Ymmärtkö Down-abortit

Tekisin.

Me miehen kanssa puhuttiin heti raskauden alettua että ollaan 100% yhtämieltä siitä että jos down niin abortoitaisi.
Se olisi vaikeaa ja raskasta mutta oikea päätös monestakin syystä, jotka olen useaan kertaan naputellut näihin down-ketjuihin.

Jokaisen oma asia, eikä se sikiö suhteellisen varhaisesta abortista kärsi.
Jokainen lapsi ansaitsee olla haluttu ja populaa on muutenkin tällä pallolla liikaa.

Kamalampaa on se, jos jollakulla ei voimavarat riitä downlapseen tai muutoin kokee ettei tahdo vammaista lasta hoitaa sitä 30v/koko elämää ja joutuu väkisin lapsen pitämään koska uskonto kieltää abortin.
Siinä vain kärsii lapsi ja äiti.

Jos meille olisi tulossa Down, hankkisimme kyllä abortin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 07:26"]Nyt Eurovsujen mukana on esillä Down-lasten kohtalo? Yhtyehän edustaa näitä lähimmäisämme ja viisu on suosittu. toisaalta tällä annetaan tunnustusta.

Espoossa aboroidaa 70 % Down-sikiöistä, samoin muualla pääkapunkiseudulla. Muualla maassa 60 . Tämä karmivaniso luku. tanskassa vielä enemmän :(.

Tekisitko itse abortin Down-sikiöstä???
[/quote]
Kyllä

Olen kasvattanut vaikeasti sydänvikaisen lapsen leikkauksen kautta terveeksi aikuiseksi. Olin tuolloin nuori ja terve. Lasta hoidin kolme vuotta yksin ympäri vuorokauden enkä nukkunut kertaakaan yli kolmea tuntia yhteen menoon. Ystäväperheelläni oli down-lapsi, joka kuoli alle 15-vuotiaana, suru oli valtava. 

Joten kyllä, näillä tiedoin tekisin abortin, jos olisi down-epäily.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 07:26"]

Tekisitko itse abortin Down-sikiöstä???
[/quote]

Kyllä abortoisin downin, mutta ap, kun tunnut näin paljon tykkäävän downeista, niin mitä jos perustaisit jonkun Downian ja ottaisit kaikki downit hoidettavaksesi? Tuskin menisi kauvaa, kun mielipiteesi niiin ihanista downeista muuttuisi.

Ymmärrän. 

Jokaisen omakohtainen valinta. Itse tekisin abortin.

Ymmärrän, ja olisin tehnyt abortin ihan varmasti, jos olisi ollut down tulossa. Voi olla että on ollutkin: yksi keskenmeno koettuna. Keskenmeno oli järkyttävä juttu, mutta toisaalta mua lohdutti se, että ehkä siinä oli jotain niin pahasti vialla, ettei elinmahdollisuutta ollut. Luonto ratkaisi asian siis.  Ja mua niin ärsyttää nuo jeesustelijat, jotka puhuu siitä kuinka abortti on murha ja ei kun vaan pitäkää kaikki vammaiset sikiönne. Nämä ihmiset voisivatkin sitten ottaa hoitaakseen kaikki ne vammaiset, joita heidän omat vanhemmat eivät jaksa hoitaa. Lisäksi voisivat antaa omaisuutensa vammaisten hoitoon ja huoltoon ja auttaa siten yhteiskuntaa.  

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 07:26"]

Tekisitko itse abortin Down-sikiöstä???
[/quote]

Abortousin. En edes miettisi raskauden jatkamista. Minä itse tiedostan, ettei minusta ole kehitysvammaisen omaishoitajaksi, joten abortoisin. Terveet lapset itsenäistyisivät suunnilleen 18-vuotiaana, downit eivät välttämättä koskaan.

Abortoisin. En myöskään ottaisi kehitysvammaista lemmikkiä. Sokeus, kuurous tai sellaiset eivät minua haittaa, mutta kehitysvamma, johon liittyy alhainen äo kyllä.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 07:26"]

Tekisitko itse abortin Down-sikiöstä???

