Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?

En jaa elämääni minkään väärässä olijan kanssa, joten ei ole tätä valintaa.

Itse koen, että totuus on tärkeämpi kuin lohdullinen itselleen valehtelu.

Haluan siis mieluummin olla oikeassa ja tietää miten asiat oikeasti on, vaikka tietämättömyys olisi usein helpompaa.

En voi olla onnellinen, jos valehtelen itselleni.

Molemmat. Eivät ole kategorisesti toisiaan poissulkevia.

Lisääntymistä puolustellaan epärationaalisesti, kun me kuitenkin sitä haluamme. Lapsen edun ajattelu olisi itseltä pois.

Mitä jos ajattelette syvällisemmin.

Oikeassa vai onnellinen?

Miten onnellisuus voisi perustua väärässä olemiselle? En ymmärrä kysymystä.

Oikeassa oleminen on se mistä olen onnellinen.

Voihan joku uskoa ihan harhaisesti johonkin korkeampaan voimaan ja olla onnellinen, mutta kyllä itselle onnellisuus perustuu aina realismiin, ei haaveisiin.

Ahdistaa kun valehdellaan ja vieläpä huonosti.

Harvemmin pösilöt äkkiä tunnustaa yhtään mitään vaikka totuus on tiedossa.

Olen tasapainossa. Hyväksyn itseni.

Jos joku valitsee valheen, on se hänen asiansa.

Kaikille ei toki kaikkea pidä kertoa, ja idiootin kanssa ei kantsi väitellä.

Omat asiani ovat omani.

"Jaa, en yhtään tiedä mistä puhut".

Huvittaa aloituksen alapeukut.

Voisiko joku selventää?

"Oikeaa vastausta" ei voi antaa  kuin mansikkaa.

Se vesittäisi kysymyksen.

Mutta kun  oikea vastaus kirjoitetaan sen tunnistaa kyllä.

En varmaan ymmärrä mitä ap ajaa takaa, mutta ajattelen näin, että en haluaisi olla pelkästään onnellinen koko ajan. Se olisi mieletttömän tylsää, ilman minkäänlaisia haasteita ja probleemisa ratkottaviksi. Tulee mieleen jonkinlainen syvästi henkiseltä kehittymättä jäänyt. Joka elää omassa pikku maailmassaan omien pikku asioittensa ja puuhiensa parissa, maailmasta mitään tietämättä. Onnellisessa kuplassaan.

Oikeassa haluan olla tavalla jonka tunnen itselleni parhaaksi tavaksi elää, olla ja toimia. Pyrkimykseni on tuntea että teen oikein, en itseäni ja periaatteitani vastaan. Myös oikein läheisiäni ja lähipiiriäni kohtaan, niitä joiden kanssa elän ja olen kosketuksissa säännöllisesti. 

Minulle ei oikeassa oleminen ole sitä että jääräpäisesti ajaisin asiaa jonka tuntisin olevan se ainoa oikea, jyräten muitten oikeat pois tieltä. Tarkoitan tässä yleisesti moraalisesti oikeaksi katsottua.

Tätä voisi jatkaa mutta kukaan ei kuitenkaan jaksa lukea tätäkään joten olkoon. Pienen pintaraapaisun sain kuitenkin tehtyä omaan oikeaani ja onnellisuuteeni.

Jos tuossa tarkoitetaan sitä, miten jonkun kiistan aikana kannattaa käyttäytyä, niin silloin tietysti sopu on parempi kuin riita.

Mä en koskaan riitele, enkä tarvitse sitä, että olisin oikeassa.

Voin siis tarvittaessa teeskennellä, että pomoni on oikeassa, vaikka tiedän, että hän on väärässä.

Tiedän itse kuitenkin sen mikä on totuus, se riittää minulle.

Kaffepulla kirjoitti:

Voihan joku uskoa ihan harhaisesti johonkin korkeampaan voimaan ja olla onnellinen, mutta kyllä itselle onnellisuus perustuu aina realismiin, ei haaveisiin.

Sulla meni aihepiiri niin tunteisiin ja ihon alle, että ei liene kohdallasi epäselvyyttä. Taidat nytkin elää ilman puolisoa. Ihan semmoinen vahva veikkaus :D

Yleensähän tällä yritetään nainen vaientaa kun omat argumentit ovat loppuneet.

Siis häh? Nyt mä tipuin kärryiltä

En mä alkaisi esim. jonkun uskiksen kanssa vääntämään siitä, onko jumala olemassa.

Jos joku haluaa olla siinä harhassa ja se tekee onnelliseksi, niin siitä vaan. Ei ole pois multa.

En väittele ihmisten kanssa koskaan (paitsi täällä) koska se on mulle ihan se ja sama, mihin joku muu ihminen uskoo. Itse haluan selvittää totuuden ja olen myös valmis korjaamaan käsitystäni, jos olen ollut väärässä.

Jos esim. parisuhteessa huomaan, että mies on väärässä jossain asiassa, en korjaa häntä, koska se on hänen oma asiansa. Ei ole mun tehtävä tuputtaa mielipiteitä kenellekään. Mulla on ystävänäkin pari rokotekriittistä, ja pystyn olemaan ystävä ihan hyvin. Ei vaikuta ystävyyteen.

Niin ja jokunen kiihkeä vihervassarikin löytyy! Kyllähän ne jutut ärsyttää välillä, mutta ohitan ne. Pidän niistä ihmisistä silti.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa aloituksen alapeukut.

Voisiko joku selventää?

Olen yleensä molempia. Miksi noista pitäisi valita?

Oikeassa oleminen tekee onnelliseksi.