toki olisi hänen suorituskyvyllään järkevä ratkaisu? Ja eikö tämä minun tehtävieni alentaminen täytä jo määritelmän työsyrjinnästä vanhempain vapaan vuoksi?  Alennus tehtävissä tuli kuitenkin juuri kun ilmoitin äitiyslomasta. Sijaisen tehtävät ovat ainakin työpaikkailmon mukaan samat kuin minulla. Samaan aikaan kolme kollegaani ovat manager-titteleillä, eivätkä heidän tehtävänsä ole sen vaativampia tai suorituksensa parempia, mutta heidän kohdallaan vastaavia tittelitarkistuksia ei tehdä. Lain mukaanhan tehtävänjaossa ei saa syrjiä vanhempainvapaan vuoksi, eli minun pitäisi päästä takaisin samantasoisiin tehtäviin. Ja jos tehtävät ovat samat, niin miten ne eivät enää vaadikaan samanlaista osaamista?

Jos olisi pokkaa, niin nostaisin äläkän laittomista ylitöistä (todisteet haluttomuudestani niiden tekemiseen on useassa meilissä, joita olen myös antanut luottiksen tietoon yli vuoden ajan. Samoin meilit todistavat, ettei esimies ole hoitanut velvoitettaan työturvallisuutta heikentänän seikan ratkaisemiseen, vaikka se on ollut hänen tiedossaan).
Vituttaa myös näiden kahden työkaverin puolesta, sillä toiminnasta on kaikki oikeudenmukaisuus ja eettisyys hävinnyt.

Toisaalta tiedän, että olisi järkevää pitää suunsa kiinni, sillä tältä porukalta voi odottaa mitä tahansa laitonta. Saatan joutua irtisanotuksi ennen äitiyslomaa, jolloin häviän 3 kk palkan ja lomat. Se onkin ainoa syy jäädä tähän putiikkiin. Olen 110 % omistautunut ajatukselle, että haen äitiysloman aikana uuden duunin. Jotenkin omanarvontunteeni ei sulata ottaa vastaan tällaista paskaa täysin epäpäteviltä ihmisiltä. Alaisilta vaaditaan yliluonnollista suorituskykyä kun esimiehet eivät saa aikaan itse mitään.

Jostain syystä firmassa kuvitellaan, että ulkoa löytyy aina parempi osaaminen. Minun kohdallani voin nauraa sille paskaiset naurut. Minulla on tehtävään vaadittu korkeakoulutus ja lähes 15 vuoden kokemus alalta. Valitettavasti vain firma ei taida kiinnostaa ulkopuolisia edes näin lama-aikana ja 400 000 työttömän Suomessa. Hakemuksia tuli tehtävään 4-5, joista 3 oli epämääräisiä ja ne kaksi, joilla näytti olleen kupit kaapissa ei täyttänyt vaatimusta korkeakoulututkinnosta ja edes parin vuoden kokemuksesta. Sana taitaa todella kiiriä, sillä kollegoilta toisissa firmoissa olen kuullut, että jopa sijaisuuksiin saattaa tulla hakemuksia parisataa. Jokin on selvästi meillä pielessä. Minulla on laajat verkostot, joiden kautta olisin voinut levittää sanaa alani osaaville ihmiille avoimesta paikasta. Mutta en halua suositella kollegoille tai esim. yhteistyökumppaneilleni tällaista paikkaa.

Antakaa vinkkejä miten pääsen yli raivosta, jota tämä väärinkohtelu aiheuttaa? Yöunet ovat menneet toisaalta vitutuksen, toisaalta pelon vuoksi. Ja työkaverit puhuvat ihan samaa. En siis ole ainoa skitso tässä.Stressi on aiheuttanut myös supistuksia, ja varmaan kohta joudun saikulle niiden takia. Samalla varmaan joudun pekäämään, että saikkuni takia saan kenkää. Pari kuukautta pitäisi vielä kestää. Lomia on kuukauden edestä, mutta kun niitä ei saa pitää.