[/quote]

Aivan varmasti tekisin. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään vammaisena.

Äitinsä kohtuun tapettujen lasten veri huutaa taivaaseen asti

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:18"]

Ja te samat abortoijat olette niiiiin suvaitsevaisia ja äänestitte pkn:n viisuihin?

[/quote]

Muuten ihan hyvä, mutta tuo ei nyt liity mitenkään tähän.

[/quote]

Liittyypäs! "Vammaiset ovat niin ihquja ja mukavia <3, kunhan pysyvät kaukana minun elämästäni!!11!" Tuollaisen kuvan teistä saa. Aika kaksinaismoralistista.
[/quote]

Sehän onkin sama asia onko valmis hoitamaan ja olemaan vastuussa toisesta ihmisestä koko loppuelämänsä vai äänestää heitä johonkin laulukilpailuun...

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:07"]Äitinsä kohtuun tapettujen lasten veri huutaa taivaaseen asti

[/quote]
Voi jesus mikä hihhuli. :D

" Down-henkilöillä on muuhun väestöön verrattuna noin 40 kertaa suuremmalla todennäköisyydellä synnynnäinen sydänvika.Leukemian ja kilpirauhasen vajaatoiminnanriskit kasvavat, ja down-lapset ovat tavanomaista alttiimpia hengitystie- jakorvatulehdukselle. Näiden lisäksi heillä on tavallista suurempi riski saada muun muassaruokatorven refluksitauti ja uniapnea, sekä mihin hyvänsä ruumiin osaan vaikuttavia vakavia poikkeamia. Sappikivitauti jakeliakia ovat Down-henkilöillä tavallista yleisempiä.

Useiden tutkimusten perusteella leukemian esiintyvyys on Down-henkilöillä 10–20-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Leukemian ennuste on kuitenkin heillä parempi kuin muilla. Ilmeisesti tämä johtuu Downin syndroomassa tavattavasta mutaatiosta.

Down-ihmisen tyypillinen älykkyysosamääräaikuisiälläkin on alle 50. Useimmilla älyllinen kehitysvamma on lievä (ÄO 50-70) tai keskinkertainen (ÄO 35-50), mutta mosaiikkiperimän omaavilla älykkyysosamäärät ovat yleensä 10-30 pistettä korkeammat. "

http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Downin_syndrooma

Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta en itse haluaisi oman lapseni olevan down, koska ei tuo minun mielestäni ole mitään elämää. Noin paljon sairauksia, kipuja ja elämä on muutenkin lyhyt. Hyvin mahdollisesti koko elämä olisi downille pelkkää kärsimystä ja kuka äiti tahtoo lapselleen sellaista?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:21"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 08:19"]

Mä ymmärrän että jokainen toimii tuossa sen oman tilanteensa mukaan. Jos kokee ettei voimat ja aika riitä niin abortti on varteenotettava vaihtoehto. Jos ei muuten vaan halua vammaista lasta niin e kenenkään tarvitsisi syntyä ei-toivottuna.

Mulla on down-lapsi, tänäpäivänä jo teini-ikäinen ja olen hänestä iloinen ja ylpeä. Seuraavissa raskauksissa mitkä tulivat siinä perään muutaman vuoden sisällä koin etten voisi down-lasta abortoida enkä halunnut edes testeihin. Kun sitten myöhemmin tehtiin tuota iltatähteä, mietittiin elämäntilannetta ja voimiamme uusiksi. Olisiko meistä enää tässä vaiheessa vanhemmiksi uudelle vammaiselle lapselle, sellaisiksi vanhemmiksi mitä haluamme olla. Todettiin että olisi kaikkineen sen verran rankka paikka että päädyttiin lapsivesipunktioon ja oltiin jo etukäteen yhtämieltä siitä että tehdään abortti jos lapsi osoittautuu vammaiseksi. Ei onneksi tarvinut tehdä.

