Muita, joilla gradu " roikkuu" :(

Kotona 9 kk lapsen kanssa ja päällä sellaiset graduahdistukset, ettei pahemmista ole tietoa. Mulla G totaalisen kesken, ehdin vasta aloittaa ja jo jäi kesken.



Olen päättänyt, että puolen vuoden kuluttua aloitan ihan tosissani. Valmis mun on oltava jokatapauksessa viimeistää keväällä 2008 tutkintouudistuksen takia, muuten tulee ylimääräistä hommaa niin pirusti.

Kyllä siitä selviää. Itse päätin viime syksynä näihin aikoihin, että teen graduni valmiiksi. Meillä valmistuminen vaikuttaa aika paljon palkkoihin. Tein graduani aluksi tietyn tunti määrän tiettyinä päivinä, merkkasin siis kalenteriin esim. ma 3h, ti 1h jne. työpäivien ja muiden pakollisten menojen mukaan. Lauantaisin ja sunnnuntaisin tein 8-14 tuntisia päiviä. JOs olin merkannut kalenteriin tietyn tunti määrän jollekin poäivälle en luistanut siitä, tein töitä vaikka aamu neljään.



Urakan aluksi soitin yliopistolle ja ilmoitin ohjaajalle, että aion tehdä tämän valmiiksi ennen joulua. Ohjaaja oli hyvin mukana hommassa ja ohjaus tapahtui lähinnä sähköpostilla ja puhelimitse (matkaa yliopistolle 130 km). Aivan joluksi työ ei valmistunut, työ opponoitiin kuitenkin ennen joulua ja tein myös maturiteetin pois alta. Joululomalla tein viimeiset korjaukset työhön ja jätin työni arvioitavaksi tammikuun alussa.



Gradun takia olin töistä pois (palkattomalla) yhteensä neljä päivää, näinä päivionä kävin yliopistolla. Pitkän välimatkan takia gradulle tuli hintaa, jouduin kaukolainaamaan kirjoja.



Gradun palauttamisen jälkeen olin monta kuukautta aivan pilvissä. En ollut tajunnut kuinka mielettömän suuri stressi gradu oli ollut. Tosin stressi alkoi vähän helpottaa jo gradun työstö vaiheessa.



Meillä ei ollut lapsia vielä tuolloin. Kotityöt jäi täysin miehen harteille, mistä tunsin välillä huonoa omaatuntoa. Sovimme kuitenkin miehen kanssa, että valmistumiseni on nyt tärkein asia ja molemmat yrittävät sitä auttaa ja helpottaa.



Toivottavasti tämä sekava vuodatus auttaa jotakin aloittamaan ison G:n puurtamisen.

Menin töihin, ja sitten se gradun teko jäikin roikkumaan.



Ensin vielä tein sinnikkäästi sitä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta lyhyessä ilta-ajassa ei oikein saanut mitään aikaiseksi, joten se tuntui vain ajan hukalta. Ja koko viikonloppuakaan en jaksanut puurtaa, tarvitsin myös aivan oikean vapaapäivän viikossa. Ja sitten oli poikkeusviikonloppuja, kun piti käydä vanhemmilla tms, jolloin gradua ei ehtinyt lainkaan. Talven mittaan homma jäi odottamaan kesälomaa, jolloin työ nytkähti hivenen eteenpäin, mutta ei vielä lähellekään valmista. Seuraavana kesänä taas pikkuisen, mutta ei valmiiksi.



Näitä nytkähdyskesiä oli varmaan neljä, kun jonkinlainen loppu alkoi häämöttää, mutta paljon oli silti vielä jäljelläkin. Silloin sain jonkinlaisen älynväläyksen, että alan tekemään lisäopinnoiksi tiettyä opintokokonaisuutta, kun gradukin alkaa valmistumaan. Pian tietysti tajusin, että kahdet opinnot ja työ ovat yhtä aikaa kova juttu, mutta minulla se ihmeellisesti toimikin. Lisäopinnot veivät minut loppuviikoiksi yliopistolle, niiden ansiosta työaikojanikin järjesteltiin opiskeluystävällisiksi. Tästä kaikesta inspiroituneena sain sen gradun lopunkin puurrettua.



Eli minun kikkani oli paluu opiskeluelämään. Minulla se onnistui, sillä minun ei tarvinnut tinkiä myöskään työelämästä. Mutta sen kyllä sain huomata, että harrastuksille ja vapaa-ajalle sain heittää hyvästit. Olisin toki voinut omistautua gradulle aiemminkin, mutta kuten jo sanoin, niin minä tarvitsin sen yliopistoympäristön ja uudet opiskelutoverit inspiraation lähteeksi.



Loppu hyvin - kaikki hyvin. Gradu roikkui viisi vuotta, mutta eipä roiku enää.

Kaikki muu on tehty, Gee aina vaan kesken. Eli hyviä neuvoja en osaa antaa - muuta kuin että " rykäistääs se paska nyt apinanraivolla valmiiksi!!!"

Olin ihan samassa tilanteessa, yritin aina alottaa ja alotinkin, mutten ehtinyt paneutua. Sitten otin opintovapaata ja tein gradun loppuun putkessa. Siihen meni vajaa vuosi täydellä teholla.

etten saisi sitä enää tehtyä. Tein sen ihan väkisin vaikka se oli vastenmielistä puuhaa.

päivät töissä ja illat istuin yliopistolla puurtamassa. Meni siihen tietenkin 1,5v, koska ei pystynyt täysillä keskittymään. Se vaan vaatii selkärankaa ja päämäärätietoisuutta! Ei siihen ole mitään kikkoja, että se itelleen valmistuisi. Mulla on monta kaveria, jotka eivät saa sitä tehtyä, kun ovat jo töissä. Mutta minä sain!