Vaikeat ajat, miehen pettäminen, mahdollinen ero, ahdistus...

Meidän perheeseen kuuluu minun ja mieheni lisäksi 4 lasta (1,5v, 5v kaksoset ja 10v). Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 18v ja on selvitty monenlaisista vastoinkäymisistä ym, mutta nyt tämä reilu 2v on ollut jotain aivan kamalaa.

Reilu 2v sitten äidilläni todettiin syöpä, jolle ei voitu tehdä mitään ja äitini jaksoi taistella syöpää vastaan vuoden verran. Meidän nuorimmaisen syntymän jälkeen minulla todettiin olevan syöpä rinnassa ja että se on levinnyt myös muualle. Jouduin tuon takia leikkaukseen ja leikkauksen jälkeen olin sairaalassa hoidossa. Sain muutama kuukausi sitten terveen paperit, mutta silti edelleen pelottaa, että jossain vaiheessa syöpä uusii. Sairauteni takia menetin lähes kokonaan meidän nuorimmaisen ensimmäisen vuoden, en muista siitä juurikaan mitään.

Mies on siis pääsääntöisesti hoitanut lapset nuorimman synnyttyä, koska minä en sairauteni ja hoitojen takia ole siihen kyennyt. Välillä lapset on siis kyllä ollut appivanhemmilla tai isälläni hoidossa  Tämän lisäksi mies on ollut minulle erittäin suuri tuki, en tiedä miten olisin jaksanut ilman häntä.

Tästä on nyt noin 6kk aikaa, kun mies kertoi pettäneensä minua. Oli kuulemma vain yksi kerta, joka ei merkinnyt hälle mitään. Tuo oli tapahtunut sillon, kun näytti siltä, että minä en todennäköisesti selviäisi ja mies oli ollut baarissa kaveriensa kanssa. Olen aina ajatellut niin, että jos mies pettää, niin en kyllä pysty sitä antamaan anteeksi ja että se on sitten sen suhteen loppu. Mies ei välttämättä olisi kertonut tuota minulle, mutta kun ihmettelin useaan otteeseen miehen outoa käytöstä, josta itselleni tuli tunne, että hän salaa jotain. Niin lopulta hän kertoi. Vannoi myös, ettei se tule ikinä toistumaan ja että tekisi mitä tahansa, jotta saisi sen tekemättömäksi. En vaan tiedä mitä uskoa tai pystynkö enää ikinä luottamaan mieheen? Palaako suhteemme koskaan enää entiselleen?

Mies on siis kyllä tunnustuksensa jälkeen tehnyt kaikkensa, jotta minulla olisi hyvä olla ym, mutta koko ajan tuntuu siltä, etten vaan kykene antamaan anteeksi saati luottamaan. Toisaalta onhan 6kk suhteellisen lyhyt aika, varsinkin, kun tässä on tapahtunut paljon muutakin. Lasten takia en ole ainakaan vielä halunnut miehen muuttavan pois, toisaalta kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja jo pelkkä ajatus erosta tuntuu kamalalta ja melkeinpä mahdottomalta. Mutta yhteiselon jatkaminenkin tuntuu kyllä aika vaikealta, jos se on tätä, etten koskaan pysty luottamaan täysin ja epäilen aina puhuuko mies totta...