Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta kummin velvollisuudet rajoittuvat ristiäisiin, ja sen jälkeen kummeilta ei odoteta mitään. Mitä mieltä?
30.11.2021 |
Paljon lukee täältä, että ihmiset kokevat olevansa lahja-automaatteja. Eihän niin voi elää, ei kummi eikä se kummilapsiperhe. Tuleehan siitä inhottava olo. Miksi ei vain voi olla tekemisissä sen verran kuin on ja antaa elämän mennä?
Kommentit (45)
Kummin tehtävä on tukea lasta vanhempien apuna. Olla parhaassa tapauksessa se, jolle lapsi esimerkiksi voi myöhemmin uskoutua kun on hankala puhua vanhemmille. Mielestäni tämä tarkoittaa, että kummi antaa aikaansa. Lahjoja antaa vain se joka haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummi avustaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa, eli esim. vie lasta kirkkoon, opettaa rukoilemaan, lukee hänelle Raamattua jne.
Konfirmaation jälkeen nuori vastaa hengellisistä asioista itse.No mun lasta ei kylläkään viedä kirkkoon eikä lueta raamattua! En ite eikä kummitkaan.
Onko lapsesi siis kastettu? Jos on, etkö kuunnellut mitä se tarkoittaa? Jos ei ole kastettu, niin eihän hänellä silloin voi olla kummiakaan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Vierailija kirjoitti:
Kummi on lapsen aikuinen ystävä, joka voi tukea erilaisissa tilanteissa ja viedä retkille ym. Seurakunnat järjestävät joskus kummipäiviä eli yhteisiä retkiä ja tapahtumia kummi-kummilapsipareille, joilta yhteydenpito on unohtunut.
Pienten lasten hoidossa tarvitaan paljon apua. Meille on ollut paljon iloa kummeista myös lastenvahtiapuna, samalla lapset ovat saaneet muunkin aikuisen kuin vanhempien huomiota. Ja toki on yhdessä sovittu, että lasten vahtiminen on ok.
Itse odotan kummeilta eniten yhteistä aikaa lasten kanssa ja muistamista juhlapäivinä. Muistamisen ei tarvitse olla aineellista, vaan vaikka lupaus yhteisestä retkestä. Näin toimin myös itse kummina.
Sama. Kummiretket. Muutaman vuoden ikäisestä aikuisuuteen. Kun täytin 50, kummilapset (aikuiset jo) veivät minut kummiretkelle teatteriin ja syömään. Tosi kiva ylläri. Erikoinen suhde heihin. Myös omat kummini olivat tärkeät. Hautajaisensa erikoisen tärkeät kummilapsille, jotka myös kaikissa hautajaisissa huomioitiin.
Itse kummina koen, että velvollisuuteni on olla yksi turvallinen aikuinen lisää kummilapsen elämässä.
Kristillinen kasvatus yms on jäänteitä menneisyydestä ja esim. itse en ole kummilapsen kasteen jälkeen kuulunut edes kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummi avustaa vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa, eli esim. vie lasta kirkkoon, opettaa rukoilemaan, lukee hänelle Raamattua jne.
Konfirmaation jälkeen nuori vastaa hengellisistä asioista itse.No mun lasta ei kylläkään viedä kirkkoon eikä lueta raamattua! En ite eikä kummitkaan.
Onko lapsesi siis kastettu? Jos on, etkö kuunnellut mitä se tarkoittaa? Jos ei ole kastettu, niin eihän hänellä silloin voi olla kummiakaan sanan varsinaisessa merkityksessä.
On koska puoliso ja hänen vanhemmat pakottivat. Kummeilla voi pyyhkiä pöytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehdannut kieltäytyä kummiudesta ettei perheen "herkkä" äiti olisi loukkaantunut. Vaikka en edes pidä lapsista. Joka joulu ja synttäreinä odottavat saavansa rahaa. Pallo jalassa loppuelämän?
Onpas paljon yksinkertaisia taas liikkeellä.
Kummius ei ole mikään mielipideasia, vaan vanha perinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on kummin ja kaikkien muidenkin ihmisten velvollisuus opettaa lapselle Anton LaVeyn oppeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummiuden idea on johdattaa lapsi seurakuntaan. Se velvollisuus päättyy kun lapsi pääsee ripille.
Ettekö googlettaa osaa?
Kuinka heille jotka eivät itse kuulu seurakuntaan. Miksi lapsi pitäisi johdattaa johonkin uskonnolliseen yhdistykseen.
Kummin kuuluu kuulua kirkkoon. Sehän se koko idea on. Jestas.
Ei kuulu.
Kyllä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummilapsi ei edes kiitä kun saa lahjan. Miten irtisanoutua kummiudesta joka on ilmeisesti sekä lapselle että kummille vaivaannuttavaa? Vanhemmat voisivat itse ehdottaa sitä, tosi moni kummi olisi varmaan ikionnellinen.
WIKIPEDIA:
"Kummi (venäjän sanasta kum, ven. кум, кума, lat. sponsor) on kristillisessä perinteessä kasteessa kirkkoon liitettävän hengellinen ohjaaja, hengellinen vanhempi, jonka tulee pääsääntöisesti kuulua samaan kirkkokuntaan kastettavan kanssa. Kummiuden tarkoitus on toisin sanoen kummilapsen uskonnollisesta kasvatuksesta huolehtiminen."
Jos ette usko, kysykää ev lut seurakunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisesta kasvatuksesta.
