Lue keskustelun säännöt.
Vaikeat ajat, miehen pettäminen, mahdollinen ero, ahdistus...
26.02.2015 |
Meidän perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi 4 lasta (1,5v, 5v kaksoset ja 10v). Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 18v ja on selvitty monenlaisista vastoinkäymisistä ym, mutta nyt tämä reilu 2v on ollut jotain aivan kamalaa.
Reilu 2v sitten äidilläni todettiin syöpä, jolle ei voitu tehdä mitään ja äitini jaksoi taistella syöpää vastaan vuoden verran. Meidän nuorimmaisen syntymän jälkeen minulla todettiin olevan syöpä rinnassa ja että se on levinnyt myös muualle. Jouduin tuon takia leikkaukseen ja leikkauksen jälkeen olin sairaalassa hoidossa. Sain muutama kuukausi sitten terveen paperit, mutta silti edelleen pelottaa, että jossain vaiheessa syöpä uusii. Sairauteni takia menetin lähes kokonaan meidän nuorimmaisen ensimmäisen vuoden, en muista siitä juurikaan mitään.
Mies on siis pääsääntöisesti hoitanut lapset nuorimman synnyttyä, koska minä en sairauteni ja hoitojen takia ole siihen kyennyt. Välillä lapset on siis kyllä ollut appivanhemmilla tai isälläni hoidossa Tämän lisäksi mies on ollut minulle erittäin suuri tuki, en tiedä miten olisin jaksanut ilman häntä.
Tästä on nyt noin 6kk aikaa, kun mies kertoi pettäneensä minua. Oli kuulemma vain yksi kerta, joka ei merkinnyt hälle mitään. Tuo oli tapahtunut sillon, kun näytti siltä, että minä en todennäköisesti selviäisi ja mies oli ollut baarissa kaveriensa kanssa. Olen aina ajatellut niin, että jos mies pettää, niin en kyllä pysty sitä antamaan anteeksi ja että se on sitten sen suhteen loppu. Mies ei välttämättä olisi kertonut tuota minulle, mutta kun ihmettelin useaan otteeseen miehen outoa käytöstä, josta itselleni tuli tunne, että hän salaa jotain. Niin lopulta hän kertoi. Vannoi myös, ettei se tule ikinä toistumaan ja että tekisi mitä tahansa, jotta saisi sen tekemättömäksi. En vaan tiedä mitä uskoa tai pystynkö enää ikinä luottamaan mieheen? Palaako suhteemme koskaan enää entiselleen?
Mies on siis kyllä tunnustuksensa jälkeen tehnyt kaikkensa, jotta minulla olisi hyvä olla ym, mutta koko ajan tuntuu siltä, etten vaan kykene antamaan anteeksi saati luottamaan. Toisaalta onhan 6kk suhteellisen lyhyt aika, varsinkin, kun tässä on tapahtunut paljon muutakin. Lasten takia en ole ainakaan vielä halunnut miehen muuttavan pois, toisaalta kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja jo pelkkä ajatus erosta tuntuu kamalalta ja melkeinpä mahdottomalta. Mutta yhteiselon jatkaminenkin tuntuu kyllä aika vaikealta, jos se on tätä, etten koskaan pysty luottamaan täysin ja epäilen aina puhuuko mies totta...
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:03"]
Kiitos kaikille vastauksista. Arki meillä kyllä onneks sujuu ihan hyvin ja sen olen huomannut, kun mies kertoi pettämisestä, niin hänen käytöksensä ei ole enää ollut mitenkään epäilyttävää tmv. eli ehkä se todellakin oli vain yksi kerta, joka ei merkinnyt miehelle mitään. Aina mies on ollut ns. hyvä mies eli on tukena tarvittaessa ym, mutta tuon pettämisen paljastumisen jälkeen hän on selkeästi panostanut vielä enemmän siihen ja tämä siis kyllä antaa ymmärtää, että mies todellakin haluaa perheemme pysyvän yhdessä. Enkä minä itsekään eroa välttämättä halua, koska meillä on kuitenkin takana pitkä liitto ja kuten joku sanoi, että kun kuolemasta selvittiin, niin eiköhän selvitä tästäkin, koska meillä molemmilla on edelleen tunteita toisiamme kohtaan.
Olen tästä puhunut myös läheisimpien ystävieni kanssa ja he ovat vahvasti epäilleet, voiko pettämistä antaa anteeksi ja luottamus palata. Ehkä osittain myös tästä syystä olen itse hyvin epäileväisellä kannalla, vaikka toki itse teen päätökseni eikä minulla ihan ensimmäisenä ero tullut mieleen, kun mies kertoi pettäneensä, mutta toki nyt kun aikaa on kulunut, niin erokin on käynyt mielessä, mutta kun meillä on lapsia ja he ovat kärsineet jo aiemmista vastoinkäymisistä, niin eropäätöstä en ihan helposti haluaisi tehdä.
ap
[/quote]
Oman kokemuksen mukaan anteeksi ei voi antaa eikä luottamus palata ennalleen, mutta tuska unohtuu ja suhde voi olla entistä parempi ja läheisempi muilta osin.
Tilanteenne on ollut kaoottinen ja monilla elämän osa-alueilla epävarma ja vaikea, joten en ainakaan jättäisi yrittämättä pitää perheen koossa. Kukaan ei voi ennalta sanoa, miten kaikki teihin vaikuttaa, mutta kannattaahan se yrittää tilanteenne huomioon ottaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:01"]
Miehelläsikin on ollut vaikeaa. Huoli sinusta, perheen tulevaisuudesta, omasta riittämisestään... Hän on varmaan ollut se vahva ja sinun tukesi ja turvasi näissä aalloissa? Hänelle tuli tarve olla heikko ja itsekäs. Olla hetki murehtimatta, ei ajatella mennyttä tai tulevaa. Ajatteli hetken vain itseään. Koko suhteen ei tarvitse päättyä tähän. Se oli hänelle ehkä tarpeellinenkin hetki. Antoi voimaa jatkaa vahvana. Antoi voimaa ja varmuutta siihen, että teidän elämänne on se mitä hän haluaa elää.
[/quote]
Voi V****u mitä paskaa...
Hiukan suhteellisuuden tajua hei! Mies mokannu kerran todella raskaassa tilanteessa, ei sen takia kannata erota!
Mieti: Mies "pelkäs" menettävänsä sut joten petti sua. Mitä vittua?! @.@"
Heti kun saat asiasi kuntoon, eroa. Mieshän käytännössä jo etsi uutta naista ennen kuin edellisestä oli eroon päässyt. Mulle tuo tarkoittaisi, ettei välitä tai ole välittänyt pätkääkään, oma kulli vain tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei tuossa vaiheessa haittaisi. Ei se ollut multa pois silloin. Nyt elämä jatkuu. Ymmmärrön miksi teki. Olisi kiitollinen siitä mikä tilanne on nyt ja jatkaisin tyytyväisenä. Tuskin tekee sitä enää koska välittää ja kantaa vastuunsa.
Suotta lähdet analysoimaan ja vatvomaan. Ja romuttamaan koko perhettä vielä kun oma tilanteesi on tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näihin aina löydy logiikkaa, varsinkaan miehiltä. Tuo on niin suuri murhe ja vastoinkäyminen, että vähemmästäkin siä voi "seota" ja tehdä jotain tyhmää. Melkein20 vuotta ja olette aina olleet uskollisia? Aika hyvinhän teillä on mennyt. Meillä muillakin niitä pettämisiä on pitkässä parisuhteessa ja niistä selvitään jos rakkautta riittää. Yksi vahinko? Älä jää miettimään siitä sen suurempia. Kaikenkaikkiaan pariterapia voisi olla hyvä, niin paljon teillä kaikenlaista takana.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 06:21"]Heti kun saat asiasi kuntoon, eroa. Mieshän käytännössä jo etsi uutta naista ennen kuin edellisestä oli eroon päässyt. Mulle tuo tarkoittaisi, ettei välitä tai ole välittänyt pätkääkään, oma kulli vain tärkeintä.
[/quote]
Höpö höpö. Mikä logiikka....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 06:33"]
Kerran pettää, aina pettää.
[/quote]
Ei ole totta
Kyllä minusta pitää analysoida, vatvoa, selvitä. Yritä ymmärtää. Kaikki tuo on paljon helpompi tehdä, kun otat asenteen, että kuolemasta selvittiin, todellakin selvitään tästäkin. Terapia voisi tuoda keskustelulle linjoja, niin ei tulisi kierrettyä kehää. Kyllä nyt lapset ovat tärkeimmät, ja kun teillä puolisoinakin on vielä rakkautta, niin varmasti selviätte. Pettämistä en yleensä hyväksy, mutta tuo kuulostaa jotenkin poikkeukselliselta. Haluaisin ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Että selviämistä nyt peräänkuulutin, tulihan kaikille varmasti selväksi. :D -20)
Samalla logiikalla niiden jotka esim halvaantuu tai sairastuu vaikeasti loppuelämäkseen, tai puoliso onnomaishoitajana, elämässä seksi ois kiellettyä ja tarpeetonta koko heidän loppuelämänsä.
Sitä paitsi kun suuri osa tajuaisi sen, että ei se pettäminen ole aina just sinusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut monen sanovan, että se on kerrasta poikki, jos pettää. Mielestäni tähän ehdottomuuteen sisältyy joskus ehkä hieman yltiömäistä ylpeyttä ja itsepäisyytty, varsinkiin jos kuviossa on lapsia. Tiedän monia, jotka ovat joutuneet nuo sanansa syömään ja toteamaan, ettei yhden virheen vuoksi halua suhdetta katkaista. En tiedä ymmärrettkö mitä tarkoitan, mutta pointtina se, ettei asiat ole niin mustavalkoisia ja miten ikävää pettäminen onkin, on se oiva kasvunpaikka niin petetylle kuin pettäjälle.
Kiitos kaikille vastauksista. Arki meillä kyllä onneks sujuu ihan hyvin ja sen olen huomannut, kun mies kertoi pettämisestä, niin hänen käytöksensä ei ole enää ollut mitenkään epäilyttävää tmv. eli ehkä se todellakin oli vain yksi kerta, joka ei merkinnyt miehelle mitään. Aina mies on ollut ns. hyvä mies eli on tukena tarvittaessa ym, mutta tuon pettämisen paljastumisen jälkeen hän on selkeästi panostanut vielä enemmän siihen ja tämä siis kyllä antaa ymmärtää, että mies todellakin haluaa perheemme pysyvän yhdessä. Enkä minä itsekään eroa välttämättä halua, koska meillä on kuitenkin takana pitkä liitto ja kuten joku sanoi, että kun kuolemasta selvittiin, niin eiköhän selvitä tästäkin, koska meillä molemmilla on edelleen tunteita toisiamme kohtaan.
Olen tästä puhunut myös läheisimpien ystävieni kanssa ja he ovat vahvasti epäilleet, voiko pettämistä antaa anteeksi ja luottamus palata. Ehkä osittain myös tästä syystä olen itse hyvin epäileväisellä kannalla, vaikka toki itse teen päätökseni eikä minulla ihan ensimmäisenä ero tullut mieleen, kun mies kertoi pettäneensä, mutta toki nyt kun aikaa on kulunut, niin erokin on käynyt mielessä, mutta kun meillä on lapsia ja he ovat kärsineet jo aiemmista vastoinkäymisistä, niin eropäätöstä en ihan helposti haluaisi tehdä.
ap
Ajan kanssa voi päästä, mutta ei se varmaa ole
Miehelläsikin on ollut vaikeaa. Huoli sinusta, perheen tulevaisuudesta, omasta riittämisestään... Hän on varmaan ollut se vahva ja sinun tukesi ja turvasi näissä aalloissa? Hänelle tuli tarve olla heikko ja itsekäs. Olla hetki murehtimatta, ei ajatella mennyttä tai tulevaa. Ajatteli hetken vain itseään.
Koko suhteen ei tarvitse päättyä tähän. Se oli hänelle ehkä tarpeellinenkin hetki. Antoi voimaa jatkaa vahvana. Antoi voimaa ja varmuutta siihen, että teidän elämänne on se mitä hän haluaa elää.
Minun mielipiteeni: on mielestäni lapsellista takertua yhteen mokaan, joka on tehty pahassa paikassa ja oikeastaan hätätilassa. Kun ajattelee teidän taustaa ja kokemuksia, niin yhden syrjähypyn vuoksiko se kaikki pitää rikkoa? Onko oikeasti sen arvoista? Lapset on kärsineet ihan varmasti sinun sairastaessasi kokeneet epätoivoa, ahdistusta ja pelkoa. Ja ihan samoin se mies ja taatusti sinäkin. Nytkö sitten rikotaan lapsilta koti ja perhe, kun äidin ylpeys sitä vaatii. Käsittämätöntä. Tarvitseeko ne lapset kaiken tämän uuden epätoivon, ahdistuksen ja pelon nyt? Kasvaako heistä parempia ihmisiä, kun karaistaan lisää? Nyt, kun ovat hädin tuskin entisestä toipuneet.
Nyt ap vähän anteeksiantoa miehelle. Noin rankkojen kokemusten jälkeen yhden panon pitäisi olla aika merkityksetön. Teille tekisi kyllä varmaan hyvää parisuhdeterapia, jotta saisitte viimeisten vuosien kokemukset käsiteltyä.
Maailmassa on paljon miehiä, jotka eivät tue puolisoaan vaikeissa tilanteissa. Ap:llä on ilmeisen vähän kokemuksia miehistä, joten vertailukohta puuttuu ja tulee sokeaksi niille hyville puolille.
Kasva aikuiseks oikeesti!