[/quote]

kadutko siis nyt jo tuota vammaista lastasi, etkö haluaisi häntäkään?

mitä jos olisitte lapsivesipunktiosta huolimatta saaneet vammaisen lapsen tai joku muu lapsistanne  vammautusi nyt? Kun teillä kerran ei ole enää voimavaroja toiseen vammaiseen lapseen. 

tuntuuko nyt että ratkaisu jättää lapsivesipunktio väliin aikanaan oli väärä ratkaisu?

[/quote]

Tajuatko muuten, että ne lähettää lapsivesipunktioon 0,4% downriskillä, ja samaan aikaan lapsivesipunktiossa tuleva keskenmenoriski on 0,5-1% ? Eli tuolloin on isompi todennäköisyys, että terve vauva kuolee siinä lapsivesipunktiossa, kuin että siellä olisi downlapsi.

Meillä oli tuo 0,4% riski ja en todellakaan mennyt lapsivesipunktioon. Terve lapsi syntyi tietysti. Riski oli pieni. Jos mulla olis 250 lasta, niin heistä yhdelle ois tullut down. 

[/quote] Mulle on lvp tehty neljästi ja kerran oli down tulossa. Riskit siis kannatti ottaa.

Mulla mahassa potkii down-lapsi, esikoinen, mun pieni ihana vauva. Hän on jo nyt odotusaikana tullut tosi rakkaaksi. En voisi abortoida lastani sillä perusteella, että hän ehkä vaatii enemmän lääkärissä käyntejä ja kuntoutusta. Toisaalta hän vaatii joissakin asioissa jossain vaiheessa myös vähemmän: häntä ei tarvi prepata kaikkiin aikuisten elämän haastaviin juttuihin, korkeakouluun ja autokouluun jne. Hän saa keskittyä oppimaan arkielämää ja nauttimaan siitä ilman stressiä raskaasta työstä, asuntolainasta jne. Joku tässä ketjussa perusteli aborttia sillä, että maailma on julma, ja joku toinen, että ajattelee abortilla lapsen parasta. Noilla perusteilla mä abortoisin ennemmin tavallisen lapsen kuin down-lapsen, joka tosiaankin mun mielestä pääsee elämästä helpommalla kuin tavallinen nykylapsi.

No, joka tapauksessa lapsi kuin lapsi opettaa meitä rakastamaan enemmän. Siksi minä ryhdyin lapsentekoon, että oppisin enemmän rakkautta. Tämä (down-)lapsi on varmasti vastaus toiveeseeni.

Entä jos tehdään kaikki mahdolliset testit ja vauva on terve, mutta vammautuu synnytyksessä. Annetaanko elää vai tapetaan siihen. Missä on raja ketkä ovat kelvollisia elämään?

Ymmärrän täysin. Itsekin teksin niin. Ei minulla olisi voimavaroja sellaiseen. Toki lapsen syntymän jälkeenkin voi ilmetä jotain, mutta sille ei voi mitään. Toisin kuin sillon jos jo etukäteen tietää ettei lapsi tule olemaan terve.
Jos mietin itseäni, niin en haluaisi pahimmassa tapauksessa olla kenenkään armoilla koko elämääni. Tiedän että on olemassa sellaisiakin jotka voivat elää itsenäisesti suht. normaalia elämää, mutta kun ei sitä etukäteen tiedä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:48"]

Entä jos tehdään kaikki mahdolliset testit ja vauva on terve, mutta vammautuu synnytyksessä. Annetaanko elää vai tapetaan siihen. Missä on raja ketkä ovat kelvollisia elämään?

[/quote]

Tämä ei nyt liity aiheeseen mitenkään. En ole kuullut ihmisten tappaneen synnytyksessä vammautuneita lapsia, mutta silti suurin osa tekee abortin, kun sikiö diagnosoidaan downiksi. Ja kuule, nämä asiat sattuvat ihan sattumanvaraisesti ihmisille eli ne ihmiset, joiden lapset vammautuvat synnytyksessä eivät arvoiltaan eroa niistä, joiden sikiö diagnosoidaan downiksi. Tervetuloa palstalle uudestaan, kun elämänkokemusta on karttunut.