Jeesusperkele - mene koronapiikille!
Vierailija kirjoitti:
En kehdannut kieltäytyä kummiudesta ettei perheen "herkkä" äiti olisi loukkaantunut. Vaikka en edes pidä lapsista. Joka joulu ja synttäreinä odottavat saavansa rahaa. Pallo jalassa loppuelämän?
Minä katkaisin ei niin palkitsevan kummiuden konfirmaatioon. Annoin kyllä mielestäni arvokkaan rippilahjan, mutta en ole enää pitänyt yhteyttä, vaikka kummilapsen äiti vielä yritti lypsää lahjoja. Olo on helpottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi pitänyt suostua. Nyt ystäväni olettaa että haluan olla lapsenvahtina aina silloin tällöin koska olen kummi. Mieluummin antaisin vaan vaikka niitä lahjoja.
Oikeastihan kummi on lapsen elämässä paljonkin ja pahimmassa tapauksessa jokus lapsen huoltaja jos vanhemmat kupsahtaa.Nykyisin vaan lahja-automaatti näemmä.Ihmettelen myös että kummiksi pyydetään ihan puolituttuja..Ja suostutaan!
Kummi on aikuinen, joka on yhtenä lisätukihenkilönä lapsen elämässä tuomassa turvan tunnetta, ihan jo olemassaolollaan. Lapselle on hyvä tietää, että joku välittää ja on valmis auttamaan, jos lapselle tulee hätä. Kummin olemassaolo voi pelastaa lapsen elämän. Yhteydenpito on hyvästä lapselle, mutta ei sen tarvitse sisältää lahjoja eikä sirkushuveja. Viesti, kortti tai soitto jostakin, usein tai harvemmin. Luksusta on, jos kummia saa myös tavata aina, kun siihen on mahdollisuus. Kummin olemassaolo, vaikka siellä satojen kilometrienkin päässä ja kerran vuodessa kuuluen, antaa itsetuntoa ja lohtua ja saattaa pelastaa monelta.
Kummin tärkein tehtävä on olla todistajana, että lapsi on kasteessa otettu seurakunnan jäseneksi.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on kovin erilaisia käsityksiä. Jotkut kummit tuppautuvat kummilapsensa elämään innokkaammin kuin toivottaisiinkaan, jotkut taas eivät kastetilaisuuden jälkeen välttämättä edes näyttäydy kummilapsensa elämässä. Tärkeää olisi, että kummin asema muodostuisi sellaiseksi, josta on iloa sekä kummille että kummilapselle perheineen.
Minusta harvinaisen tasapainoisesti todettu ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Itse olen mieltänyt sen, että olen kummi niin, että olen jonkinlainen "luotto vanhempi" kummilapsilleni.
Joku huomautti, että kummius olisi jonkinlainen kirkollinen jäänne. No on se kai tavallaan sitäkin. Toisaalta kummiuden tehtävän näkee osa nykyisin korostuvan nykyisin kun perhe koot ovat nyk. pienentyneet, eikä omia sisaruksia saati kumppanilla ole sisaruksia eikä kummallakaan liiemmälti ainakaan suunnileen oman ikäsiä sukulaisia niin olisi toivottavasti edes joku pysyvämmäski toivottu aikuis -suhde omalle lapselle, joka on toisinaan käytettävissä ainakinsiihen asti kunlapsi pääsee ripille. Kun taas toisille riittää, että on paikalla ristiäisissä niin ne voidaan viettää "perinteisellä kaavalla"
Ylesiesti kummiuteen liittyy ihmisillä myös hyvin erilaisia odotuksia välillä tuntuu, että joidenkin kohdalla saattaisi käyttää myös ilmaisua vaatimuksia kun osa kokee kummiutensa niin, että on kummina oikeastaan vain lahja automaatti. Tällainen tilanne voi olla erinoamisen ikävä.
Kummius on minusta itsestäni eräänlainen luottamustehtävä. Jos ajattelen kristillisyyttä ja sen opettamista, niin itse koen sen niin, että se (kristillisyys) on vain viite siitä, että vanhemmilla ja lapsen kummilla on suurinpiirtein samantapainen arvomaailma.
Tai ainakin keskinäinen kunnioitus toistensa arvomaailmoja kohtaan. Itse olen aikanaan kieltäytynyt kummiudesta siksi, että koin, että minulla ja mahd. kummilapsen vanhemmilla on liian erilainen arvomaailma. (Minusta ei ole pelottelemaan helvetin tulilla tai pitämään homoseksuaalisuutta kuolemansyntinä tai vastustamaan naispappeutta). En myöskään ole lahja-automaati, joka ostaisi aina sen lahjan, jonka kummulapsen vanhemmat osoittavat.
Kummilapsieni ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita kuuntelen usein mielelläni. Olen myös ilahtunut kun kysyneet minun mielipidettäni johonkin.
Yhtä kaiki teen omat päätökseni ja valintoni, myös silloin jos päätän antaa heille jotain, kuten seuraavaksi Joululahjoja.
Kummisetä
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on kummin ja kaikkien muidenkin ihmisten velvollisuus opettaa lapselle Anton LaVeyn oppeja.
No joo, kyllähän se on tärkeää lapsen oppia tietty määrä (tervettä) itsekkyyttä. Ja jos sen lapsen saa kasvatettua tai se lapsi luonnostaan on sellainen, että haluaa toisillekin hyvää niin miksipä ei.
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulu.