Erotako vai ei?

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:05"]

Olin aika samanlaisessa tilanteessa neljä vuotta sitten. Kaikki oli ihan hyvin, mutta tuntui että ei tämä vaan riitä ja se häiritsi että olimme jo 16-vuotiasta saakka olleet yhdessä, ei mitään kokemuksia muista, ei mitään vertailupohjaa. Siitä jo monet varoitteli parikymppisenä että jos ette nyt kokeile rajojanne niin tulette kautmaan ja jompi kumpi pettää tai lähtee suhteesta, emme tosiaan uskoneet tuota koska silloin se suhde tuntui niin ihanalta just siksi kun se oli jotain niin tuttua ja turvallista. Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle yhdessä opintojen tähden ja sitä tukea ja turvaa etsi toisesta. Sitten kun sitä aikuistui, meni naimisiin ja sai lapsen tuli uutta perspektiiviä elämään ja ajattelin että en mä niin avuton ole, pärjäisin yksinkin ja tuli kaikenlaisia epäileviä ajatuksia että miksi edes olemme yhdessä ja ihan tyhmä sattuma että tuo mies nyt sattui vaan olemaan samalla luokalla yläasteella kanssani ja sitten sitä nyt ollaan tässä. 

En kuitenkaan harkinnut eroa tarpeeksi, otin ja lähdin, siitä on nyt neljä vuotta ja vähän päälle. Mies järkyttyi suuresti, lapset jäivät isälle ja ovat edelleen vihaisia ja katkeria minua kohtaan, koska rikoin perheen. Harrastin sitten päälle kolmkymppisenä niitä paljon haikailemiani yhdenyönsuhteita, yritin löytää sitä todellista rakkautta omien harrastusten parista. Mutta liian myöhään tajusin, että ei se ruoho vihreämpää ole siellä aidan toisella puolen. Haluaisin mieheni takaisin ja perheen yhteen, mutta valitettavasti se on nyt liian myöhäistä :(

Todellakin mieti ja harkitse vielä ap, se on ihan kamala sitten kun huomaa, että tuli tehtyä elämän suurin virhe :(

[/quote]

Eli munasit itsesi ja elämäsi pahasti. Samalla nöyryytit ja petit miehesi ja aiheutit kärsimystä lapsillesi. 

Mutta onhan se kivaa että on vapautta tehdä mitä huvittaa

JSS

Miksi eroaisit,? Jotta saisit parin vuoden huuman muualla jonka jälkeen taas sama tilanne kuin nyt..

Oho lähetin vahingossa ennen aikojaan ton. Jatkan. Mutta jokin siis mättää. Rakastan miestäni mutta en ole varma olenko onnellinen.. Olenko miehen kanssa vaan tavan vuoksi. Turvallisuuden vuoksi kenties? Näin olisi tavallaan helppo jatkaa kun nuorena kasvoimme yhteen. Intohimoa ei ole. Ei yllätyksellisyttä tai huomionosoituksia, pieniä sellaisia. Mies on kuitenkin kiltti ja tunnollinen, rehellinen ja todella ahkera kotitöissä ja lastenhoidossa. Riittääkö rakkaus?

Nelonen siis ap

Se on normi arkea, jotkut kestää sen paremmin jotkut huonommin. Kumpaan ryhmään kuulut?

Kolmonen: Tuota olen miettinyt, paljonkin. Jos löytäisin toisen, alkuhuuman menisi ohi siinäkin. Mutta voiko intohimo säilyä? Ei oo mitään kokemusta aiemmista parisuhteista.. Ei mitään vertailupohjaa sille että onko olemassa parempaa kuin tämä suhde. En vaan keksi että minkä takia olen mieheni kanssa, muutakuin se rakkaus. -Ap

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:38"]

Oho lähetin vahingossa ennen aikojaan ton. Jatkan. Mutta jokin siis mättää. Rakastan miestäni mutta en ole varma olenko onnellinen.. Olenko miehen kanssa vaan tavan vuoksi. Turvallisuuden vuoksi kenties? Näin olisi tavallaan helppo jatkaa kun nuorena kasvoimme yhteen. Intohimoa ei ole. Ei yllätyksellisyttä tai huomionosoituksia, pieniä sellaisia. Mies on kuitenkin kiltti ja tunnollinen, rehellinen ja todella ahkera kotitöissä ja lastenhoidossa. Riittääkö rakkaus?

[/quote]

Et ole tosissasi? Oletko oikeasti aikuinen vaan ainoastaan provo?

