Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Karjuin lapselle ja nyt syyllinen ja surullinen olo. :(
26.02.2015 |
Lapsi 5 v alkoi huutaa suoraa huutoa iltapalapöydässä, kun ensin varoitettuani vein hänen kädestään lelun, joiden paikka meillä ei ole ruokapöydässä. Siinä vaiheessa kun huuto yltyi vielä astetta kovemmaksi ja kiukkuisemmaksi menetin malttini ja aloin karjua hänelle takaisin. Lapsi lähti itkien pöydästä ja sulkeutui huoneeseensa, mutta hetken päästä pääsin sinne halaamaan ja pyytämään anteeksi. Nyt lapsi taas kuin ei mitään, mutta itse olen yhä ihan hajalla. Tiedän, ettei karjuminen ole oikein, mutta en silti kyennyt hillitsemään itseäni. :(
Kommentit (16)
Moka tapahtui. Opi siitä. Ei kukaan ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:17"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:12"]Soita ls ja tee itsestäsi ilmoitus niin hakevat lapsen pois ja hän pääsee turvaan rakastavaan perheeseen.
[/quote]
jessus mitä väkeä palstalla, ja tätä viellä peukutetaan.
Ap! jokainen vanhempi, kyllä ihan jokainen! joskus menettää malttinsa ja korottaa ääntään. hyvä että pyysit anteeksi ja saitte asian sovittua!
[/quote]
Oletko kuullut sarkasmista ja ironiasta? :D
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 06:56"]Minäkin olen karjunut lapsille ja selitellyt sitä milloin mitenkin päin niin, että jotenkin olen oikeuttanut sen huutamisen milloin väsymyksellä tms. Mut sitten sain naapuriksi samanlaisen karjujan. Se on kamalaa kuultavaa. Sivusta seuraamalla näkee, kuinka epäreilua se on. Ja kuinka kamalan kuuloista. Monta kertaa sitä kuunnellessa ajattelee ärtyneenä, että etkö aikuinen ihminen muka parempaan pysty kuin huutamaan pienelle lapselle, älä viitsi, ja sitten tajuaa olleensa itse samanlainen.
Oma huutaminen on vähentynyt paljon sen jälkeen kun aloin ajatella, että miltä oikeasti näytän huutaessani lapsilleni. Hyvin harvoin lapsi on tehnyt mitään, että ois jotenkin "ansainnut" sen että hänelle huudetaan.
[/quote]
Sama. Näin kaupassa kerran naisen joka tiuski ja huusi lapselleen. Olin ihan kauhuissani kunnes tajusin itse käyttäytyväni samalla tavalla. Siihen loppui se.
Jos karjuit lapsellesi ensimmäisen kerran hänen ollessa 5v, niin onnittelut! *ojentaa mitalin*
Soita ls ja tee itsestäsi ilmoitus niin hakevat lapsen pois ja hän pääsee turvaan rakastavaan perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylireagoit. Riittää kun sanot että anteeksi kun karjuin mutta harmitti kun et totellut vaikka tiedät ettei leluja pidetä ruokapöydässä. Ja se siitä!
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:12"]Soita ls ja tee itsestäsi ilmoitus niin hakevat lapsen pois ja hän pääsee turvaan rakastavaan perheeseen.
[/quote]
jessus mitä väkeä palstalla, ja tätä viellä peukutetaan.
Ap! jokainen vanhempi, kyllä ihan jokainen! joskus menettää malttinsa ja korottaa ääntään. hyvä että pyysit anteeksi ja saitte asian sovittua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sulla ole ketään muuta kelle karjua, kuin lapsi?!!
Tiedän ton tunteen, mutta tärkeintä on että lapsi on jo unohtanut koko homman, yritä sinäkin! Uusilla voimilla huomiseen:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna armoa itsellesi. Pyydät anteeksi. Virheitä tekee kaikki, myös äidit.
