Minua surettaa, kun kukaan ei halua jutella kanssani joulutraumoista. Oliko teillä kaikilla onnelliset joulut lapsena?

tiedän tyypin jolla oli hirveästi joulutraumoja alkoholisti isän takia. tämä tyyppi järjesti kuitenkin täysin raittiin ja ihanan joulun omalle perheelleen.oli oikein joulu ihminen silti,koska pystyi tekeen haluamansa joulun itse.

joulutraumoista voi parantua ehkä tekemällä omanlaisen unelma joulun. jättämällä taakseen sen huonon.

Ei ollut, vaikka kapsuudenperheeni olikin kaikinpuolin ns. hyvä perhe. Ei siis ollut alkoholinkäyttöä, väkivaltaa, köyhyyttä tms. Oli kuitenkin todelka kireä ilmapiiri. Äiti kilahteli stressatessaan ruuista ja siivouksesta. Kaiken piti olla täydellistä, kun isovanhemnat tulevat vierailulle. Kukaan ei saanut auttaa, kiska vain hän osaa. Lasten ja miehen piti olla vain hiljaa ja poissa tieltä. Mihinlään ei saanut koskea, ettei vaan likaannu tai mene pilalle.

tämä on hyvä aloitus toivottavasti ihmiset ymmärtää että pahan kierteen ja perinteen voi muuttaa. voi toimia eri tavalla ja saada vähän erilaisen paremman joulun.

A) Minulla oli onnelliset joulut aina.

B) Miksi joku haluaisi kuunnella päättymätöntä märehtimistä lapsuutesi onnettomista jouluista?

Vierailija kirjoitti:

A) Minulla oli onnelliset joulut aina.

B) Miksi joku haluaisi kuunnella päättymätöntä märehtimistä lapsuutesi onnettomista jouluista?

Et ole näköjään oppinut empatiaa, vaikka sinulla on ollut onnelliset joulut.

Huomaan, että olette kaikki naisia. Miehet ei mieti tällaisia.

Sama sen 20 vuotta sitten tapahtuneen koulukiusaamisen kanssa josta juuri naiset ei näytä pääsevän irti.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olette kaikki naisia. Miehet ei mieti tällaisia.

Sama sen 20 vuotta sitten tapahtuneen koulukiusaamisen kanssa josta juuri naiset ei näytä pääsevän irti.

Miettii ne. Ne vaan eivät mieti ääneen, vaan parin-kolmenkymmenen vuoden itsekseen märehtimisen jälkeen tappavat itsensä tai jonkun muun.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olette kaikki naisia. Miehet ei mieti tällaisia.

Sama sen 20 vuotta sitten tapahtuneen koulukiusaamisen kanssa josta juuri naiset ei näytä pääsevän irti.

Tai kun yläasteella ei päässyt mukaan koulun diskoon, kun kukaan ei kotoa hakenut. Eiku? Olikohan se sittenkin mies?

Valitettavasti oli aina onnelliset joulut. En siis voi jakaa traumoja. Kerran oli eno ottanut enemmän mutta vietiin äkkiä kotiinsa että lapset sai lämpimän ja turvallisen joulun. Serkut jäi meille yöksi että eno sai kännätä rauhassa kotonaan ja nukkua krapulan pois seuraavana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

A) Minulla oli onnelliset joulut aina.

B) Miksi joku haluaisi kuunnella päättymätöntä märehtimistä lapsuutesi onnettomista jouluista?

C) Miksi sitten vastasit, jos keskustelun aihe ei kiinnosta?

AP, kuinka vanha olet? Pystytkö päättämään itse omasta joulustasi?

Vierailija kirjoitti:

AP, kuinka vanha olet? Pystytkö päättämään itse omasta joulustasi?

Pystyn pystyn, ja nykyisin onkin iloiset joulut. Lapsuuden joulut silti surettavat, kun ne tulevat vääjäämättä mieleen jouluisin. ap

Oli ihan hyvät joulut. MT-ongelmainen mummomme oli yleensä meillä. Ei juuri puhunut, eikä osallistunut. Kävi lähinnä syömässä ja muun ajan kuunteli telkkarista tai radiosta jumalanpalveluksia. Joskus hänet jouduttiin palauttamaan vanhainkotiin, koska ei ollut ottanut lääkkeitään. Alkoi sitten puhumaan sekavia ja näki harhoja. Juhlapyhinä isä (rip) ei juuri ottanut alkoholia, eikä paljon muulloinkaan. Vanhempani eivät olleet uskovaisia, mutta silti kotona oli alkoholin käyttö vähäistä. Kotini oli tasapainoinen.

narsistille joulut ovat hirveitä. aina vika on muiden en saanut kuin 5 lahjaa, joku oli sahtia juonut ym. vedotaan lapsuuden jouluun kun itse ei raskitse tai ketään ei hänen joulu kiinnosta.

peilistä joulu mieltä kirjoitti:

narsistille joulut ovat hirveitä. aina vika on muiden en saanut kuin 5 lahjaa, joku oli sahtia juonut ym. vedotaan lapsuuden jouluun kun itse ei raskitse tai ketään ei hänen joulu kiinnosta.

Onko kaikki ok?

Pienenä lapsena oli mukavat joulut. Vanhempieni avioeron jälkeen äidilleni alkoi maistua alkoholi liikaa, jonka jälkeen joulut eivät olleet enää teini-iässä kivoja. Vietettiin joulua sukulaisten kanssa yhdessä, äiti joi liikaa ja alkoi haukkua isääni kovaan ääneen kaikille. Pilasi fiilistä. Meni itkemiseksi ja riitelyksi.

Nyt aikuisiällä olen itse ollut aina joulut töissä, paitsi nyt kun olen saanut oman lapsen niin aijon kyllä järjestää hänelle mukavan, turvallisen ja alkoholittoman joulun. <3

Trauma kuin trauma on yleensä muille epäkiinnostava tai -miellyttävä puheenaihe.

Varsinkin, jos aikuinen ihminen haluaa jotain lapsuudentraumoja käydä läpi asiaan mitenkään liittymättömien kanssa.

Opin tämän omakohtaisesti ja siksi käyn purkamassa traumat alan ammattilaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olette kaikki naisia. Miehet ei mieti tällaisia.

Sama sen 20 vuotta sitten tapahtuneen koulukiusaamisen kanssa josta juuri naiset ei näytä pääsevän irti.

Miettii ne.

Jep. Mun veli on vieläkin katkera lapsuuden jouluista, kun sai vähemmän ja halvempia lahjoja kuin serkut.

Vierailija kirjoitti:

Trauma kuin trauma on yleensä muille epäkiinnostava tai -miellyttävä puheenaihe.

Varsinkin, jos aikuinen ihminen haluaa jotain lapsuudentraumoja käydä läpi asiaan mitenkään liittymättömien kanssa.

Opin tämän omakohtaisesti ja siksi käyn purkamassa traumat alan ammattilaisen kanssa.

En ole livenä puhunut joulutraumoista kenellekään. Tiedostan sen, ettei tuollaista jaksa kukaan kuunnella. ap

Pelkästään hyviä muistoja lapsuuden jouluista, tosin juuri tajusin että muistikuvani jouluista ensimmäisiltä kymmeneltä vuodelta perustuvat vain yksittäisiin muistikuviin. Miten ihminen voi olla näin harvapäinen. Ap:lle mukavia jouluja tulevaisuudessa.