Kuulostaa aika tavalliselta parisuhteelta, moni olisi tuosta ehkä kateellinenkin. En eroaisi nyt kun teillä on pieni lapsi. Voithan itse yrittää tsempata ja antaa miehelle niitä yllätyksiä ja huomionosoituksia, ehkä niistä poikii jotain.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:41"]

Kolmonen: Tuota olen miettinyt, paljonkin. Jos löytäisin toisen, alkuhuuman menisi ohi siinäkin. Mutta voiko intohimo säilyä? Ei oo mitään kokemusta aiemmista parisuhteista.. Ei mitään vertailupohjaa sille että onko olemassa parempaa kuin tämä suhde. En vaan keksi että minkä takia olen mieheni kanssa, muutakuin se rakkaus. -Ap

[/quote]

Intohimo EI ikinä säily. Se on mahdotonta. Se muuttuu arjeksi. Jossain vaiheessa voitte taas uudestaan rakastua toisiinne ja sitten se alkaa uudestaan. Mutta se että intohimoa olisi koko elämä on täyttä huuhaata. 

Tuolla perusteella kun eroat niin et koskaan tule onnelliseksi. ET koskaan

Ihan oikea aikuinen oon.. Tai luulen olevani. Sanokaa ihmeessä jos oon jotenkin kiittämätön tilanteestani, itse oon oikeasti ihan hukassa ja nimenomaan ulkopuolisten näkemyksiä tahdon. -Ap

Kiitos vastauksista. Ihme kyllä, ne jopa vähän auttaa selvittään näitä ajatuksia! -Ap

Niin ja miehellä näitä ihan samoja fiiliksiä.. Just puhuin sen kanssa aiheesta. Tai siis lähinnä kerroin omia ajatuksia ja mies myötäili. Voi ku joku ulkopuolinen sillekin kertois näitä totuuksia joita te nyt mulle :D. Ei paljoa mun auta näitä "ei se vaihtamalla parane" juttuja sille jutella.

Ehkä teille olisi omiaan joku terapia tai avioliittoleiri tms?

Olin aika samanlaisessa tilanteessa neljä vuotta sitten. Kaikki oli ihan hyvin, mutta tuntui että ei tämä vaan riitä ja se häiritsi että olimme jo 16-vuotiasta saakka olleet yhdessä, ei mitään kokemuksia muista, ei mitään vertailupohjaa. Siitä jo monet varoitteli parikymppisenä että jos ette nyt kokeile rajojanne niin tulette kautmaan ja jompi kumpi pettää tai lähtee suhteesta, emme tosiaan uskoneet tuota koska silloin se suhde tuntui niin ihanalta just siksi kun se oli jotain niin tuttua ja turvallista. Olimme muuttaneet uudelle paikkakunnalle yhdessä opintojen tähden ja sitä tukea ja turvaa etsi toisesta. Sitten kun sitä aikuistui, meni naimisiin ja sai lapsen tuli uutta perspektiiviä elämään ja ajattelin että en mä niin avuton ole, pärjäisin yksinkin ja tuli kaikenlaisia epäileviä ajatuksia että miksi edes olemme yhdessä ja ihan tyhmä sattuma että tuo mies nyt sattui vaan olemaan samalla luokalla yläasteella kanssani ja sitten sitä nyt ollaan tässä. 

En kuitenkaan harkinnut eroa tarpeeksi, otin ja lähdin, siitä on nyt neljä vuotta ja vähän päälle. Mies järkyttyi suuresti, lapset jäivät isälle ja ovat edelleen vihaisia ja katkeria minua kohtaan, koska rikoin perheen. Harrastin sitten päälle kolmkymppisenä niitä paljon haikailemiani yhdenyönsuhteita, yritin löytää sitä todellista rakkautta omien harrastusten parista. Mutta liian myöhään tajusin, että ei se ruoho vihreämpää ole siellä aidan toisella puolen. Haluaisin mieheni takaisin ja perheen yhteen, mutta valitettavasti se on nyt liian myöhäistä :(

Todellakin mieti ja harkitse vielä ap, se on ihan kamala sitten kun huomaa, että tuli tehtyä elämän suurin virhe :(

Mä luulen, että tuo ongelma on yleinen pitkissä parisuhteissa. Itse ajattelen niin, että jos vaihtaisi niin olisi myös mahdollista käyttäytyä itse siinä uudessa suhteessa paremmin ja viisaammin kuin vanhassa. Eli vaikkei mies vaihtamalla paranisikaan niin itse voisi parantua. En tosin taida viitsiä erota, koska meillä on paljon yhteistäkin ja rehellisyyden nimessä olisi minun varmasti mahdollista parantaa käytöstäni jo tässä vanhassa suhteessa, mutta kun tietyt asiat ovat nykyisen mieheni kanssa todella vaikeita verrattuna moneen muuhun mieheen. Vastaavasti jotkut jutut sitten toimivat ehkä paremmin kuin keskivertomiehen kanssa.