Tämä äiti istuu usein rauhoittumistuolilla kun on käyttäytynyt typerästi. Samat säännöt kaikilla.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:12"]Soita ls ja tee itsestäsi ilmoitus niin hakevat lapsen pois ja hän pääsee turvaan rakastavaan perheeseen. [/quote] jessus mitä väkeä palstalla, ja tätä viellä peukutetaan. Ap! jokainen vanhempi, kyllä ihan jokainen! joskus menettää malttinsa ja korottaa ääntään. hyvä että pyysit anteeksi ja saitte asian sovittua!
[/quote]
Höh, et sitten ironiaa tunne, vaikka sen hieroisi naamaasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, huutaa sa, kunhan ei mollaa ja hauku lasta. Kyllä äidilläkin saa välillä mennä pinna, kunhan ei alvariinsa mene. Jos kovin usein kiljut ja karjut, kannattaa miettiä omaa jaksamista.
Toinen asia, mikä kannattaa muistaa on, että karjuminen menettää tehonsa. Jos kaikki käskyt ja kiistat menevät karjumalla, huudolta menee se viimeisen tehokeinon teho. Lisäksi lapselle on aika hurjaa, jos äidin pinna kiristyy kovin pienestä, se on turvatonta.
Mutta satunnainen ääritilanne on ihan ok. Lapsi oppii, että sinullakin on negatiivisia tunteita, ja niitä saa jokainen ilmaista, kunhan ei henkisesti mitätöi toista tai ole kovin uhkaava. Sinä käsittelit toivoakseni tilanteen jälkeenpäin oikein eli pyysit anteeksi huutamista, mutta ET sitä, että pidit sovituista säännöistä kiinni ja poistit lelun ruokapöydästä.
Voit sanoa esim., että "nyt ei mennyt tilanne ollenkaan niin kuin pitäisi. Olen pahoillani ja pyydän anteeksi, että huusin. Menetin hermoni, kun sinä huusit. Sinun ei olisi pitänyt tuoda lelua ruokapöytään, mutta minunkaan ei olisi pitänyt huutaa...."
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:21"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:12"]Soita ls ja tee itsestäsi ilmoitus niin hakevat lapsen pois ja hän pääsee turvaan rakastavaan perheeseen. [/quote] jessus mitä väkeä palstalla, ja tätä viellä peukutetaan. Ap! jokainen vanhempi, kyllä ihan jokainen! joskus menettää malttinsa ja korottaa ääntään. hyvä että pyysit anteeksi ja saitte asian sovittua!
[/quote]
Höh, et sitten ironiaa tunne, vaikka sen hieroisi naamaasi...
[/quote]
on hyviä ja osuvia vitsejä ja ironiaa. Ja sitten on mauttomia...Sellasia, jotka vaan ei sovi tilanteeseen. Vähän heittää pelisilmä vitsin murjasijalta. Jos toisella on hätä ja pyytää apua, niin siihen kohtaan ei vaan sovi tollanen ironia.
ehkä se sun tapauksessa olis ollut hyvä vitsi, jos sä olisit mielestäs tehnyt jotain ikävää ja kärvistelisit sen kanssa. Me ollaan niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuttavampaa se on, jos lapsesi kuolee sydänkohtaukseen kaksikymppisenä hämmästyksestä, kun seurustelukumppani mölisee ensimmäisen kerran.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin olen karjunut lapsille ja selitellyt sitä milloin mitenkin päin niin, että jotenkin olen oikeuttanut sen huutamisen milloin väsymyksellä tms. Mut sitten sain naapuriksi samanlaisen karjujan. Se on kamalaa kuultavaa. Sivusta seuraamalla näkee, kuinka epäreilua se on. Ja kuinka kamalan kuuloista. Monta kertaa sitä kuunnellessa ajattelee ärtyneenä, että etkö aikuinen ihminen muka parempaan pysty kuin huutamaan pienelle lapselle, älä viitsi, ja sitten tajuaa olleensa itse samanlainen.
Oma huutaminen on vähentynyt paljon sen jälkeen kun aloin ajatella, että miltä oikeasti näytän huutaessani lapsilleni. Hyvin harvoin lapsi on tehnyt mitään, että ois jotenkin "ansainnut" sen että hänelle huudetaan.